Sataa sataa ropisee. Tänään niin kuin eilenkin. Pari päivää
sitten tehtiin ensimmäisiä muokkauksia yhdellä pellolla, mutta nyt odotellaan
maiden kuivumista. Ensimmäistäkään jyvää ei ole vielä kylvetty. Tämmöistä tämä
meinaa usein keväisin olla. Ensin murehdin sitä, että pitää mennä pellolle ja
sitten seuraavaksi sitä, että pääseekö sinne ollenkaan koskaan.
Mutta joo, asiat ovat kyllä erittäin hyvin. Viikko sitten
kerroin siitä hometöllistä ja vuokralaisista, joiden piti tulla siihen, mutta
eivät sitten tulleenkaan. Asiat näiltä osin menivät mitä parhaimmin. Tämä
pariskunta sai vuokra-asunnon puolen kilometrin päästä tilalta ja tämä mies oli
mielellään edelleen tulossa meille tilapäistyöhön. Mökissä jossa oli sitä
hometta, hajotettiin lattia siitä yhdestä huoneesta, vietiin homejutut pois ja
nyt lattia on jo tehty uusiksi. Hometta ei vaikuttanut olevan rakenteissa
muualla, joten nyt ajatellaan että siellä voisi jo joku taas olla halukas
asumaan tai ainakin pitämään sitä jonkinlaisena taukotupana. Erityisesti kuitenkin
tästä työntekijäasiasta ollaan oltu hyvin kiitollisia. Minua on ainakin asia
helpottanut ihan kauheasti. Kiitos Jumalalle, tämä tuntuu nyt oikeasti jotenkin
erilaiselta toukokuulta. Se on ihmeellistä. Vaikeuksia toki on, eikä toiminnat
todellakaan ole mitään rasvattua salamaa päällimmäisen työnjohtajan ollessa 76
v., mutta ihanaa, etteivät olosuhteet nyt masenna kuitenkaan. Kun kuitenkin on
tapahtunut tilanteeseen jotakin uutta.
Ei tässä nyt oikein muuta tällä kertaa osaa kirjoitella kuin
kiitellä Herraa vain kaikesta. Että Hän antaa jotenkin valonsa paistaa eikä
elämä näytä niin synkältä. Onhan Raamatussa luvattu että ”vanhurskasten
polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu
kirkastumistaan sydänpäivään saakka”
(Sananl. 4:18). Pitkään olo on ollut pimeässä tunnelissa kulkemista vain
kaukana pilkottavaa valoa kohti. Nyt on ollut valoisampaa. Valossa näkyvät
elämän kaikki värit paremmin. On helpompi iloita asioista. Jeesuksen antaman valon
lisääntyessä. Ledeillä ja halogeeneilla ja ties millä näillä uusilla valoilla
saa kyllä hienosti asunnon kirkkaaksi, mutta Jeesus-valo kirkastaa sisikunnan. :)
Katsellaan mitä tästä eteenpäin. Valossa haluaisin pysyä.
”Jeesus
puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä
olen maailman valo. Se,
joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)
Kuva: Valo paistaa "kesätöllin" vastauusitulle lattialle. (Ja seuraavaksi jäädään kaipaamaan tapetointia.. :) )
