Mikään asia ei ole itsestäänselvyys. Eikä ainakaan Israeliin
lähteminen. Kulunut viikko on mennyt sairastelussa eikä olo ole juurikaan
parantunut – voimat ovat vain menneet. Tosi sitkeä tauti ja toki sitten on jo
alkanut miettiä että olenko viikon päästä lähtökunnossa ja jo sitä ennen
paikkailu ym. matkavalmistelukunnossa. Vai miten tässä oikein käy. Ainakin on
siinä tilanteessa olen, että Jumalan käsiin saa opetella laittamaan itsensä
ihan kokonaan. Toki koko matka olisi sitä aihetta, mutta näköjään on jo sitten
ennen matkaa. Toki toivoisin matkalle ja itselleni myös esirukoilijoita –
kuitenkin jotenkin ”yhteistä” reissua ja kannettuna olemista, vaikka siellä
sitten itsekseni toikkaroisinkin.
Että nähtäväksi jää.
Nyt ei ole oikein muuta mielessä tällä kertaa ja pitää tästä
lähteä kohta eteenpäin hoitamaan yksi juttu, minkä olen luvannut hoitaa
taudista huolimatta.
Kiitos rukouksista niille, jotka haluavat tätä
matkakokonaisuutta muistaa.. Tapahtukoon Isän tahto lähtemisen suhteen.
