keskiviikko 12. joulukuuta 2012

12.12.12. ja Kenia, osa II



Ajattelin kirjoittaa tänään, jotta saan blogimerkinnän tälle päivämäärälle 12.12.12. Seuraavan vastaavan sarjan voi saada vasta 1.1.2101, joten sitä ei kannata jäädä odottelemaan. Lehdessä oli taas tänään että maistraatin kalenteri on täynnä vihittäviä pareja ja jotkut ev.lut. seurakunnat järjestävät vihkimaratoneja. Mikäpäs siinä. Itse olen sarkastishumoristisesti vitsaillut itsekseni että minun hääpäivä on sitten 13.13.13. – päivänä jota ei ole olemassakaan tämän ajanlaskun mukaan..

Enemmän kuin epätodennäköistä hääpäivää olen miettinyt Keniaa. Elokuun alusta lähtien aina näihin päivin asti oli ilmassa mahdollisuus, että olisin voinut olla lähdössä Keniaan ensi tammikuussa. Viikoksi vain, mutta kuitenkin. Israelin jälkeen orientoiduin ajattelemaan, että seuraavana kohteena olisi sitten vuorossa Kenia. Emme kuitenkaan olleet pystyneet tekemään lopullisia päätöksiä. Itsekin olin koko ajan jotenkin epäselvissä ajatuksissa. Toisaalta kiinnosti tosi paljon ja mielellään olisi mennyt oppimaan jotakin todella uutta. Ajattelen että minulle olisi tehnyt todella hyvää nähdä muunkinlaista elämänmallia kuin mihin on Euroopassa tottunut. Toisaalta oli kuitenkin epävarmuus, että ollaanko sinne nyt sitten kuitenkaan oikeasti lähdössä. Ehkä minua vähän mietitytti myös kaikki rokotukset, malarianestolääkitykset ja mahdolliset mahataudit mitä siellä voi helposti saada. Lopulta tehtiin kuitenkin päätös lähtemisestä, mutta varmaankin tavallaan liian myöhään, koska tämän jälkeen tuli joitain ongelmia, joita ei sitten enää ehtinyt ratkaista tällä aikataululla. Niinpä se sitten jäi –tai ainakin siirtyi jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Jonkun verran ehdin kuitenkin oppia Keniasta, ennen kuin tämä lähtemättäjättämispäätös tuli. Reilu viikko sitten olin mm. kuuntelemassa suomalaista naista, joka oli ollut Keniassa lähetystyössä 17 vuotta. Hänen puheensa aiheena oli erityisesti haitalliset traditiot, joita edelleen Keniassa vielä harrastetaan eri heimojen parissa. Näitä ovat mm. tyttöjen ns. ympärileikkaus eli ulkoisten sukuelinten tuhoaminen ja pakkoavioliitot hyvin nuorena. Yleisesti ottaen naisia ei kunnioiteta kummoisesti, joka ilmenee mm. siinä että tyttövauvan syntymään suhtaudutaan paljon penseämmin kuin pojan. Tällaisia kun länsimaisena naisena kuuntelee, niin kyllähän se pahalta tuntuu. Kehon tuhoaminen on tietysti aivan järkyttävää. Lapsia kuolee näihin epämääräisiin kidutustoimenpiteisiin tai sitten heidät muuten vain tavallaan invalidisoidaan. Normaali elämä vessassa käynnistä ja kuukautisista alkaen tulee hankalaksi sukupuolielämästä ja synnytyksistä puhumattakaan. Hienoa oli kuulla että laissa tämä on sentään ankarasti kielletty ja rangaistukset ovat kovat. Silti tietyissä heimoissa perinteet elävät ja ainoa mahdollisuus tytöille päästä pakoon on joskus kotoa karkaaminen. Eri järjestöt tekevät tiedotustoimintaa, uskovat vastustavat näitä toimia ja lähetystyöntekijät osallistuvat tiedotukseen. Tuntuu oudolta, että Suomessakin on vähennetty lähetystyöhön kohdistuvia määrärahoja, vaikka juuri seurakuntien toiminta tällaisissa maissa voi parhaiten olla estämässä tämmöisiä kauheita traditioita ja muita sosiaalisia ongelmia. 

No juu, enpä tosissaan ajattele, että minun viikon matkallani Keniassa olisi ollut tähän vuosisataiseen traditioon mitään vaikutusta, olisinko mahtanut törmätä koko aiheeseenkaan. Ennemmin itseä olisi ehkä puhutellut muuten köyhyys ja kenties sen keskellä kuitenkin oleva iloisuus. Täällä on niin paljon masennusta, itselläkin, ulkoisesti hyvissä olosuhteissa, siellä iloa köyhyydessä. Vai liekö sitten näin? Kenties olisin oppinut jotakin. Mutta ehkä vielä joskus. Varmasti Jumala avaa oven, jos Hän haluaa että oikeasti menen sinne tai jonnekin muualle vähän vastaaviin oloihin. Voinhan opetella kiitollisuutta ilman matkaakin. Varmasti sain jo jotakin vain pelkän matkan ajattelemisesta. Kenties vielä joskus ovi aukeaa oikeasti näkemään ja kokemaan tämän maailman realiteetteja. Jumala tietää paremmin, koska olen siihen valmis. Ilman rakkautta ei kannata mennä ja Herra tietää, koska Hän on varustanut rakkaudellaankin.