Erikoisia aikoja eletään. Maailmalla, Suomessa ja mökissä on
kuluneen viikon aikana tapahtunut niin paljon poikkeuksellisia asioita. Korona-
ja homevauriot vievät perusasioiden äärelle.
Koronasta kaikki kuulevat tietysti uutisista, mutta omaa
historiankirjoitustani varten kerron tässä, että viimeisten parin päivän aikana
hallitus on suositellut aluehallintoviranomaisia kieltämään kaikki yli 500
hengen tapahtunut ja hyvin monet tahot ovat oma-aloitteisesti peruneet lukuisia
paljon pienempiäkin tilaisuuksia. Matkustamista suositellaan välttämään ja
ulkomailta saapuvien pitäisi olla pois töistä kaksi viikkoa matkalta paluun
jälkeen. Vessapaperit ja hernekeitot ovat loppuneet kaupoista. Todettuja koronatapauksia
on 210, mutta lievät tapaukset on kehotettu sairastamaan kotona ilman
yhteydenottoja terveydenhuoltoon, joten tilastot eivät kohta kerro yhtään
mitään. Käsidesin hinta on noussut pilviin ja minä kävin jo puolitoista viikkoa
sitten hakemassa rakennustarvikeliikkeestä hengityssuojia, jotta niitä riittää
tilan töihin ennen kuin ne hamstrataan. USAan ei voi lentää, Tanska on sulkenut
rajansa ja Italia on jo pidempään ollut poikkeustilassa. Minulla on pientä lämpöä
ilman muita oireita, ja olen vähän ihmeissäni voinko tässä tilassa tavata
ihmisiä. En ole ollut kontaktissa kehenkään lähiaikoina ulkomailta tulleeseen.
Sen sijaan olen ollut kontaktissa homeisiin. Viikon aikana
mökissä on tapahtunut hyvin paljon. Kamarin lattiaa alettiin sisäpuolelta
purkaa ja jatkuvasti paljastui homeisia rakenteita. Lattia purettiin lopulta
aivan kokonaan, koska piti päästä vieläkin syvemmälle. Perusongelma on ollut
liian vähäinen tai mitätön ilmanvaihto lattian alla ja seuraava työvaihe oli
irtomaan lapiointi ja joidenkin kivien poistaminen alapohjasta. Huone
muistuttaa tällä hetkellä arkeologista kaivausta.
Nykyinen sisustus, tai no tässävaiheessa alahirsi on vielä paikallaan.
Ulkoseinän alimmissa hirsissä oli myös hometta ja tähän mennessä seinästä on poistettu alin hirsi ja toinenkin hirsi olisi vielä tarkoitus poistaa ja korvata. Pahimmat paikat olivat juuri homekoiran haistamissa kohdissa, joten nuuskija osasi kyllä työnsä. Itse en ole kohteessa tehnyt juuri mitään, paitsi päivittäin ollut paljastuksia ihmettelemässä ja hiukan ulkona purkujätteitä siivoamassa. Tarina ei kerro onko tämä pieni kuume minulla nyt ODTS (organic dust toxic syndrome), korona vai jotakin muuta.
Päivitystilanne ulkopuolelta. Tuuletus ainakin toimii.
Mutta purkamista, paljastuksia, perustuksia ja vertauksia on
riittänyt. Miten ne homevauriot jaksavatkin edelleen puhutella. Niin, tuntui
jotenkin hullulta alkaa purkaa 8 vuotta sitten tehtyä lattiaa, jossa itsessään
ei ole mitään vikaa. Hyvää ja puhdasta materiaalia olivat useimmat kerrokset,
koska vika oli kaikkein syvimmällä, maata vasten. Samaan aikaan itsellä oli
tosi paha olo jälleen kerran. Purettiin taas sekä lattiaa että tunteita. Ja oli
jotenkin epätoivoinen olo, että vieläkinkö tätä samaa. Vieläkinkö tätä pahaa
olo ja masentuneisuutta, vaikka Jumala on niin paljon uutta tehnyt. Silti
jostain seinästä vuotaa ja olen välillä edelleen masennut vaikka kuvittelen,
ettei nämä asiat enää vaivaisi. Mutta jotakin vanhaa perustuksissa edelleen on.
Jotakin makaa maan eikä kallion päällä. Joku vanha home edelleen vaivaa ja saa
voimaan pahoin.
En haluaisi puhua paljoa täällä muista ihmisistä, vaan
itsestäni vain. Mielestäni on tosi vaikea sanoa lähi-ihmissuhteista mistä
mikäkin johtuu, ja mistä korjaantuminen voisi lähteä liikkeelle. Milloin ottaa
etäisyyttä ja milloin ei. Joskus jonkun käytös voi vaan olla toisiakin
sairastuttavaa. Omat valintani eivät ole kovin tehokkaita olleet ja ”purkamisyritykseni”
ovat yleensä johtaneet vain paljon pahempaan tilanteeseen. Keinoksi on
muodostunut lähinnä vetäytyminen silloin kuin on eniten paha olo. Ihan kaikkein
pahimpina hetkinä tulee hyvin synkkiä ajatuksia ja uhkailen lähteväni
psykiatrialle vähän huilaamaan. Kävelylenkki kyllä sitten yleensä riittää,mutta
joskus vaan tulee todella umpikujainen olo. Sitten lohduttaudun Jumalan aikataululuilla
ja huolenpidolla ja jostain tulee jotain ihan muuta ajateltavaa. Vaikka sitten
korona. Ja mitä milloinkin.
Niin, en todellakaan osaa purkaa enkä rakentaa. Mutta
edelleen haluan uskoa että Pyhä Henki osaa ja Jeesus, Se rakentajan poika, ei
lopeta kesken. Olen ilolla seurannut työntekijämme huolellista työtä mökissä.
Hän on jaksanut purkaa, etsiä hometta rakenteiden takaa, on kaivanut maata ja
kammennut kiviä ja todella välittänyt siitä, että talosta voisi tulla vielä
terve ja asuttava. Eikö Jumala sitten jaksaisi vieläkin työtään tehdä Pyhän
Hengen temppelissä? Eikai Hänkään jätä kesken tai ole huolimaton? Eikö Hänkin
haluaisi tehdä perustuksen niin, että elämä olisi oikeasti tukevalla
Kristus-kalliolla ilman jatkuvaa pelkoa pettävistä rakenteista? Että Hän
kannattaa minua ja meitä eikä niin että olen omassa heikossa varassani ja minun
tehtäväni olisi kannatella elämääni ja muita?
Kenen ja minkä varassa elämä on? Kriisit sen yleensä
parhaiten paljastavat. Itsekin olen ollut hyvä murehtimaan juuri erilaisia
flunssia, kun ne ovat vaikuttaneet elämään aika paljon. Ja sitten kuitenkin
ovat olleet vaan flunssia. Rukoilen, että Jumalalla olisi tilaa toimia näissä
erilaisissa tilanteissa, paljastaa, puhdistaa ja rakentaa uutta ja kestävää.
”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne
perustukselle ja rukoilkaa Pyhässä Hengessä.” (Juud. 1:20)
