Olen jäänyt jotenkin pohtimaan enemmänkin yksinäisyyttäni.
En ole aikaisemmin ehkä kunnolla ymmärtänyt, että se on itselle tosi iso
ongelma. Kyllä sen aina on tiennyt ja siitä kärsinyt, mutta sitten kuitenkaan
en ole sitä kunnolla oikein tunnistanut ja tunnustanut. Hyvää ystävää olen
kovasti kaivannut, mutta sitten kuitenkin jotenkin aina ajatellut että yksin vain
pitää pärjätä tai jotain sinnepäin. Tietysti on myös tullut valtavia
pettymyksiä tällä alueella. Olisi kaivannut kauheasti yhteyttä johonkuhun tiettyyn
ja sitten sitä vain ei ole tullut. Ja kipu on ollut sitten aivan kauhea, kun
tuntuu että viimeinenkin mahdollisuus yhteyteen on mennyt. Yksinäisyys
aiheuttaa masennusta ja masennus yksinäisyyttä. Muna vai kana.
Elämän suurin toive on ehdottomasti ollut se, että olisi
joku jonka kanssa tehdä asioita. Olen tosi huono tekemään mitään yksin. On aina
Jumalan valtava ihme, että Hän saa minut lähtemään jonnekin itsekseni. Se, että
olen uskaltanut lähteä Israeliin ja jonnekin muihin juttuihin yksin on aina
ollut todella Jumalan Hengen vaikuttamaa asiaa. Jos Herra ei minua todella
rohkaise ja anna voimaa, en todellakaan lähde yksin juuri mihinkään. Siksi että
pelkään yksinäisyyttä niin paljon. On kauhistavaa lähteä jonnekin missä on
muita ihmisiä ja kokea siellä itsensä yksinäiseksi. Mieluummin on yksin kotona.
Ihmeellistä on ollut se, että jos Jumala on minua jonnekin kehottanut menemään,
niin sitten en ole kokenut niissä jutuissa itseäni yksinäiseksi. Ei ole ollut
oikein inspiraatiota mennä muualle kuin niihin juttuihin, minne Herra on
todella kehottanut menemään, koska usein jos menen ”muuten vain” niin sitten
kärvistelen yksinäisyydessä. Toivoisi
kuitenkin, ettei tässä asiassa tarvitsisi olla näin vaikeaa eikä yksinäisyyden
pelon tarvitsisi olla esteenä menemisille.
Kaikessa yksinäisyydessä on sitten yksi joka on, vaikka
kukaan muu ei ole. Jeesus on ja siksi ei ole täysin yksin koskaan. Ihminen on
niin pönttö tässä suhteessa, Jeesukseen haluaa tutustua kun ei sitten enää muitakaan
tutustuttavia ole, vaikka hän olisi paras tutustuttava. Niinhän minä itsekin
kohta 13 vuotta sitten lupasin, että seuraavaksi tutustun Jeesukseen ennen kuin
kehenkään muuhun mieheen. Kovin on ollut hidasta tutustumiseni ja lupaukseni
olen unohtanut lukuisia kertoa milloin kenenkin perään kaihoten. Ja silti joka
päivä Herra on kulkenut kanssani, vaikka ajatukseni ovatkin lennelleet ihan
minne sattuu milloinkin. Näin se menee: ”jos me olemme uskottomat, pysyy
kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata” (2. Tim. 2:13) Minun on ollut niin vaikea
uskoa, että joku voisi olla minulle oikeasti hyvä. Siksi on ollut ehkä vaikea
tutustua Jeesukseen(kaan). Ja tietysti siksikin, että oma syntisyys tulee
silloin esiin. Sitä haluaa paeta, vaikka se onkin oikeasti parasta mitä voi
tapahtua. Kaikkinainen yhteyskin tulee sen kautta: ”jos me vaellamme valossa,
niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen
Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1. Joh. 1:7).
Kellojen siirto kesäaikaan on taas käsillä ja sen jälkeen
valoisuutta riittää illastakin valtavan pitkälle. Jälleen kerran toivoo ja
rukoilee, että valo saavuttaisi myös sydämen synkät nurkkaukset. Kovasti
haluaisi olla ”valon lapsi”, niin kuin Raamattu sanoo. Valon lapsi eikä pimeän
mielen mörrimöykky. ”Valon hedelmä ilmenee kaikenlaisena hyvyytenä,
vanhurskautena ja totuutena” (Ef. 5:9). Näitä niin tässä maailmassa tarvittaisiin.
Onneksi on Raamattu. On Jeesus, on toivo. Tuntuu niin
surulliselta ja toisaalta hassulta, kun nyt pääsiäisenkin alla lehdissä on niin
kaikenlaisia kirjoituksia Jeesuksesta, aivan kuin pitäisi varmuuden vuoksi
juuri pääsiäisenä todeta, että se mitä Raamattu kertoo Jeesuksesta ei ole totta.
Mutta kyllä se vaan on niin totisinta totta. Niin totista totta, ettei sitä
ihminen meinaa haluta ottaa vastaan. Mutta sinä hetkenä kun Jumala puhuu
henkilökohtaisesti ihmiselle itselleen, niin ei ole enää sijaa epäilykselle. Ja
se taas voi tapahtua hyvin monella tavalla.
Onneksi on Jeesus. Olen kivisydäminen fariseus, mutta
onneksi on Jeesus. ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on iankaikkisen
elämän sanat.” (Joh. 6:68) Uskon, että Jumalan rakkauden lämpö on voimakkaampi kuin minun
sydämeni jää. Vielä joskus sulaa ja kukkii. Vielä joskus. Valoisaa pääsiäistä.
Tämä on uusin kanani. Se ainakin kukkii jo valmiiksi.
