Olen todella kiitollinen Jumalalle huhtikuun pariviikkoisesta ajasta, joka oli erilaista elämää. Olin mukana erään Raamattuviikonloppu –tilaisuuden järjestelyissä ja siitä kokonaisuudesta jäi kauhean hyvä mieli. Sitten olin vielä mukana tulkkina eräälle ulkomaalaiselle uskovalle, jota oli pyydetty puhumaan muillekin paikkakunnille Suomessa. Oli hänen kanssaan kouluvierailuja ja seurakuntatilaisuuksia. Ensin meikäläinen kökkii koko talven ”yksin kotona” ja sitten yhtäkkiä onkin kiertelemässä eri puolilla ja ihmisten edessä. Ero oli aika suuri. Tottakai sitä väsyikin siihen kiertelyyn, mutta sitten kuitenkin lopputulos on ollut jotenkin kovin voimaannuttava. Tuntuu että energiaa on tullut lisää. Kun pitkästä aikaa sai olla mukana mielekkäässä jutussa, niin kyllä se vain tekikin hyvää.
Toisekseen tuossa parin viikon aikana sai kokea myös rakkautta uskovien taholta. Sekin teki niin kovin hyvää. Eräälle henkilölle sain kertoa talven aikaisista tuskistani ja sain myötätuntoa osakseni. Hän sanoi surevansa kun minäkin suren. Ja sitten sain myös rohkaisua. Jotakin uskoa itseeni ja tulevaisuuteeni ja siihen että Jumala pitää huolen. On ihmeellistä että Jumala järjestää tällaisia asioita. Että sain kokea jotakin uutta, jotakin aivan kuin isällistä rakkautta. Ihan kuin se olisi kohottanut itsetuntoani huimasti. Ajatus, että joku välittää minusta kuin tyttärestään ihmeellinen. On heti paljon helpompi uskoa Jumalankin olevan rakastava Isä, kun joku ihminen välittää aidosti. Sain jotakin hoitoa haavoihini ja rakkauden vahvistavaa voimaa sisimpääni.
Kyllä tuo pariviikkoinen paljon ajatuksia herätti. Toisaalta huomaamaan kuinka paljon itsellä on vääriä motiiveja ns. hengelliseen työhön, sellaisia motiiveja, jotka eivät kanna mihinkään. Ja sitten taas toisaalta huomaamaan kuinka paljon kuitenkin haluaisin ns. hengelliseen työhön. Että kuinka sitten kuitenkin silloin saa kokea olevansa elossa, kun on puhe Jeesuksesta. Sydän ei ole vielä valmis, mutta henki kuitenkin vetää. Haluaisin että voisin joskus vielä jotenkin olla Jumalan valtakunnan duunissa konkreettisemmin. Mutta ilman Jumalan antamaa rakkautta ja Pyhän Hengen voimaa sitä ei voi tehdä, muuten väsyn heti ja homma maistuu puulta. Joten ei voi kuin jättää itsensä Jumalan käsiin ja katsoa mitä Hän tekee ja miten Hän johdattaa. Jos Hän saa penseän jääsydämeni sulamaan ja rakastamaan ja antaa aidon halun kertoa Jeesuksesta (sanoin tai teoin), niin se on sitten todellakin Jumalan teko.
Jotenkin tällä viikolla on kuitenkin ollut virtaa enemmän kuin pitkään aikaan. Tiedä sitten kuinka kauan se pysyy, mutta kuitenkin tässä tilassa on huomattavasti helpompi mennä kesää kohti kuin mitä aiemmat fiilikset ovat olleet. Kiitos Jeesus tästä. Että saan luottaa sinuun enemmän. ”Sillä hän itse on sanonut: ”En minä sinua hylkää enkä jätä.”” (Hepr. 13:5) (Kun on ollut tulkkaamassa monessa paikassa samaa sanomaa siitä että Jumala ei lapsiaan hylkää eikä jätä, niin kyllä se näköjään auttaa omaankin asian uskomiseen :) )
P.S. On sitten tässä sitten viime kirjoittaman tapahtunut jotakin muutakin uutta kuin mistä yllä kirjoitin. Tämä blogi-ohjelman sisällöntuottopuoli on mennyt aivan erilaiseksi - hyvä kuin sain nyt tekstin tänne. Kuvia en saa nyt ollenkaan kun pitäisi ensin päivittää nettiselain. Sitten tää blogiohjelma väittää että tätä blogia on katsottu vuosien saatossa 13397 kertaa, mikä kuulostaa myös aivan utopiselta. No, katsotaan pääsenkö jatkossa sinuksi tämän uuden version kanssa vai kuinka tässä käy.
P.P.S. Nyt löysinkin täältä blogista mahdollisuuden käyttää vanhaa versiota vielä kuukauden ajan ja saankin tätä kautta lisättyä kuvan. Niin, tässä on sieviä pikkukanoja, jotka kaiken lisäksi sain rakkautta ja myötätuntoa osoittaneeltä henkilöltä:
P.P.P.S. Jee, osasin sittenkin ladata uuden selaimen tähän toosaan ja nyt toimii uusikin blogiversio.(Lukijalle ei näy mitään, mutta kovin on tämä muuttunut täältä "sisäpuolelta".)
