Jälkeenpäin on melkein huvittanut sekin, että tähänkin tapaukseen liittyivät omalta osaltaan kanat. Kanablogin hengessä näytän aina kulkevat :) . Olin nimittäin ollut juuri kaupassa ostamassa pizzatarvikkeita, kun ajattelin tekeväni broileripizzaa uuden vuoden aatoksi. Niin sitten tällä reissulla törmäänkin keskusteluun, jossa käy ilmi, että henkilö, johon olin ollut useamman vuoden ihastunut ja suuresti koko pienellä sydämelläni toivonut, että siitä vielä joskus seurustelusuhdekin kehittyisi, niin rakastaakin toista ihmistä. Ja siinä minä sitten olen ja heilutan kauppakassia, jossa on kuollutta kanaa. Ja niin siinä sitten olikin keskustelun lopuksi kaksi kuollutta kanaa. Minä ja se toinen siellä pakkauksessa fileesuikaleina.
Romahdus oli sitä lajia, että sinä uutenavuotena ei syöty pizzaa eikä paljon muutakaan kun ruokahalu katosi kokonaan. Onneksi illalla oli hengellinen uuden vuoden tilaisuus. Astuessani sisään siellä puhuttiin juuri uusista aluista. Niistä mahdollisuuksista, joita uudet alut antavat. Se sana iskeytyi tilanteessa sisälle lujasti. Tilaisuudessa oli myös tuttuja, joiden kanssa sain itkeä ja joilta sain lohdutusta. Tuntui hyvältä, ettei tarvinnut tuona päivänä olla yksin. Herran aikataulut olivat taas niin kohdallaan.
Vaikeimpia asioita ihmisen oppia uskovan elämässä lienee se, että Jumala ”murtaa lihan”, lihan eli ihmisen oman tahdon suhteessa Jumalaan. (Raamatun "liha"-sanaa on vähän vaikea lyhyesti selittää, jokaisen ihmisen syntistä olemusta sillä tarkoitetaan, joku voisi varmaan selittää paremminkin.) Jumala näyttää monien vaikeiden olosuhteiden kautta, ettei ihmisessä itsessään ole mitään hyvää ja että Hänen tiensä on parhain ja se, jota tulee kulkea eikä se mitä itse haluaisi. Että Jumala antaa ja että Hän myös ottaa monia asioita pois elämästä. Sellaisia, jotka vaikuttaisivat itsestä erittäin hyviltä asioilta. Sellaisia että todella tekee kipeää, kun tällaista jotakin ihmisen omalle mielelle vastakkaista tapahtuu. Ja sitten kuitenkin, että sekin kaikki on parhaaksi. Se on pitkän oppimäärän koulu Jumalan tuntemisen ihmeellisessä maailmassa.
Raamattu sanoo ”Poikani, älä pidä halpana herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.” (Hepr. 11:5-6, 11). Toinen mieleen tuleva kohta on 1. Piet. 5:6: ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi”. Lisäksi mieleen tulee myös Jeesuksen kertomus viinipuusta, jonka oksat karsitaan, jotta ne tuottaisivat runsaamman hedelmän (Joh. 15). Niin ei sitten ole lopulta muuta elämää antavaa vaihtoehtoa, kuin kiittää Jumalaa joka asiasta. Koska kaikki on kuitenkin niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat (Room. 8:28). Toinen vaihtoehto on sitten katkeruuden tie, joka sekin on itselle kovin tuttu, mutta jolta kuitenkin haluaisi päästä kokonaan pois.
Tänään tein sitten pizzaa siitä kuolleesta kanasta. Ja hyväähän siitä tuli ja siitä riitti monelle. Jos se fileesuikalebroileri olisi ollut elossa, sitä ei olisi voinut käyttää pizzassa, vaan se olisi elänyt omaa elämäänsä. Jostain tällaisesta ajattelen olevan kyse näissä Jumalan valtakunnan asioissakin. Jos ihmisen liha eli syntiinlangennut mieli ei ole kuollut itselleen, Jumala ei voi käyttää sitä omiin hyviin ja herkullisiin tarkoituksiinsa, vaan ihminen kotkottelee elämässä enemmän tai vähemmän omissa motiiveissaan. Kun Jumala on murtanut, on Hänellä mahdollisuuksia myös muuhun. Siihen mikä on Hänen ajatuksiensa mukaista ja kantaa Hengen hedelmää. Ja se kaikki on Jumalan työtä. Kunnia Jumalalle.
