Takana on vähän erilainen viikko. 84-v isäni vietti viikon
sairaalassa keuhkokuumeessa. Nyt hän on kyllä jo takaisin kotona. Alun vähän
dramaattisten vaiheiden jälkeen kaikki meni oikein hyvin. Koska isä oli
sairaalassa koko ajan hyvävointisena, lopputuloksena voisi sanoa, että
kokonaisuus oli mielenkiintoista vaihtelua. Pari tuttua kävi sairaalassa
rukoilemassa, maatilalla arki sujui ihan hyvin ja isä oli hyvässä täyshoidossa,
niin eipä siinä sitten mitään hätää ollut. Ja kuitenkin maistiaisina tuli
palanen siitä, mitä vanhuus kenties tuo tullessaan. 84-vuotiaden vanhempieni
asuminen kahdestaan maatilalla voimien heiketessä on tietynlainen jatkuva iso
kysymys. Asia painaa ainakin minua liki päivittäin. Kuitenkaan selkeitä
kimmokkeita muutokseen ei ole tullut.
Pienemmässäkin mittakaavassa oli myös toisenlainen viikko.
Aloitin nettipaaston, ja sitä on nyt viikko takanapäin ja useampi vielä edessä.
Tämä on ollut mielessä pitkään, ja olen kiitollinen, että sain nyt voimaa sen
aloittamiseen. Käytän niin paljon aikaa turhanpäiväiseen netissä surffailuun,
että on tarpeen kokeilla millaista elämä on ilman sitä. Normaalisti katselen
netistä uutisia lukuisia kertoja päivässä ja illat kuluvat helposti
youtube-videoiden parissa. Aion nyt olla 40 päivää ilman näitä ärsykkeitä. Bloginkirjoitusta
tai jonkun yksittäisen tiedon etsimistä ei lasketa, mutta yle, iltasanomat ja
youtube ovat pannassa.
Viikon nettipaaston seuraukset ovat yksinäisyydentunne ja
leivonta. Illat tuntuvat yksinäisiltä ja tyhjiltä. Ratkon ristikoita, luen
lehtiä ja sitten tosiaan aloin miettiä leipomisia, mikä oli ehkä kokeilun yllättävin
osuus. Yksinäisyydentunne sen sijaan ei ole mikään uusi juttu tai yllätys.
Ennemminkin on ollut selvää, että sitä tuolla netissä roikkumisellani koitan
peittää tai sen koitan unohtaa. Ja siinä kyllä jossain määrin onnistuukin. Kiinnostavat
aiheet ja hyvä visualisointi toimivat helposti huonona korvikkeena
ihmissuhteille. Harva ihminen pystyy kiinnostavuudessaan kilpailemaan
juttujensa tasossa huolellisesti laadituille ohjelmille. Ja kuitenkin se toinen
olisi aito ihminen, kaikessa vajavaisuudessaan.
Jos haluaa piiloutua ihmisiltä ja Jumalalta, se kyllä
yleensä jossain määrin onnistuu. Työtä tai viihdettä on helposti saatavilla.
Aadam ja Eeva nappasivat peitokseen viikunanlehden, me voimme ottaa vaikka sanoma-
tai digilehden. Ja Jumala kyselee ”Missä sinä olet?” Maailma painottaa tietoa, ja juuri hyvän- ja
pahantiedon puun hedelmä tuotti syntiinlankeemuksen. ”Onhan kirjoitettu: ”Minä
hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen.” (1.
Kor. 1:20)
Niin, kunpa ei tarvitsisi olla piilossa tai paossa. Jumalan
katseen alla saa ristin kautta armahdettuna olla turvassa. Itseäni en pysty
muuttamaan. Sitten on tylsää jos on tylsää. Ei kai sekään kovin vaarallista
ole.
