Valloittava Persoona

Täällä kirjoittelee nyt sitten yksi 40-kerhoon liittynyt. Kai siihen ajatukseen vähitellen tottuu, tai että lakkaa ajattelemasta koko ajatusta ja elämä vie taas eteenpäin ikäkriisistä muihin juttuihin. Niin toivon. Juuri ennen syntymäpäivää olikin erikoisen paljon kaikenlaista muuta. Yllättävintä on ollut sähköpostikirjeenvaihto erään tuttavani kanssa. Henkilökohtaisemmassa yhteydenpidossamme on ollut noin 10 vuoden tauko, joten tavallaan nyt on ollut paljonkin kerrottavaa ja päivitettävää. Vanhoista asioista on noussut sekä hyviä että kipeitä muistoja. Pintaan ovat nousseet myös omat pelot. Sellaisia asioita, joita en pystynyt mitenkään käsittelemään ja kohtaamaan alle 30-vuotiaana. Nykyään näkökulma joihinkin asioihin on sentään jo aika erilainen kuin 10 vuotta sitten. Toivon ja rukoilen, että aivan kaikki pelko voisi poistua tästä kuvioista ja rauha vallita.

Edellisen blogin jälkeen minulle tuli myös hyvin ahdistava unettomuus. Uneni laatu on huonontunut jostain syystä (se alkoi jo vähän ennen uutta sänkyä, ettei syy ole siinä), mutta sitten tuli todella ikävä noin viikon ajanjakso, jossa en saanut nukuttua öisin juuri ollenkaan. Päivisin olin äärimmäisen väsynyt ja elämä tuntui olevan aivan pilalla. Tilanteeseen tuli muutos kun pyysin rukousta asian puolesta. Sen jälkeen onkin ollut ihanaa olla vain tavallisen väsynyt ja nukkua vain vähän huonosti eikä olla enää unettoman zombie-väsynyt.

Kuvioihin on lisäksi kuulunut jotain pientä kuntavaaleihin liittyvää ja retki ystävien maatilalle kyyttöjä katsomaan. Se olikin oikein mukava päivä.

Härdelliä on ollut niin paljon, että ehkä vähemmän on ollut Jumalan puhutteluissa. Mikä sitten on asia, jota huomaa että heti kaipaa, kun sille ei ole tilaa. Ja kuinka tärkeää onkaan saada olla sisäisen rauhan tilassa. Se on kuitenkin arvokkainta. Ja se, ettei mikään asia tulisi Jeesuksen väliin tai eteen. Olkoon niin hyvä asia tai elämän suurimpia haaveita kuin vain ikinä. Ei ole itsestään selvyys ollenkaan että Jeesus on elämässä nro 1. Vaikka kuinka olisi aidosti uskossa. Niin helposti muista asioista tulee Häntä tärkeämpiä. Niin helposti elämästä tulee omien tarpeiden perässä menemistä tai pelkojen hallitsemana olemista. Niin äärimmäisen helposti. Se sujuu ihmiseltä ihan itsestään ja luonnollisesti.

Tämä 40 v. on puhutellut minua Raamatusta tuttuna lukuna – koettelemuksen, koeajan ja odotuksen lukuna. Elämä on ollut niin paljon yksinäisiä erämaafiiliksiä. Mutta onko siellä sitten oppinut luottamaan Herraan? Onko oppinut saamaan ravintonsa siitä ”iänikuisesta” mutta täydellisesti ruokkivasta mannasta – Hänen sanastaan? Onko virvoitukset löytyneet Pyhän Hengen elävistä vesistä ja Kristus-kalliosta? Vai onko napissut milloin mistäkin ja ollut katkerana Maaran (2. Moos. 15:23) vedestä? Onko jaksanut odottaa ja luottaa Jumalan johdatukseen vai onko kärsimättömyydessään vienyt omaisuuttaan kultaisen sonnipatsaan rakennusaineeksi ja kumartanut sitä? Onko ollut pelokkaiden ja epäuskoisten luvatun maan vakoojien joukossa ja nähnyt vastustajat jättiläisinä ja Jumalan mitättömänä suojelemaan ja antamaan voiton? On on, kaikkea sitä tämä on ollut.

Erämaasta ei päästy pois, ennen kuin orjuudesta lähtenyt sukupolvi oli kuollut erämaahan. Vain uudessa hengessä, Joosuan eli Jeesuksen hengessä ja johdossa voi mennä ottamaan omakseen Jumalan lupaamia asioita. Rakkauden ja nöyryyden hengessä. Palvelijan hengessä. Armon hengessä. Jumalan antamin aivan erilaisin asein. Sydämen valloittavin asein. Jalkojen pesijän asein. Sydän ympärileikattuna ja kivisydän erämaahan jääneenä. ”Kansa, miekalta säästynyt, löysi erämaassa armon. Minä menen saattamaan Israelin rauhaan.” (Jer. 31:2)

Ei voi kuin rukoilla ja uskoa että tämä erämaan ihme voisi olla täyttä totta vielä omalla kohdallakin. Orjuuden henki on minulle hyvin tuttu, mutta rukoilen että vielä voisi tulla aika, jolloin Jeesuksen henki on paljon voimakkaampana kuin se. Ja että orjuuden henki kuolisi sinne erämaahan lain ansiosta. Haluan uskoa että Jeesuksen henki pystyy valloittamaan myös minun sydämeni kokonaan. Paljon on vastustusta tästäkin sydämestä löytynyt Jeesukselle, mutta haluan uskoa että Hän voittaa sittenkin. Ihmeellisellä nöyryydellään ja rakkaudellaan.

Tämä psalmi on Kuningas Jeesuksesta:

”Vyötä miekka kupeellesi sinä sankari, vyöttäydy kunniaasi ja loistoosi. Ratsasta menestyksellisesti totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta. Oikea kätesi opettakoon sinulle pelottavia tekoja. Sinun nuolesi iskeytyvät terävinä kuninkaan vihollisten sydämiin, kansat kaatuvat allesi. Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ikuisesti. Sinun kuninkuutesi valtikka on oikeuden valtikka.” (Ps. 45:4-7)

Ja oli sitten 40 vee tai mikä vaan - kanakortti toimii aina :) Kiitos tästä ja kaikista muista onnitteluista ja muistamisista!