Vuoden kirja

Olen kertonut täällä aiemmin, että olen ollut mukana kirjaprojektissa. Kirja valmistui joulukuussa 2019, ja on ollut siitä saakka ostettavissa.

Kirja on nimeltään Vuoden kirja ja idean takana on italialainen Danilo Valla. Kyseessä on kalenterikirja eli siinä on sivu vuoden jokaiselle päivälle. Opus on hyvä mahdollisuus aloittaa lukea Raamattu läpi vuodessa ja joka päivälle on merkitty päivittäiset lukukohdat. Sivuilla on myös muita hartaus- ja opetustekstejä, rukousaiheita ja tyhjää tilaa muistiinpanoille.

Suosittelen lämpimästi jokapäiväistä Raamatunlukua (tai kuuntelua) ja tämän kirjan lukuohjelma on yksi mahdollisuus sen toteuttamiseen. Lukuohjelmaan voi hypätä mukaan koska vain.

Tässä linkki sivulle, mistä kirjan voi hankkia. Sivulla oleva sähköposti ei ole minun enkä itse ole kirjan toimittaja, vaan olen ollut "yleisnaisjantusen" roolissa.


https://vuodenkirja.com/2020/01/22/tilaa-vuoden-kirja/

Järkkymätöntä

””Vielä kerran minä järisytän maan, enkä vain sitä vaan taivaankin.” Tuo ”vielä kerran” osoittaa, että ne, jotka järkkyvät, tulevat muuttumaan, koska ne ovat luotuja, jotta pysyisivät ne, jotka eivät järky.” (Hepr. 12:26-27)

Olemme saaneet astua ihmeelliseen aikaan. Useamman kerran olen nyt kuullut uskovienkin sanoneen kokeneensa päässeensä pois oravanpyörästä. Vanhat kaavat eivät toimi. Irrotetaan ja puhdistetaan. On aikaa miettiä ja tehdä parannusta, olla Herran edessä ja hiljentyä ja kysyä uutta suuntaan. Toki kaikkia tämä ei koske, kun joillakin työt ovat lisääntyneet. Mutta kuitenkin olemme erilaisessa ajassa ja uskovalle tämä on hienoa aikaa. Suuri mahdollisuus tulla lähemmäksi Herraa ja tulla kuulemaan Hänen paimenääntään Sanan kautta. Tulla ja rakentaa elämä sille kalliolle, joka ei järky.

Uudenmaan maankunta on eristetty nyt muusta Suomesta viruksen leviämisen hidastamiseksi. Kuun alussa ei olisi mitenkään voinut uskoa, että tällainen tilanne voisi loppukuusta olla päällä. Täällä omassa maakunnassa sairastapauksia on vielä melko vähän. Yksi haaste on tässäkin tilanteessa elää todeksi ”Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa.” (Matt. 6:34) Tässä tilanteessa niin helposti miettii millaista on kenties kuukauden tai parin päästä, kesällä tai syksyllä. Toisaalta murehtii tulevaa tai ehkä väärällä lailla odottaa jotakin ”paluuta vanhaan”, vaikkei sitä välttämättä ollenkaan tule. Tänään on hyvä näin, ja Jumala antaa voiman sitten seuraavaan päivään. Muttei etukäteen. ”Niin kuin ovat sinun päiväsi, niin olkoon myös sinun voimasi.” (5. Moos. 33:25)

Oma elämä on tosiaan ollut niin hiljaista jo valmiiksi, että toistaiseksi en ole kokenut mitään sanottavia mullistuksia. Viikottainen raamattupiiri on peruttu ja tapana oli käydä myös joka toinen viikko pidetyissä ehtoollistilaisuuksissa. Taloyhtiön keväinen yhtiökokous on lykätty hamaan tulevaisuuteen. Ja siinä ne tähän mennessä olleet mullistukset sitten olivatkin. Juu, eli ei mitään. Ystäväni aloittivan skypessä kokoontuvat joka-aamuisen raamattu- ja rukouspiirin. Ja kun se tuli mukaan kuvioon, tuntuu, että elämässä on enemmän tapahtumaa kuin aikaisemmin. Maatilalla kuviot pyörivät suht samalla tavalla kuin ennenkin pienin – toki jotain muutoksia on, mutta tekemiset sinänsä pysyvät.

Itselleni suurimpia haasteita on ollut olla menemättä uutisvirran vietävänä. Kaikenlaiset koronauutiset ja ilmiöt täyttävät netin ja kun illat ovat kuitenkin hiljaisia helposti lähtee varomattomasti surffailemaan uutisaallokkoon. Lopputulos on että ajatusmaailma täyttyy maailman huolista. Uutistsunami on nyt niin valtava, että se vie helposti mukanaan. Minun on ollut vaikea sulkea nettiä jo aiemminkin ja tässä tilanteessa se on hyvin vaikeaa. Kuitenkin mitä vähemmän uutisia seuraa, sen parempi mieli. Perusfaktat tietääkseen netissä ei tarvitsisi viettää useita tunteja, vaan vaikka viiden minuutin radiouutiset päivässä kyllä riittäisivät, jos se vain onnistuisi muuten. 

Saadakseni muuta ajateltavaa, olen alkanut haaveilla kanoista. Mieluummin katselisin kuopsuttavaa kanaa, kuin netin uutisvirtoja. Katsotaan, miten Isä johdattaa kana-asioita. Tulee hyvä mieli jo pelkästä ajatuksestakin. Siitäkin on kiitollinen, että tämä osuu tähän kevätaikaan, eikä marraskuun pimeyteen. Heräävä luonto ei koronasta murehdi. ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne? Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” (Matt. 6.26-27)

Erikoista on myös se, että ympäri maailmaa ollaan niin samankaltaisissa tilanteissa. Vanhojen tuttujen kuulumiskyselyjä on tullut hyvinkin kaukaa ja sekin on jotenkin hienoa. Saa rukoilla herätystä edelleen myös evankeliumilta suljettuihin maihin.

”Koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitollisia ja palvelkaamme Jumalaa hänen mielensä mukaisesti, kunnioittaen ja peläten, sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli.” (Hepr. 12:28-26)

Lopuksi nyt vielä tämä raamatunkohta, mikä on ollut täälläkin esillä jo monta kertaa, mutta sopii niin hyvin tähänkin.

”Sen tähden jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattavissa järkevään mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle. Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, mutta se ei sortunut, sillä sen perustus oli laskettu kalliolle. Mutta jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattavissa tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle. Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet syöksyivät taloa vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli perinpohjainen.” (Matt. 7:24-27)

Muutoksen tuuli

Kulunut viikko on tuonut muutoksia itse kunkin elämään. Kenelle enemmän, kenelle vähemmän. 16.3. hallitus ilmoitti Suomen olevan korona-viruksen takia poikkeusoloissa ja valmiuslain käyttöönoton mahdollistamana suurin osa koululaisista ja kaikki opiskelijat aloittivat etäopetuksen, 70+ -ikäiset ihmiset määrättiin välttämään toisia ihmisiä aivan erityisellä tarkkuudella, kaikki yli 10 hengen tapaamiset kiellettiin ja rajavalvonta otettiin käyttöön. Muutamassa päivässä monet isommat ja pienemmät yritykset joutuivat suuriin vaikeuksiin ja talouden taantuma näyttää aika selvältä.

Omassa elämässä arkiset kuviot ovat jo valmiiksi niin pienet, että viikon muutokset eivät ole päiviin paljoakaan vaikuttaneet. Haastavinta tässä vaiheessa minulle on ikäihmisten välttely, kun 84-vuotiaat vanhempani eivät oikein arjessa pidempään kahdestaan pärjää. Ja sitten kun he asuvat maatilalla, pyörin heidän seurassaan aika paljon. Koin tästä asiasta viime viikolla ahdistusta ja rukoilen, että joku hyvä järjestys tähän voisi vielä tulla. Toki muitakin vaikutuksia arkeen on ollut, mutta ei silti mitään erityisen isoja tässä vaiheessa. Paitsi että nettipaastoni murtui täysin uutisvirtojen vyöryessä. Nyt yritän palauttaa tilannetta siihen että uutiset kerran tai kaksi päivässä riittäisivät tarvittavan tiedon saamiseen ja muihinkin asioihin voisi keskittyä.

Sydämessä on ollut iloa ja ihmetystä siitä, mitä Jumala nyt tekee ja millaisen herätyksen ajan hän tämän myötä mahdollistaa. Muutos on niin ihmeellisen iso ja kaikkia koskettava.  Toinen puoli on sitten ollut huoli läheisten terveydestä. Toivon kovasti ettei tulisi nyt mitään edes tavallista nuhaa, kun sitten testien puutteessa siihenkin joutuisi suhtautumaan koronamahdollisuutena ja joutuisi totaaliselle välttelylinjalle. Omat pienet murheeni tässä vaiheessa ovat niitä, että joutuisin yksin eristyksiin, koska yksinäisyys on tarpeeksi vaikea asia jo muutenkin. Ja sitten on se huoli taudin tartuttamisesta erityisesti ikäihmisiin. Huolissaan kääntyy sitten taas Jumalan puoleen ja saa turvata Hänen kannateltavana olemiseen tuli mitä tuli. Huolten aaltoja pärskähtelee kasvoille, mutta silti on olo, että Herrassa on tukevalla kalliolla.

Mökin korjaus on ollut nyt aika lailla kesken ja saa nähdä jääkö tämä tuuletusvaihe päälle pidemmäksikin aikaa. Hometta löytyi sellaisestakin hirrestä, jota on hyvin vaikea saada korvattua. Odotamme nyt että hirren kosteus saataisiin mitattua. Jos hirsi olisi kuiva, lattian voisi rakentaa siihen päälle eikä sitten enää tarvitsisi murehtia että home kasvaa kuivassa uudelleen. Jos hirsi on märkä pitää odotella sen kuivumista ja aukinainen tilanne kestää kauan. Vähän kuin koronan kanssakin, kukaan ei tiedä kauanko poikkeustila kestää.

”Armahda minua, Jumala, armahda minua, sillä sinuun sieluni turvautuu. Minä turvaudun sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat menneet ohi.” (Ps.57:2) ”Hän piilottaa minut majaansa pahan päivänä, hän kätkee minut telttansa suojaan. Hän nostaa minut kalliolle.” (Ps. 27:5)

Jotenkin sitä vaan haluaa olla nyt hiljaa ja katsoa mitä Jumala tekee. Niin paljon monet ovat rukoilleet perheidensä, sukulaistensa, ystäviensä, Suomen kansan jne puolesta. Nyt saa olla vain hiljaa ja katsoa mitä Jumala tekee. Ihan omassa sydämessäkin. Varmasti paljastuu taas kaikennäköistä. Rakastaako kuitenkin maailmaa ja omaa elämää enemmän kuin Jeesusta ja Jumalan valtakuntaa? Olisiko valmis jos Hän nyt tulisi vai ajattelisinko että voi voi mitäs nyt jo tulit, kun oli vielä kaikkea tärkeää puuhastelua kesken? Kuinka kiinni mieleni on näissä maallisissa asioissa ja arjen asioissa? Niin, mitä sitten itse kullekin Pyhä Henki mieleen nostaa, mistä puhdistaa ja mistä vapauttaa. Ikuisuuskestäviä asioita ei mikään tsunami voi pyyhkäistä pois.

”Jos siis teidän on herätetty yhdessä Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älkää siihen, mikä on maan päällä.” (Kol. 3:1-2)

Talo on nyt tässä kunnossa. Voisi luulla, että talon on huonossa kunnossa siksi, että omistaja ei välitä siitä. Asia on kuitenkin päinvastoin. Talo on avattu ja kamalan näköinen, koska omistaja haluaa sille pitkäkestoista hyvää ja että se voisi olla vielä käyttökelpoinen. ”Kaiken armon Jumala on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa Jeesuksessa. Vähän aikaa kärsittyänne hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.” (1. Piet. 5:10)

Koronaohjeita

”Kiittäkää joka tilanteessa.” (1. Tess. 5:18)

”Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)

”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallaan korottaisi teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen päälleen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 4:6-7)

”Älkää pelätkö mitä he pelkäävät, älkääkä säikkykö, vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan kaikille, jotka kysyvät teiltä, mihin toivonne perustuu.” (1. Piet. 3:14-15)

”Jokaisen tulee olla alamainen sille esivallalle, jonka alainen hän on. (Room. 13:1)

”Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.” (Jaak. 5:16)

ODTS/COVID-19 päivitys

Erikoisia aikoja eletään. Maailmalla, Suomessa ja mökissä on kuluneen viikon aikana tapahtunut niin paljon poikkeuksellisia asioita. Korona- ja homevauriot vievät perusasioiden äärelle.

Koronasta kaikki kuulevat tietysti uutisista, mutta omaa historiankirjoitustani varten kerron tässä, että viimeisten parin päivän aikana hallitus on suositellut aluehallintoviranomaisia kieltämään kaikki yli 500 hengen tapahtunut ja hyvin monet tahot ovat oma-aloitteisesti peruneet lukuisia paljon pienempiäkin tilaisuuksia. Matkustamista suositellaan välttämään ja ulkomailta saapuvien pitäisi olla pois töistä kaksi viikkoa matkalta paluun jälkeen. Vessapaperit ja hernekeitot ovat loppuneet kaupoista. Todettuja koronatapauksia on 210, mutta lievät tapaukset on kehotettu sairastamaan kotona ilman yhteydenottoja terveydenhuoltoon, joten tilastot eivät kohta kerro yhtään mitään. Käsidesin hinta on noussut pilviin ja minä kävin jo puolitoista viikkoa sitten hakemassa rakennustarvikeliikkeestä hengityssuojia, jotta niitä riittää tilan töihin ennen kuin ne hamstrataan. USAan ei voi lentää, Tanska on sulkenut rajansa ja Italia on jo pidempään ollut poikkeustilassa. Minulla on pientä lämpöä ilman muita oireita, ja olen vähän ihmeissäni voinko tässä tilassa tavata ihmisiä. En ole ollut kontaktissa kehenkään lähiaikoina ulkomailta tulleeseen.

Sen sijaan olen ollut kontaktissa homeisiin. Viikon aikana mökissä on tapahtunut hyvin paljon. Kamarin lattiaa alettiin sisäpuolelta purkaa ja jatkuvasti paljastui homeisia rakenteita. Lattia purettiin lopulta aivan kokonaan, koska piti päästä vieläkin syvemmälle. Perusongelma on ollut liian vähäinen tai mitätön ilmanvaihto lattian alla ja seuraava työvaihe oli irtomaan lapiointi ja joidenkin kivien poistaminen alapohjasta. Huone muistuttaa tällä hetkellä arkeologista kaivausta. 

                 
                   Nykyinen sisustus, tai no tässävaiheessa alahirsi on vielä paikallaan.

Ulkoseinän alimmissa hirsissä oli myös hometta ja tähän mennessä seinästä on poistettu alin hirsi ja toinenkin hirsi olisi vielä tarkoitus poistaa ja korvata. Pahimmat paikat olivat juuri homekoiran haistamissa kohdissa, joten nuuskija osasi kyllä työnsä. Itse en ole kohteessa tehnyt juuri mitään, paitsi päivittäin ollut paljastuksia ihmettelemässä ja hiukan ulkona purkujätteitä siivoamassa. Tarina ei kerro onko tämä pieni kuume minulla nyt ODTS (organic dust toxic syndrome), korona vai jotakin muuta.

                   
                     Päivitystilanne ulkopuolelta. Tuuletus ainakin toimii.

Mutta purkamista, paljastuksia, perustuksia ja vertauksia on riittänyt. Miten ne homevauriot jaksavatkin edelleen puhutella. Niin, tuntui jotenkin hullulta alkaa purkaa 8 vuotta sitten tehtyä lattiaa, jossa itsessään ei ole mitään vikaa. Hyvää ja puhdasta materiaalia olivat useimmat kerrokset, koska vika oli kaikkein syvimmällä, maata vasten. Samaan aikaan itsellä oli tosi paha olo jälleen kerran. Purettiin taas sekä lattiaa että tunteita. Ja oli jotenkin epätoivoinen olo, että vieläkinkö tätä samaa. Vieläkinkö tätä pahaa olo ja masentuneisuutta, vaikka Jumala on niin paljon uutta tehnyt. Silti jostain seinästä vuotaa ja olen välillä edelleen masennut vaikka kuvittelen, ettei nämä asiat enää vaivaisi. Mutta jotakin vanhaa perustuksissa edelleen on. Jotakin makaa maan eikä kallion päällä. Joku vanha home edelleen vaivaa ja saa voimaan pahoin.

En haluaisi puhua paljoa täällä muista ihmisistä, vaan itsestäni vain. Mielestäni on tosi vaikea sanoa lähi-ihmissuhteista mistä mikäkin johtuu, ja mistä korjaantuminen voisi lähteä liikkeelle. Milloin ottaa etäisyyttä ja milloin ei. Joskus jonkun käytös voi vaan olla toisiakin sairastuttavaa. Omat valintani eivät ole kovin tehokkaita olleet ja ”purkamisyritykseni” ovat yleensä johtaneet vain paljon pahempaan tilanteeseen. Keinoksi on muodostunut lähinnä vetäytyminen silloin kuin on eniten paha olo. Ihan kaikkein pahimpina hetkinä tulee hyvin synkkiä ajatuksia ja uhkailen lähteväni psykiatrialle vähän huilaamaan. Kävelylenkki kyllä sitten yleensä riittää,mutta joskus vaan tulee todella umpikujainen olo. Sitten lohduttaudun Jumalan aikataululuilla ja huolenpidolla ja jostain tulee jotain ihan muuta ajateltavaa. Vaikka sitten korona. Ja mitä milloinkin.

Niin, en todellakaan osaa purkaa enkä rakentaa. Mutta edelleen haluan uskoa että Pyhä Henki osaa ja Jeesus, Se rakentajan poika, ei lopeta kesken. Olen ilolla seurannut työntekijämme huolellista työtä mökissä. Hän on jaksanut purkaa, etsiä hometta rakenteiden takaa, on kaivanut maata ja kammennut kiviä ja todella välittänyt siitä, että talosta voisi tulla vielä terve ja asuttava. Eikö Jumala sitten jaksaisi vieläkin työtään tehdä Pyhän Hengen temppelissä? Eikai Hänkään jätä kesken tai ole huolimaton? Eikö Hänkin haluaisi tehdä perustuksen niin, että elämä olisi oikeasti tukevalla Kristus-kalliolla ilman jatkuvaa pelkoa pettävistä rakenteista? Että Hän kannattaa minua ja meitä eikä niin että olen omassa heikossa varassani ja minun tehtäväni olisi kannatella elämääni ja muita?

Kenen ja minkä varassa elämä on? Kriisit sen yleensä parhaiten paljastavat. Itsekin olen ollut hyvä murehtimaan juuri erilaisia flunssia, kun ne ovat vaikuttaneet elämään aika paljon. Ja sitten kuitenkin ovat olleet vaan flunssia. Rukoilen, että Jumalalla olisi tilaa toimia näissä erilaisissa tilanteissa, paljastaa, puhdistaa ja rakentaa uutta ja kestävää.

”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle ja rukoilkaa Pyhässä Hengessä.” (Juud. 1:20)

”Joka korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo Herralle: ”Sinä olet minun turvani ja linnani, minun Jumalani, johon minä luotan.” Hän päästää sinut linnustajan ansasta ja surmaavasta rutosta. Sulillaan hän suojaa sinua, hänen siipiensä alla sinä saat turvan. Hänen totuutensa on kilpi ja suojus. Sinä et pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka kulkee pimeässä, et tautia, joka tekee tuhojaan keskellä päivää. Hän huutaa minua avukseen, ja minä vastaan hänelle. Minä olen hänen kanssaan ahdistuksessa. Minä vapautan hänet ja kunnioitan häntä. Minä tyydytän hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä valmistamani pelastuksen.” (Ps. 91: 1-6, 15-16)

Tupajumit

Viime viikolla mökissä kävi vieraana homekoira isäntänsä kanssa. Se oli hyvä visiitti. Homemerkintöjä tuli  pitkin yhtä sisäseinää, ja sen seinustan alapohjasta olimme jo itsekin löytäneet silminnäkyvää homekasvustoa. Etukäteen olin jo pelännyt kuopiiko koira ympäri taloa ja sitten oli huojentavaa, että piskin kuonossa home haisi vain yhdellä seinällä. Vuokralainen, joka reagoi kolmessa päivässä, ei ole myöskään kuvitellut asiaa.

Mökki ostettiin 2012 ja silloin se oli asumiskelvoton oltuaan vuosia kylmänä ja tyhjillään. Samana vuonna poistettiin yhdestä huoneesta homeinen lattiakellari ja tehtiin päälle uusi lattia. Mökki oli kuitenkin edelleen asumiskelvoton, kunnes 2014 tehtiin iso peruskorjaus ja ensimmäiset vuokralaiset tulivat alkuvuodesta 2015. Itse en ole kokenut sisäilmaoireita kesäasumisissani, mutta vuosi sitten poislähteneet vuokralaiset kertoivat lähtönsä jälkeen epäilevänsä, että jotakin tämmöistä  ongelmaa voi olla. Kolmen päivän vuokralainen on kenties altistunut aikaisemmin homeille, kun reagoi näin nopeasti.

Niin, paljon on talossa tehty ja tavallaan se on jälleen asumiskelvoton. Ikkunoissa on kulkenut keväisin ja kesäisin joitain pieniä ötököitä ja vasta nyt tuli mieleen määrittää mitähän ne voisivat olla. Kuoriaiset ovat todennäköisimmin tupajumeja, joiden elinympäristönä ovat kosteat puurakenteet. Aikaisemmin olen ajatellut, että vanhassa rakennuksessa on kaikennäköisiä koloja, missä sitten ötökätkin voivat asua. Se, että ne kertoisivat suoraan kosteusvauriosta, ei ole tullut mieleen.

Työntekijämme aloitti perjantaina hieman purkutöitä tältä vaurioiselta seinältä. Sisäpuolelta talo on ollut hyvinkin avattu, mutta ulkoverhoilua ei ole avattu vaan se on vain maalattu. Kostunutta puurakennetta löytyi heti paneelien alta. Avaamisten olisi tarkoitus jatkua ensi viikolla ja nähtäväksi jää kuinka mittavat purkamiset ja rakenteiden vaihtamiset tarvitaan. Lattian avaaminen on mahdollinen toimenpide, jos yhtään näyttää, että siellä kosteutta voisi olla.

                                   Hieman avattua seinää ja kärsineitä hirsiä.

Helpottavaa on, ettei kukaan ole menettänyt terveyttään homeen takia eikä viimeisin vuokralainen ollut ehtinyt tuoda edes kaikkia tavaroitaan ennen kuin oireilu jo alkoi. Itselle tulee silti vähän epätoivoinen olo välillä, että jääkö talo kuitenkin ikuiseksi kirjavarastoksi ja kesämökiksi, kun aina vaan kaikkea paljastuu ja paljastuu. Pystyykö siellä lopulta oikeasti asumaan kuin tupajumit perheineen? Onko kaikki sittenkin ollut turhaa ja koko talon voisi lopulta vain purkaa?

Resonoin talon yksinäisyyttä. Paljon on tehty, paljon puhdistettu, kallis hinta maksettu ja kaikenlaista koettu. Ja silti edelleen on asioita, jotka karkottavat luotaan ja saavat aikaan yksinäisyyden ja ”käyttökelvottomuuden” tunteen. Jotain sellaista, mikä on niin ”rakenteissa”, mitä itse ei edes huomaa, kun on niin tottunut asioiden tilaan. Elämää nakertavat ”tupajumit” ovat niin normaalitila, ettei osaa ajatella että niissä olisi mitään outoa. Vaikka sitten yksinäisyys ja alakulo onkin jatkuvasti matkassa mukana. Jos joka viikko vähän itkee, tuleeko siitä kosteusvaurio?

Talon on mahdoton itseänsä korjata. Niin on minunkin. Toisaalta tuhojen paljastuminen on ikävää, mutta toisaalta hienoa. Kunpa uskaltaisi pelkäämättä kohdata sitä mitä paljastuu. Uskoen, että sen oikeasti voi korjata. Että vaikka minä en voi, Hän voi, joka asiat valoon saattaa. Että paljastukset tehdään kuitenkin hyvässä ja kauniissa valossa, ei pahassa ja kiusaavassa. Rakentavassa tarkoituksessa eikä hajottavassa. Rakkaudessa ja hyvyydessä. Minun hyväkseni eikä pahakseni.

”Ja luotan täysin siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.” (Fil. 1:6)

Nähtäväksi jää, mitä ensi viikolla paljastuu.

Irti (tiedon) verkosta

Takana on vähän erilainen viikko. 84-v isäni vietti viikon sairaalassa keuhkokuumeessa. Nyt hän on kyllä jo takaisin kotona. Alun vähän dramaattisten vaiheiden jälkeen kaikki meni oikein hyvin. Koska isä oli sairaalassa koko ajan hyvävointisena, lopputuloksena voisi sanoa, että kokonaisuus oli mielenkiintoista vaihtelua. Pari tuttua kävi sairaalassa rukoilemassa, maatilalla arki sujui ihan hyvin ja isä oli hyvässä täyshoidossa, niin eipä siinä sitten mitään hätää ollut. Ja kuitenkin maistiaisina tuli palanen siitä, mitä vanhuus kenties tuo tullessaan. 84-vuotiaden vanhempieni asuminen kahdestaan maatilalla voimien heiketessä on tietynlainen jatkuva iso kysymys. Asia painaa ainakin minua liki päivittäin. Kuitenkaan selkeitä kimmokkeita muutokseen ei ole tullut.

Pienemmässäkin mittakaavassa oli myös toisenlainen viikko. Aloitin nettipaaston, ja sitä on nyt viikko takanapäin ja useampi vielä edessä. Tämä on ollut mielessä pitkään, ja olen kiitollinen, että sain nyt voimaa sen aloittamiseen. Käytän niin paljon aikaa turhanpäiväiseen netissä surffailuun, että on tarpeen kokeilla millaista elämä on ilman sitä. Normaalisti katselen netistä uutisia lukuisia kertoja päivässä ja illat kuluvat helposti youtube-videoiden parissa. Aion nyt olla 40 päivää ilman näitä ärsykkeitä. Bloginkirjoitusta tai jonkun yksittäisen tiedon etsimistä ei lasketa, mutta yle, iltasanomat ja youtube ovat pannassa.

Viikon nettipaaston seuraukset ovat yksinäisyydentunne ja leivonta. Illat tuntuvat yksinäisiltä ja tyhjiltä. Ratkon ristikoita, luen lehtiä ja sitten tosiaan aloin miettiä leipomisia, mikä oli ehkä kokeilun yllättävin osuus. Yksinäisyydentunne sen sijaan ei ole mikään uusi juttu tai yllätys. Ennemminkin on ollut selvää, että sitä tuolla netissä roikkumisellani koitan peittää tai sen koitan unohtaa. Ja siinä kyllä jossain määrin onnistuukin. Kiinnostavat aiheet ja hyvä visualisointi toimivat helposti huonona korvikkeena ihmissuhteille. Harva ihminen pystyy kiinnostavuudessaan kilpailemaan juttujensa tasossa huolellisesti laadituille ohjelmille. Ja kuitenkin se toinen olisi aito ihminen, kaikessa vajavaisuudessaan.

Jos haluaa piiloutua ihmisiltä ja Jumalalta, se kyllä yleensä jossain määrin onnistuu. Työtä tai viihdettä on helposti saatavilla. Aadam ja Eeva nappasivat peitokseen viikunanlehden, me voimme ottaa vaikka sanoma- tai digilehden. Ja Jumala kyselee ”Missä sinä olet?”  Maailma painottaa tietoa, ja juuri hyvän- ja pahantiedon puun hedelmä tuotti syntiinlankeemuksen. ”Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen.” (1. Kor. 1:20)

Niin, kunpa ei tarvitsisi olla piilossa tai paossa. Jumalan katseen alla saa ristin kautta armahdettuna olla turvassa. Itseäni en pysty muuttamaan. Sitten on tylsää jos on tylsää. Ei kai sekään kovin vaarallista ole.

”Puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdingossaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” (Jaak. 1:27)