Siinähän se joulu sitten jo menikin. Otin rennosti enkä
haaveillut mahdottomia, niin sitten oli ihan hyvä olla. Jouluaattona olin
takaisin omalla asunnolla jo illalla siinä puoli seitsemän aikaan. Tuli mieleen
ottaa tarkasteluun pitkästä aikaa karttapallo, jonka olen saanut joululahjaksi
ollessani 11-vuotias. Se oli silloin toivottu joululahja, ja pallo on kiertänyt
mukana joka asunnossa, missä olen asunut. Siitä löytyy vielä Neuvostoliitto,
Jugoslavia ja Itä-Saksa, mutta silti se aivan on toimiva, näistä huolimatta.
Ennemminkin ovat vain hyviä muistutuksia siitä, ettei mikään ole niin pysyvää
kuin voisi luulla.
Silloin tällöin otan tosiaan pallon käteeni ja rukoilen eri
maiden puolesta. Eri maiden kohdalla rukoilee vähän eri asioita, mutta tietysti
Jeesuksen tunteminen joka puolella on pääasia. Jostain maista ja maanosista
iloitsee, toisten puolesta itkee. On maita, kuten Suomi ja melkein kaikki
Euroopan maat, jossa on helppoa olla uskossa, eikä ole vainoja, mutta ihmisiä kiinnostavat
monesti enemmän maalliset asiat. Ja sitten on maita, jossa uskovia kidutetaan
ja laitetaan vankileireille, eikä mitään Raamattuun viittaavaa saa mainitakaan.
Ja sitten on kaikkea siltä väliltä. On oikeastaan käsittämätöntä, että saa asua
tällaisessa maassa, missä saa vapaasti kokoontua Jeesuksen nimessä. Ja että
ylipäätään on sananvapaus ja kokoontumisen vapaus, missä tahansa asiassa. Nämä
ovat sellaisia asioita, mitkä niin helposti pitää itsestään selvyytenä.
Aattoiltana kiertelin rukouksessa maailmaa. Ja ajattelin taas
kuinka paljon suuremman siunauksen Suomi saisi, jos tämän maan ”vientituote”
olisi todella sanoma Jeesuksesta ja hänen valtavista lahjoistaan. Sen sijaan
että viedään joulupukkia, joka tuo kerran vuodessa lahjoja kilteille eikä
oikeasti sitäkään, niin kerrottaisiinkin Jeesuksesta, joka antoi elämänsä lahjaksi
jokaiselle. Kun ei sitten oikeasti kukaan ollutkaan niin kiltti, että pääsisi
taivaaseen omin konstein. Eikä mikään muu kuin Jumalan rakkaus ja armo voi
muuttaa kenenkään sydäntä. Pienenä maana Suomella voisi olla tässä niin
ihmeellisen hieno asia ja mahdollisuus tuoda maailmaan todellista iloa ja
toivoa. Toki nytkin Suomesta on paljon ihmisiä ulkomailla lyhyemmillä ja
pidemmillä lähetysmatkoilla, mutta silti yleinen mielipide lähetystyöhön on
jotenkin vähintäänkin nihkeä – ei mitenkään erityisen kannustava. No, ymmärrän
tietysti, että suomalaisten pitäisi ensin saada itse kokea se rakkaus, joka
Jeesuksessa on, niin sitten olisi halu lähettää sitä rakkautta myös muualle. Ei
voi viedä jotain sellaista, mitä itselläkään ei ole.
Jouluaattona maailmaa kiertäessäni oli kyllä kaipuu siihen,
että itsekin saisi vielä eri paikoissa käydä. Se on ollut niin haaveena ”aina”.
Että Jeesuksen asialla saisi kulkea monenlaisissa eri maissa. Enkä yhtään ymmärrä
kuinka se voisi olla mahdollista. Mutta jos ajatus on Jumalasta, niin kai Hän
sen sitten vielä joskus toteuttaa. Kyllä sitä aina välillä kuulee ihmisistä,
joilla on lähetysnäky, mutta kestää vaikka kuinka kauan ennen kuin se toteutuu.
No, kuulun kyllä itsekin jo tähän sarjaan, koska alle kouluikäisestä minulla on
jo ollut ajatus lähetyssaarnaajaksi tulemisesta (silloin puhuttiin lähetyssaarnaajista,
nykyään ei kaiketi enää puhuta saarnaajista..) Vaan enpä sitten näin 30 vuotta
myöhemminkään vielä tiedä, mitä se kohdallani voisi käytännössä tarkoittaa. ”Näky
odottaa vielä aikaansa ja rientää päämääräänsä eikä petä. Jos se viipyy, odota
sitä, sillä varmasti se toteutuu eikä myöhästy”, sanoo Raamattu (Hab. 2:3),
niin koitan sitten vain uskoa ja odottaa.
Jotenkin tämä Raamatunkohta tuntui tulevan vielä tähän
tilanteeseen: ”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra
Sebaot.” (Sak. 4:6) Jumala kuljettaa omiaan ja yhden mainion uutisen tästä
tänään itse asiassa sainkin. Herra oli kehottanut erästä ihmistä menemään
erääseen paikkaan. Ei siitä nyt sen enempää, vaikka se olikin jotain todella
ihmeellistä ja ilahduin suuresti. Jotenkin ajoitus tuohon maapallorukoukseen
oli niin ihmeellinen tässä uutisessa. Kun rukoillaan, niin tapahtuu.
Tässä kuva joululahjoista vuodelta 1988. Karttapallohan se siinä barbi ja heppakirjojen ohessa.
Ja sama karttapallo asunnossani vuonna 2012. Jos joku ihmettelee miksi se näyttää väritykseltään tässä erilaiseltä, syy on, että tässä kuvassa pallossa on valolamppu päällä ja silloin näkyviin tulevat maiden rajat.
