Olen rukoillut, että Jumala irrottaisi minut luottamasta
rahaan elämän turvana. Tämä voi olla pitkä prosessi, mutta tuntuu, että tämän
rukouksen jälkeen on tapahtunut jotain – koko ajan ilmenee jatkuvia uusia ja yllättäviäkin
juttuja, mihin rahaa on mennyt nyt ihan erilailla kuin pitkiin aikoihin.
Viimeisen parin viikon aikana koko ajan on pitänyt olla ostamassa jotakin tai
sitten on ollut muuta tarvetta. Autoon pitää tehdä kallis remontti, ystävää
olen halunnut auttaa, itselle olen ostanut juttuja, jotka ovat tulleet tiensä
päähän kuten tyynyä, peittoa, syystakkia jne. Ja vielä on tulossa vaikka mitä,
kuten hammaslääkäriä ja monta muutakin juttua odottaa uusimista. Kun tarpeeksi
pitkään on ollut ostamatta uutta, niin tuntuu, että nyt kaikki kasautuu tähän.
Kännykkääkään en ole ostanut varmaan kymmeneen vuoteen, kun olen käyttänyt
työpaikan puhelinta ja sen jälkeen siskoni vanhaa. Ja onhan tämä tietokonekin jo
melko käpy..
Otan nämä nyt ihan rukousvastauksena siihen mitä olen
pyytänyt. Olen nähnyt ihmisiä, jotka haluavat vain säästää ja säästää loputtomiin
ja elävät kurjaa elämää pihiytensä takia. Raamattu puhuu paljon ahneudesta,
kuinka vaarallista se on. Moni joka ylen määrin säästää tililleen, ei
välttämättä tajua olevansa ahne, vaikka eikö se sitten sitä ole – rakkautta rahaan.
Aina kun raha päättää – ei rakastava sydän – ollaan huonolla tiellä. Nykyään
usein sitä että raha päättää kuulee sanottavan ”järjeksi”. Ja kuitenkin yksi
suurimpia kärsimyksen aiheuttajia maailmassa on se, että ihmiset ovat antaneet
rahalle vallan päättää asioista. Se on jotenkin niin luonteva kumppani ihmisen syntiinlangenneelle
luonnolle.
Rahasta on minun mielestäni tosi vaikea puhua. Ehkä olen
vain oppinut sellaisen mallin, että suhteesta siihen kuuluu vaieta, en tiedä.
Vääränlaiset vaikenemiset ovat olleet ongelmani elämän muillakin alueilla, niin
kenties tässäkin on kyse jostain sellaisesta. Vaikenemisen alle usein
kätkeytyvät suurimmat ongelmat. No, olen kuitenkin aloittanut prosessoinnin ja
osaan nyt ehkä vähän paremmin kiinnittää huomiota tähänkin asiaan omissa
valinnoissani. En haluaisi, että raha vie minua 6-0. Se olisi tosi vaarallista.
Koskaan ei voisi elää täysin Herralle, jos aina miettisi taloudellista puolta ensin.
Jumala on luvannut pitää huolta omistaan, tarkoitus ei ole epätoivoisesti itse
yrittää turvata tilanne. Sanoohan Raamattu ” Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa." (Luuk. 16:13). Luulen että
hengailen tuolla välimaastossa, mutta en haluaisi olla niin epämääräisessä
tilanteessa. Haluan palvella Jumalaa. Hän on tuonut elämääni kaiken hyvän. Ja
omaisuudenpalvonta – jotenkin kaiken pahan, kun asiaa syvältä tarkastelee.
En haluaisi olla
kahtaalla heiluva uskova. Nykyään ajattelen usein että olen sellainen, vaikka
aiemmin en ole sitä ollenkaan nähnyt. Kiitos Jumalalle, Hän tuo aina syvempää
uutta valoa elämään. Valoa joka paljastaa synnin ja sitten armon. Ja kyllä tien
edelleen pitäisi olla vapauden suuntaan. Tätä sanoisin todelliseksi
liberalismiksi – vapautta synnistä, syyllisyydestä, omasta yrittämisestä ja
aina suurempaa mahdollisuutta palvella Jeesusta ja elää Hänelle. Vapautta antaa
ja rakastaa säästämisen ja voitontavoittelun sijaan, vapautta elää Herralle
ihmispelon sijaan, vapautta elää Jumalan rakkauden ohjaamana tämän maailman
kylmien arvojen sijaan. Sellainen ääriliberaali haluaisin voida vielä joskus
olla. Ei voi muuta kuin olla Jeesuksen kanssa. Pyytää Häntä opettamaan lisää ja
että saisi vain Hänen seurassaan aikaa viettää, rakkautta imeä ja opetusta
saada.
”Emmehän ole tuoneet maailmaan mitään, emme voi myöskään
mitään täältä viedä. Rahanhimo on kaiken pahan juuri. Rahaa tavoitellessaan
monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Neuvo
niitä, jotka tässä maailman-ajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan
epävarmaan rikkauteen vaan Jumalaan, joka antaa meille kaikkea runsaasti
nautittavaksemme. Neuvo heitä tekemään hyvää, rikastumaan hyvistä teoista ja
jakamaan omastaan. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen
tulevaisuutta varten, jotta saisivat todellisen elämän.” (1. Tim. 6:7,10,17-19)