Joitain prosesseja on helpompi kuvailla kuin toisia, enkä
oikein tiedä kuinka tätä nykyistä osaan
kertoa. Mutta jotenkin tuntuu, että viime aikoina Isä on armossaan antanut
minun nähdä yhä enemmän syntisyyttäni. Eikä se ole ahdistavaa eikä masentavaa,
vaan terveellisen tuntuista totuutta vain.
Eilen ajeltiin ystäväni autolla myöhään illalla siten että laskeva
aurinko tuli hankalasti vasten kasvoja ja ajaminenkin oli ajoittain vähän
vaikeaa kun häikäisi suoraan silmiin. Erityisen hyvin silloin tuli myös esiin
hänen autonsa likainen tuulilasi, mikä vaikeutti näkemistä vielä lisää.
Ajattelin jotakin sen tyylistä, että onpa likainen tuulilasi. Tänään kun lähdin
itse omalla autollani liikkeelle, huomasin että minun tuulilasini on kyllä ihan
samanlainen, en vain ole sillä vasten laskevaa aurinkoa ajanut. Ja sitten kun
yritin sitä huuhdella, niin havaitsin että lasinpesunesteenikin oli loppu.
Kaverillani oli sentään sitä.
”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Millä tuomilla te
tuomitsette, sillä teidät tuomitaan, ja millä mitalla te mittaatte, sillä
teille mitataan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä
omassa silmässäsi?” (Matt. 7:1-3).
En nyt eilen ollut missään erityisen tuomitsevissa tai edes
kauhean arvostelevissa ajatuksissa tuon ystävän auton tuulilasin suhteen, mutta
monessa muussa asiassa huomaan itsessäni edelleen paljon näitä kovia ja arvostelevia ajatuksia. Niitä löytyy niin joka
lähtöön ettei viitsi alkaa edes luetella. Mutta erityisen ikävää on se, että
samalla kun tuomitsee toisen, tuomitsee itsensä. Ankarat ihmiset ovat ankaria
myös itselleen – sama mitta on käytössä. ”Tuomio on näet armoton sille, joka ei
ole osoittanut laupeutta.” (Jaak. 2:13) ”Missä toista tuomitset, siinä
tuomitset itsesi, koska sinä joka tuomitset, teet itse samoja tekoja.” (Room.
2:1)
Olen kiitollinen Jumalalle, että Hän on vuosien varrella
ottanut pois ”kiltin tytön” mielikuvan itsestäni. Ettei tarvitse enää nojautua sellaiseen
valheelliseen identiteettiin. Että saa olla ihan reilusti syntinen nainen ja
armahdettu sellainen. Se on todella helpottavaa. Silloin rakastaa Jeesusta
paljon enemmän ja Hän on paljon tärkeämpi.
Mutta toki haluaisi, että voisi päästä kunnolla sinne
armollisuuden puolelle ajatuksissaan ja sydämessään. Ettei tarvitsisi jäädä tähän
tilaan, omien arvostelevien ja tuomitsevien ajatusten hallitsemaksi. Jeesus on
synnit sovittanut, ettei niitä nyt olisi tarkoitus jäädä ihmettelemään, vaan
armossa elämään. Jälleen kerran vaan omalle itselle mahdoton juttu. Ei voi kuin
pyytää että Herra antaisi näiden armollisten ajatusten saada tilaa. Ja kai se
tosiaan yleensä tapahtuu niin, että saa ymmärtää syntisyyttään syvemmälle
itsessään ja Jumalan armoa itseään kohtaan. Ja että saisi vapautua
syyttämisestä ja syyllistymisestä.
Joskus törmää ravitsemuspuolella erilaisiin
puhdistuskuureihin, joiden avulla sanotaan kuona-aineiden lähtevän kehosta.
Itse ottaisin nyt mieluummin ensin sellaisen puhdistuskuurin, jolla pahimmat
kuona-aineet lähtisivät mielestä ja sydämestä. Jeesuksen veren puhdistuskuurin.
Että kun kerran armon aikaa nyt eletään, niin että se voisi olla totta myös
omassa elämässä. Että voisi oikeasti tajuta mitä Jeesus on ristillä tehnyt ja
sen vaikutukset tulisivat myös arjessa ja ajattelussa todeksi.
”Tuomio on näet armoton sille, joka ei ole osoittanut
laupeutta. Laupeus saa tuomiosta riemuvoiton.” (Jaak. 2:13)
Olen minä sitten kesällä muutakin tehnyt kuin näitä
miettinyt. Olen esimerkiksi harrastanut taas mieluista kesäpuuhaani eli
kesäajeluita itsekseni omiin hassuihin kohteisiini. On niin ihana ajella ja
nähdä kauniita maisemia ja ihan itse mennä minne haluaa. Niin kuin saisi kokea
siinä suurtakin vapautta.
Eräällä reissuilla näin nämä kaksi alla olevaa kylttiä. Kukkotietä ei
kuitenkaan tullut sillä reissulla vastaan. Puolisonpuutteesta olen tämänkin
blogin aikana tehnyt jo varmaan vaikka kuinka monta analyysiä ja iso vyyhti se
asia on ollutkin. Armottomuus on yksi näkökulma siihen. Parisuhteessa ja
perhe-elämässä sitä tarvitaan varmasti kaikkein eniten. Jos näkee toisissa ja
itsessään ensimmäiseksi vain rikkoja, roskia, hirsiä ja likaisia tuulilaseja,
niin eihän silloin mitään rakkaustarinaa voi muodostua.
"Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, niin sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä." (Matt. 7:5) Jos vielä joskus voisi olla sellainenkin mieli, että nähdessään kaverilla likaisen tuulilasin tulisi heti ensimmäisenä mieleen pestä se, eikä arvostella siitä..
Mutta pitää nyt täyttää se oma tuulilasinpesunestesäiliö ja
pyytää että taivaasta voisi tulla kunnon truuttaus armoa vielä omaankin sydämeen.
