Mitäpäs sitten? Tekee mieli kirjoittaa pitkästä aikaa,
vaikken nyt niin tiedäkään mitä kirjoittaisi. Jotakin kuulumisia vain. Elokuun
puolella on taas enemmän menoja tiedossa, niin silloinkin kirjoittelua on
varmaan aika vähän.
Ei tässä heinäkuussakaan nyt mitään erikoisempaa vauhtia ole
ollut, mutta ei vaan ole mennyt kirjoitusvaihde enää niin usein päälle kuin
joskus. Sisäiset prosessit kyllä jatkuvat ihan samalla lailla kuin ennenkin,
mutta ehkä niistä kirjoittaminen on jotenkin vaikeampaa. Ja sitten kun monille
asioille ei vain itse voi mitään. Muuta kuin tunnustaa Jumalalle asioiden tila
ja jotenkin hiljaa oppia armollisuutta, asioiden hyväksymistä, murhehtimisen
pois laittamista jne jne. Pyytää vain että saisi oppia näkemään asioita
jotenkin toiselta kantilta. Minulle on ollut tyypillistä asioiden huonojen
puolien näkeminen, vaikka juttu olisi sellainen, että sitä voisi katsoa aivan
yhtä hyvin positiiviselta puolelta. Että on niin paljon hyvääkin.
Viimeksi kirjoitin toivovani sisäistä puhdistuskuuria. Pian
sen jälkeen tulikin tilanne, jossa tuli sanottua ääneen eräs kipeä asia ja itkettyä
paljon. Se tuntui osalta puhdistuskuuria. Mutta sitten kyllä tietää, että
paljon jäi vieläkin kipua jäljelle. Itsellä on jotenkin niin paljon ollut
sellaisia pitkäkestoisia hiertymiä. Elämään pitkällä tähtäimellä ei ole
vaikuttanut joku iso kertaiskusta tullut syvä trauma, vaan semmoiset pienet
hiertävät kivet kengissä, joilla on sitten kuljettu vuosikymmeniä. Rakoista on
tullut isoja ja kivuliaita eikä oikein ollenkaan osaa nimetä mikä se pieni kivi
alun perin oli, kun seuraukset ovat paljon suurempia kuin se varsinainen aiheuttaja.
Sitä niin kuin jää sellaiseen tulehdustilaan, liian herkäksi monille jutuille.
Hiertää, sattuu, ärsyttää ja suututtaa, ja haluaa vaan tilanteistä pois, vaikka jonkun muun
mielestä asiassa ei ole mitään erikoisen kamalaa. Hän ei tunne samoin, koska
hänellä ei ole näitä hiertymiä jo valmiiksi ja hyvä toki niin.
Ja sitten ei voikaan kuin taas pyytää, että Taivaallinen Isä
voisi näitä hiertymiä hoitaa. Vielä lisää ja enemmän. Antaa parantavaa Pyhän
Hengen öljyä pehmentämään kovia kohtia ja lievittämään kipua ja parantamaan
tulehduksia siellä alla. Kovuus ja kipeys kulkevat yleensä yhdessä. Kipu alla
ja kovuus päällä sitä peittämässä. Jeesuksen vertauksen laupiaan samarialaisen
öljylle ja viinille olisi käyttöä, kuinka hän kertomuksessa hoiti matkalla
haaavoitetun vammoja.
Samarialaisista sitten puheen ollen, viime viikolla tapasin
suomalaisen pariskunnan, jotka asuvat Israelissa Samarian alueella. Se oli
näköaloja antava tapaaminen, koska haaveeni ensi kevätkaudelle on jonkunlainen
Samarian kiertomatka. Kun arjessa hiertää ja sattuu, tällaiset näköalat ovat
todella ihania. Ja ylipäänsä se, että voi haaveilla jotakin realistista.
Minulle haaveet ja unelmat on ollut aika hankala alue sekin. Tuossa viime
keväänä eräs henkilö kysyi aivan yllättäen minulta, että mistä haaveilen/unelmoin.
Emme olleet mitenkään kahdestaan vaan ihan yleisessä ruokailutilanteessa, missä
oli paljon muitakin ja minulla meni aivan "jauhot suuhun". Tuntuu kuin olisi jotakin
äärimmäisen intiimiä ja melkein häpeällistä pitänyt yhtäkkiä alkaa kertomaan
julkisesti kaikille. Ja sitten taas toisaalta ei oikein mitään haaveita
olekaan. Tai sitten ne ovat niin itsekkäitä, oman itsen pönkitystä vain, että
kun sen tajuaa, niin ei halua mitään kertoakaan. Tai himoja vain. Viime vuosina
haaveeni on oikeastaan ollut vain se, että voisi olla hyvä olla – aika itseensä
käpertynyt juttu sekin. Eli ei ollut siinä keskustelutilanteessa haaveista
mitään kerrottavaa, mutta jäin sitä kyllä miettimään että miksi näin on ja
rukoilemaan että voisi olla edes joku haave, mikä olisi puhdas – sellainen että
se voisi olla yhtä aikaa Jeesuksen ja minun haaveeni ja palvella edes vähän
muitakin.
Olen siis onnellinen, että voin haaveilla Samarian
kiertomatkasta. Eikä haave ole täysin itsekäs, kun tarkoitus on järkkäillä
semmoista matkaa, että muitakin halukkaita voisi osallistua siihen.
Tässä alla on valokuva Raamatun kartastosta. Huomannette
siellä hauskannimisen joenuoman Samarian alueella. Joskus haaveilin
kesäkanoista – nyt Kana-joenuoman näkemisestä.. :) (Suomalaisessa Raamatussa joen nimi on muodossa ”Kaana”
(Joos. 16:8, 17:9)).
