Tuntuu ihmeelliseltä kirjoittaa tätä asiaa tuon edellisen
valitusvirren jälkeen. En olisi voinut uskoa, että voi tapahtua jotain, mikä
näin äkkinäisellä tavalla antaa niin ison muutoksen perustympeälle
mielentilalleni. En olisi voinut uskoa. Tämä on ollut niin iso muutos, etten
muista vastaavaa. Olen hämmästynyt. Ja niin kiitollinen. Kiitos Jeesus. Kiitos niin paljon.
Viime sunnuntaina sain tietää, että siskoni odottaa vauvaa.
En käsitä miksi tämä tuntuu niin käsittämättömältä. Mutta minusta se on ollut
niin käsittämättömän hienoa. En tiedä pystynkö ollenkaan kuvailemaan miten
moninaisesti tämä asia on vaikuttanut minuun. Aivan kuin elämä olisi taas
saanut merkityksen. Että jotakin tapahtuu. Että meidän maatilallakin tapahtuu
muutakin kuin samaa ja samaa vuodesta toiseen. Joku uusi ja pieni ja söpö on
tullut mukaan kuvioon. Hänen pituutensa päälaesta takapuoleen on nyt 8 cm ja
hän on kaikessa mukana farmilla. Olen niin ihmeissäni.
Että on jotain taas elämässä mikä todella kiinnostaa.
Jokapäiväisessä elämässä. On aivan eri asia, että oma sisko, jota näkee liki
joka päivä odottaa vauvaa, kuin että joku ystävä, joka asuu jollain
toisella paikkakunnalla odottaa. Siis minun kannaltani se on eri asia, koska
tämä todella koskettaa arkista elämääni ja voin seurata kaikkea tapahtuvaa päivittäin. Tämän lähemmäksi tämä asia ei voi tulla (paitsi jos osuu kohdalle). Iloitsen siitäkin,
että iloitsen. Se ei ole mikään itsestäänselvyys. Luulen, että jos tämä olisi
tapahtunut muutamia vuosia aiemmin, en jotenkaan olisi osannut iloita näin. Nyt
olen myös onnellinen, etten ole nyt talvea töissä missä toisella
paikkakunnalla. Koko tuleva talvikausi tuntuu heti niin paljon mielekkäämmältä.
Aivan kuin uusi vaihde olisi mennyt päälle. Olen siirtynyt Anna-täti moodiin.
Kyllähän tämä nyt tietysti käytännön ihmettelyjäkin
aiheuttaa jo tässä vaiheessa. Sisareni on ollut minua paljon motivoituneempi
traktorityöskentelyyn. Tänään yritin etsiä netistä tietoutta, miten raskaus ja
traktorihommat sopivat yhteen. Tärinää ja melua pitäisi välttää. Kovin huonosti
löytyi tietoa siitä, kuinka varhaista vaihetta tämä koskee. Neuvolasta saanee
huomenna tietoa, mutta kyllä varmaan olisi parempi pysyä poissa traktorista/puimurista
jo tässä vaiheessa. Että vähän sitten taas ihmetyttää, että mites nyt sitten
syksy – puinnit ja syysviljan kylvöt ja kynnöt.. Mutta jotenkaan en kyllä ole
mitenkään suuremmin murheissani, kuinka voisi olla, kun on muuten niin hyvä
mieli. Eiköhän ne asiat tässäkin sitten jotenkin selviä.
Nyt haudotaan vauvaa. Nyt haudotaan. Onpa hienoa tulla
tädiksi ja odottaa vauvaa.
”Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa.”
(Ps. 127:3)
