Viikolla 9

Kuluneella viikolla oli hyviä hetkiä. Yhtenä niistä on ollut pienen tyttövauvan ensitapaaminen ja tapaamiset sen jälkeen. Eniten olen vain tainnut ihmetellä sitä miten pieni hän on. Ihan normaalin vastasyntyneen painoinen siis, mutta kun en ole ennen noin nuorta ihmistä tavannut, niin jotenkin vain olin mielessäni sitten kuitenkin kuvitellut suuremmaksi. Huomenna hän tulee minun luokseni vieraisille. Tuntuu, että olen saamassa suuren luokan V.I.P. vieraan käymään matalassa majassani.

Toinen oikein hyvä juttu oli eräs hengellinen tilaisuus, jossa kävin. Koko ilta oli kaikella lailla antoisa. Tilaisuuden lopussa pyysin, että eräs ihminen rukoilisi puolestani. Kerroin hänelle jotain asioita ja siitä keskustelustakin sain jo paljon ja sitten rukouksessa tuntui että Jumala vapautti sisintä jostakin taakoista. Jännää oli sekin, että tämä henkilö näki rukouksen aikana näyn, jossa valkoinen kyyhkynen tuli lentäen sormus nokassa. Jotenkin se oli koskettavaa ja toivoa antavaa. Hän rukoili myös, että voisin saada kokea iloa, kun se alue on nyt niin tukossa. On ollut hyvä olo tuon jälkeen. Ei tietenkään niin että jotenkin kaikki ongelmat olisivat poissa, mutta kuitenkin, ihan hiukan taas kevyempää. Joskus rukoustilanteet ovat vain niin ihmeellisiä. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse saa kokea, miten Pyhä Henki voi koskettaa, kun joku rukoilee Jeesuksen nimessä puolestasi. 

Lisäksi oli yksi hyvä tapaaminen, joka antoi jotakin toivon näköaloja. Välillä menetän liki kaiken toivoni siihen, voiko oikeasti mitään sellaista mitä haluaisin Jumalan valtakunnan vuoksi tehdä koskaan kuitenkaan tapahtua. Että kun vain polkee paikallaan ja arki masentaa. Oli sitten hienoa kuulla, kun eräs henkilö kertoi miten Jumala häntä kuljettaa ja mitä kaikkea Jumalan valtakunnassa parhaillaankin tapahtuu. Koko juttu oli toiveita herättävää ja näköaloja antavaa. Että sittenkin tapahtuu vaikka mitä. Paljon sellaista, mistä en ollut tiennytkään. Oli hienoa kuulla, että sittenkin löytyy paljon yhteistä näkyä. Että Jumala puhuu samoista asioista ihmisille eri puolilla maata ja maailmaa. Ettei olekaan yksin ajatustensa kanssa ja höperö, vaan muutkin miettivät samoja asioita. Se on aina innostava kokemus. 

Ja sitten vielä eräs ihminen sanoi, että voisin kirjoittaa hänelle asioitani ja hän sitten lupaa rukoilla niitä juttuja muutaman muun kanssa. Sekin tuntui kauhean hyvälle. Todella harvoin tapaa tällaista, että likipitäen vieras ihminen lupaa mitään tällaista. En ole kyllä vielä kirjoittanut hänelle mitään asioita rukoiltavaksi, mutta tarkoitus on.

Niin ja kaikenlaisia oivalluksiakin tapahtuu aina silloin tällöin. Jutellessani erään ihmisen tajusin myös yhtäkkiä, ettei minun tarvitse kantaa eikä yrittää vaikuttaa hänen ongelmiinsa ja jotenkin rasittua niistä. Voin kuunnella ja olla aivan irti. En tiedä mistä tuokin tuli, mutta jotenkin tuntui hyvältä. Huomaan niin helposti alkavani kantaa toisten murheita, enkä sitten usein jaksa vaikeuksista kuunnellakaan kun minulle tulee tunne, että minun pitäisi jotenkin ratkaista asiat. Oivallus siitä, ettei todellakaan tarvitse, tuntui kauhean hyvältä. Kuunteleminen oli yhtäkkiä paljon helpompaa.

Että sittenkin tapahtuu kaikenlaista, kun vaan sille päälle sattuu. 

1§ Jeesus on ihana ja kaikki on hyvin.

2§ Jos joskus tuntuu siltä että kaikki ei ole hyvin, palataan pykälään 1.

”Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut” (Room. 4:18)

Kaikki pienet on söpöjä. Piiperö tipukuva vauvatapaamisen kunniaksi. Ja myös ilosta muistuttamaan.