Lanttulaatikko on uunissa, riisipuuro keittymässä kattilassa
ja luumukiisseli jäähtymässä. Huomenna teen vielä luumurahkan ja siinä on oma
osuuteni huomisesta ruuasta. Nyyttikestijouluaattoa vietetään siskoni ja hänen
miehensä kotona. Heille tulee tietysti eniten valmistelua, mutta itselläni on
hyvä mieli siitä, että minäkin olen tehnyt jotain. Ja se oli ihan kivaa. En ole
tainnut ennen tehdä lanttulaatikkoa, tai en ole ihan varma, on siitä ainakin
pitkä aika. Toivottavasti en tämän kirjoittamisen takia käräytä sitä karrelle.
Riisipuuro on kerroskattilassa, että sen ei pitäisi ainakaan palaa pohjaan.
Toivon tänä jouluna osaavani olla taas hiukan kiitollisempi
niistä asioista minulla on ja kiinnittää vähemmän huomioita niihin asioihin
mitä minulla ei ole. Mitä enemmän ymmärtää sitä kärsimystä ja köyhyyttä mitä
maailmassa on, sitä etuoikeutetummaksi itsensä tuntee. Mutta myös vastuullisemmaksi.
Kuka muu voi antaa köyhemmille muuta kuin sellainen, jolla on enemmän. Vaikka Suomessa
on paljon oikeaa köyhyyttä, on myös paljon ihmisiä, joilla olisi mahdollisuudet
auttaa. Kysyntä ja tarjonta eivät vain usein kohtaa. Ja kyllä sitä itse tietää varsin
hyvin omasta itsestään mitä on, kun on pihi ja välinpitämätön. Jonkunlaisen
avustuksen sain laittaa tässä ennen joulua erään uskovan kautta Intiaan. Pisara
valtameressä, mutta kuitenkin. Ja antamisen iloa minulle. Koitan ajatella heitä
siinä vaiheessa, kun huomaan harmittelevani jonkun ruokalajin puuttumista,
kattausestetiikan vajavaisuutta tai lahjojen vähyyttä.
Aamupäivällä katselin TV7:n arkistosta erästä ohjelmaa, joka
oli erittäin puhutteleva. Siinä haastateltiin miestä, jonka elämässä oli
tapahtunut paljon kauheita asioita pienestä pitäen, mutta jonka Jumala oli
pitänyt pystyssä. Monenlaista oli hänelle tapahtunut ja mm. Herra oli antanut
hänen käydä taivaassa sydänpysähdyksensä aikana ja mies kuvaili niitäkin
kokemuksia siinä. Ohjelman lopussa tapahtui ihmeparaneminen. Tämä haastateltava
mies, joka ei pystynyt kävelemään, nousi pyörätuolista. Se oli todella
ihmeellistä ja haastattelijan mukaan TV7-kanavan 9-vuotisen historian
ensimmäinen kerta, kun Jumala parantaa kesken ohjelman. Ohjelma oli niin hieno
mielestäni. Jeesuksen todellisuutta. Hän syntyi ihmiseksi seimeen, elää ja on
suuri ja valtavan voimallinen tänä päivänä. Ja että vain saa odottaa sitä
ihmeellistä päivää kun Hän tulee takaisin.
Seuraavaksi laitan pakettiin ne muutamat vähäiset ja hyvin vaatimattomat
lahjat mitä minulla on huomiseksi. Tänne blogin lukijoille haluan puolestaan
laittaa ”lahjaksi” linkin tuohon mainitsemaani TV7:n ohjelmajaksoon. http://www.tv7.fi/vod/player/?program=23715
(osa 1)
ja http://www.tv7.fi/vod/player/?program=29691 (osa 2) Kenties näinä tulevina päivinä on aikaa katsoa näitäkin.
ja http://www.tv7.fi/vod/player/?program=29691 (osa 2) Kenties näinä tulevina päivinä on aikaa katsoa näitäkin.
Se, että Suomessa on TV7-kanava, on todella hieno Jumalan
lahja suomalaisille.
Siunattuja tulevia päiviä kaikille. Etsitään Herraa ja Hänen
läheisyyttään.
”Etsikää
Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte
suojan Herran vihan päivänä.” (Sef. 2:3)
”Etsikää Herraa
silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.”
(Jes. 55:6)