Kanaton

Olen kanaton. Munijat pyydystettiin kiinni, pistettiin pahvilaatikkoon ja noutaja tuli:

Kanojen lähtö tarkoittaa myös tämän blogin loppumista. Ensi viikolla luulen kirjoittavani vielä jonkinlaisen jälkikirjoituksen.

Kanat on ollu kivoja ja blogin kirjoittaminen on ollut kivaa. Olen vähän kysymysmerkkinä, että jatkaisiko kirjoituksia vielä toisessa blogissa. Sellaisessa joka ilmestyisi paljon harvemmin, ehkä 1-4 kertaa/kk. Jotakin samantyylisiä kuin tässä blogissa olleet, mutta ilman kanoja.

Nyt tulee sitten blogitaukoa, jota kestää jonnekin saakka ensi viikkoa. Pitää jäädä HAUTOMAAN asioita! :)

Summa summarum

Viimeinen ilta kanojen kanssa. Tekee melkein kipeetä ajatella, että ne lähtee huomenna muuttomatkalle. On ne ollu ihanat kanat! Kultamunat. Tirppaliisat. Tipat. Kanaset.

Kyllä niistä sitten tosiaan oikein kunnon vapaita kanoja tuli. Vaikka alkukesästä epäilyttikin, että voiko noita arkajalkoja ikinä vapauttaa. Kuukauden päivät ehtivät sitten kuitenkin olla ihan kunnolla vapaina kanoina pihassa. Aamulla klo 9-10 ne on päästetty vapaaksi häkistään. Silloin ovat jo malttamattomina oven takana odottamassa vapauteen astumista. Suurin osa on ehtiny munia siihen mennessä, mutta jos ei ole, niin ovat osanneet itse mennä munintapesään munimaan myöhemminkin. Ja illalla klo 20-21 ovat marssineet itse takaisin häkkiin, eikä ole tarvinnut kuin käydä laittamassa ovi kiinni. On ne ollu niin fiksuja!

Vapaana ollessaan ovat pysyneet tässä pihassa. Eivätkä ole menneet tielle. Kukkapuskissa on ollut kiva vähän kuoputtaa. Ja puutarhan puolella omenapuiden alla. Tässä loppuaikoina keksivät alkaa lepäillä portailla. Se oli vähän tylsää, kun niitä kananpaskoja alkoi myös ilmaantua portaille..

Sitten kun ihmisiä tulee näkyviin jostain, niin juoksevat usein vastaan. Tai lähtevät seuraamaan. Se on hellyyttävän näköistä joskus.

Outolintu pysyi koko kesän omana persoonanaan. Se ei ole ollut niin aktiivinen kuin muut. Usein se vaan lepäilee, kun muut neljä touhottavat ympäriinsä. Muut neljä ovat aina laumassa, mutta Outsikka on välillä niiden kanssa mukana, välillä omissa oloissaan. On se hyvä että joku uskaltaa olla erilainen! :)

Kanakauden kestoksi tuli 2 kk ja 3 vk. Munia ovat munineet tässä ajassa 395 kpl eli keskimäärin 4,9 munaa päivässä. 68/81 kanakauden päivänä jokainen kana pyöräytti munan. Lisäksi saldona oli yksi nahkamuna. Ja aivan ensimmäisenä päivänä yhdeltä pääsi myös nahkamuna uuden paikan paniikissa. Eniten 4/5-muninnan päiviä oli kanakauden alussa kesäkuussa, vähiten elokuussa. Häkistä vapaaksi päästäminen heinäkuun lopussa aiheutti muutaman munan tulemattomuuden, mutta muninnan notkahdus muuttui nopeasti tasaiseen 5/5-tulokseen. Munien kokoerot tasoittuivat myös alkukesästä, jolloin vissiinkin Outolintu teki pieniä munia ja joku muu selvästi suuria, mutta loppukesästä eroja ei ollut havaittavissa.

Olen kiitollinen ja ihmeissäni siitä, että kaikki selvisivät hengissä koko kanakauden. Minkit tai haukkalinnut eivät ole tehneet hyökkäyksiään. Kissoista ja koiristakaan ei ollut haittaa, vaikka kissoja joskus onkin nähty hiiviskelevän lähistollä ja kerran kanat joutuivatkin pakenemaan kissaa.

Kanoista on ollut paljon iloa. Ihmisiä on käynyt katsomassa kanoja. Ja ovathan ne puhutelleet minua myös muilla tavoin.

Kun Jeesus siunasi 5 leipää ja 2 kalaa, siitä riitti jaettavaksi syötävää tuhansille. Luulen että minun kanojakin on Herra jotenkin siunannut, kun niistä on näin yllättäen riittänyt juttuja jaettavaksikin. Ymmärrän myös niin, että kuka tahansa ihminen, joka antaa elämänsä Jeesuksen käsiin, voi tulla Hänen kauttaan siunaukseksi monille. Varmastikin Jumala voi käyttää vielä paljon enemmän ihmistä kuin kanaa! :)

Toivottavasti Outsikalla ja kumppaneilla on levollinen viimeinen yö meidän orrella.

Kaksi kanaa pörhistyneenä viimeisen illan lepoon:

P.S. Juuri näkemäni sääennuste vahvistaa vain käsitystä ja lisää kiitollisuutta siitä, että kanojen huominen muutto on hyvä asia. Hallaöitä ennustelivat viikonlopuksi. Nyt ei tule pakastekanaa.

Muutto lähestyy..

Outsikka tuli katsomaan kärryllistä kauroja ja maistelemaan ensimmäisiä uuden sadon jyviä:

Alkaa mennä enää viimeisten kanahetkien tiedottamiseks tää blogi. Tänään sovittiin, että kanat haetaan täältä meiltä uuteen talvikotiinsa tämän viikon torstai-iltana. Enää kaksi päivää kananhoitajana jäljellä! Loppu tulee kumminkin vähän yllättäen, mutta ehtii tässä nyt sentään kumminkin jotenkin ajatukseen sopeutuakin. Kanoille en ole kertonut, että niiden tuleva emäntä on ammatiltaan lihanleikkaaja.. Vaan näin syksy saa, muuttolinnut lentävät pois ja kun kanansiivin ei voi lentää, niin pitää alkaa kaivella sopivia kananmuuttolaatikoita esiin..

MUUTTOILMOITUS!

Eilen sain kuulla aivan ihanan uutisen! Kanoille on ilmaantunut talvikoti!!!! Supermunijat saavat jatkaa munimistaan ja eloaan vielä oikein kanalan suojissa. Eikä tuo uusi kotikaan ole kaukana, matkaa on jotain 7 km. Tämä on todella valtavaa!

Asia meni niin, että meillä kävi tässä taannoin yksi nuori pariskunta ostamassa jauhoja. Ollaan tiedetty, että heillä on joskus ollut kanoja ja että tämän nuoren naisen vanhemmilla on myös kotikanoja. Sitten vaan kysyttiin, että haluaisivatko he lisää munijoita, kun syksy lähestyy eikä täällä ole tiloja eikä hoitajia. Kävi ilmi, ettei kellään edellä mainituista ollutkaan tällä hetkellä kanoja, mutta asia jäi tämän nuorenparin harkintaan. Ajattelin, että ovat jo unohtaneet koko jutun, kun eivät siinä niin kauhean innostuneilta kuitenkaan vaikuttaneet. Mutta eilen sitten soittivatkin, että voisivat ottaa kanat tyhjään kanalaansa!

Kanojen muuttoaikataulusta ei ole vielä sovittu, mutta ollaan täs ny sitä mieltä, että se voisi olla jo tällä viikolla. Huomenna sovittaneen tarkemmin, mutta on aivan mahdollista, että olen kananhoitaja enää muutaman päivän.

Oon kyllä kiitollinen Herralle, että tämä asia nyt sitten johdattui näin! Tuntuu tosi hienolta! :) Upeeta! Ihanaa! Valtavaa! Kiitos Jeesus, että järjestit kanoille uuden kodin!!! :)

Urheiluhullu

Outsikka (Outolintu on saanut lempinimen..) tuli myös seuraamaan olympialaisten keihäsfinaalia:


Raamatun Paavalikin tunsi urheilua (kenties nähny antiikin olympialaisia..?) ja kirjoitti urheiluvertauskuvallisia kannustuksia uskoville hengelliseen elämään:
”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.” (1. Kor. 9:24-25).

Uskovana eläminen on urheilua parhaimmillaan:
”Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 3:13-14)

Säännöt ovat kaikille samat:
”Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.” (2. Tim. 2:5)

Valmentajan ohjeita:
”Pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen.” (Hebr. 12:1-2)

Palkintokin on luvassa aikanaan:
”Niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” (1. Piet. 5:4)

Jeesuksen puolella on voittajan puolella:
”Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?” (1. Joh. 5:5)

Jälkiruoka

Tänään valmistamme täällä blogikeittiössä suklaajälkiruuan.

Aineiksi tarvitaan:
5 kananmunaa
150 gr taloussuklaata
tilkka kermaa

Ohje:
1. Hommataan kananmunat.

2. Hommataan 150 gr suklaata ja hiukan kermaa (voi tehdä ilman kermaakin).

3. Sulatetaan suklaa kermatilkassa tai ilman kermatilkkaa.

4. Erotellaan munien ruskuaiset ja valkuaiset erilleen.

5. Laitetaan ruskuaiset jäähtyneen sulatetun suklaan joukkoon ja sekoitetaan tasaiseksi.

6. Vatkataan valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

7. Sekoitetaan mahdollisimman varovasti valkuaisvaahto ja suklaa keskenään.

8. Laitetaan suklaavaahto tarjoiluastiaan ja sitten se oleilemaan jääkaappiin vähintään tunniksi. Vaahto säilyy jääkaapissa myös seuraavaan päivään.

9. Syödään eikä ajatella että olis jotenkin syntiä syödä hyvää vaan kiitollisin mielin.

Pihkakukko

Liettuassa oli myynnissä runsaasti meripihkaa. Koruina ja koriste-esineinä. Tämmöinenkin meripihkateos olisi ollut ostettavissa:

Meripihka on valtavan kiinnostava aine. Sitä löytyy ympäri maapalloa. Yksi tärkeimpiä meripihkaesiintymiä on juuri Liettuassa ja Kaliningradin alueella.

Meripihkan sanotaan muodostuneen 20-100 miljoonaa vuotta sitten havupuiden pihkasta. Toinen selitys on, että se on muodostunut ns. vedenpaisumuksen yhteydessä noin 4500 vuotta sitten. Samassa rytäkässä voi helposti kuvitella muodostuneen myös muut fossiilit. Raamatun mukaan ilmasto oli erilainen ennen vedenpaisumusta kuin sen jälkeen. Yleisestikin tiedetään, että valtava ilmastonmuutos tappoi suurimman osan dinosauruksista niin, että elinolosuhteet tulivat niille mahdottomiksi. Meripihkan taas voi helposti kuvitella syntyneen, kun tuon ajan valtavat metsät ovat kertarysäyksellä hautautuneet vesi- ja maamassojen alle. Pihkastahan löytyy myös hyönteisiä, sukupuuttoon kuolleita ja toisaalta sellaisia lajeja, joita on olemassa ihan tänäkin päivänä. Samoin kaikki fossiileina löytyvät lajit eivät ole sukupuuttoon kuolleita, vaan osan lajisukulaiset möngertelevät edelleenkin.

Voi olla monelle vaikea uskoa, että meripihka ja fossiilit olisivat syntyneet VAIN noin 4500 vuotta sitten. Aihepiiri on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja siihen voi jokainen tutustua kiinnostuksensa mukaan parempien asiantuntijoiden opastuksella. Itse on saanut huomata, että kyllä tätä elämää pystyy oikein hyvin ja normaalisti elämään, vaikka nykyään vastoin trendejä ajatteleekin, että suurin osa dinosauruksista kuoli vedenpaisumuksessa ja loput sen jälkeen tapahtuneessa ilmastonmuutoksessa eikä useampi miljoona vuotta sitten tavalla jota kukaan ei kunnolla tiedä. Ei tule oudoksi sekopääksi, vaikka tällaistakin ajatusmaailmaa (uskoo Raamatun todeksi) jotkut nimittävätkin fundamentalismiksi. Kuulostaa aika ikävältä termiltä omalle kohdalle.. Aivan kuin sen takia että lapsenomaisesti uskoo Jumalan kaikkivaltiuteen, tulee liitetyksi samaan lössiin kuin fundamentalistiäärimuslimit ja ties mitkä muut fundamentalistit jotka eivät keinoja kaihda tarkoitusperiään ajaessaan.

Vedenpaisumuksesta selvisi hengissä vain Nooa perhekuntineen, noudattamalla Jumalan käskyä rakentaa arkki. Arkissa pelastuminen on esikuvaa Jeesuksesta, jossa ainoastaan voi pelastua kuoleman läpi toisenlaiseen maailmaan.

Nooa ja arkki ja vedenpaisumus kuulostavat varmasti aluksi mielikuvituksellista sadulta, mutta kun asiaan perehtyy tarkemmin saa huomata, että itse asiassa se on kovastikin olemassa olevalla tutkimuksella perusteltavissa oleva asia. Tärkeämpää olisi kuitenkin ensin tulla tuntemaan Jeesus omana ystävänä ja pelastusarkkina. Sen asian rinnalla ei ole niin hirveän tärkeää, minkä ikäisestä materiaalista meripihkakukko on tehty.

Pienoismalleja

Muutama viikko sitten sain muutenvaanlahjan. Kanan pienoismallin. Kana-avaimenperän. Avaimenperä oli ollut antajalla jo useita vuosia, mutta nyt kun kana-aihe on noussut tapeetille, avaimenperäkin sai aivan uuden merkityksen ja sitten minä sain sen lahjana.

Liettuan matkalla huomasi itsekin, että nyt aivan uudella tavalla kiinnitti huomiota kana-symboliikkaan ja kana-aiheisiin. Niitähän tosiaan tuli yllättävän paljon vastaan. Jos itsellä ei olisi kanoja, en varmasti muistaisi matkan jälkeen nähneeni yhtään kanaan liittyvää asiaa Liettuassa. Jännästi joku asia voi joskus olla aivan merkityksetön ja toisena hetkenä ei muuta näekään!

Kanasymboliikasta tulee mieleen myös ”kristillinen” symboliikka. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta jos nyt tässä kirjoittaisin ajatuksiani vain yleisimpään symboliin eli ristiin liittyen.

Joillain oikeasti uskossa olevilla ihmisillä on risti-koru kaulassa. Heille risti on merkityksellinen asia ja haluavat sitä kantamalla kertoa, että Jeesuksen kuolema on tullut heille elämäksi ja elämän tärkeimmäksi asiaksi. Sitten on uskovia, joille sama asia on myös kalleinta elämässä, mutta jotka eivät ulkoisin asioin halua tätä asiaa tuoda esille, vaan muilla tavoilla. On myös olemassa sellaisia ihmisiä, jotka luulevat olevansa uskossa, mutta eivät ole, ja silti pitävät risti-korua, kun kuitenkin asia on jollain lailla tärkeä. Ja sitten on ihmisiä, jotka pitävät ristiä pelkästään koruna, ehkä vaikka muita tunnearvoja sisältävänä koruna, rippikoulumuistona tms. Ja joku halunnee pitää kaulassaan ristiä kuoleman symbolina. Ehkä vielä on näidenkin lisäksi muita motiiveja pitää risti-korua. Mutta ei ainakaan kannata päätellä, että jokainen, jolla on risti-koru olisi automaattisesti aidosti uskovainen. On henkilöitä ja tahoja, joilla se vain kuuluu asustukseen.

Joskus olen miettinyt, että jos Jeesus olisi antanut henkensä sähkötuolissa niin olisiko kaikkien kirkkojen katolla sähkötuoli? Tai ihmisillä kaulassa pienoissähkötuolit? Tai jos giljotiinilla, niin giljotiinit? Risti nyt kumminkin oli roomalainen kuolemaan johtava kidutustapa. Ensimmäiset uskovat eivät varmastikaan ole kantaneet kaulassaan ristiä tai tehneet kokoontumispaikkoihinsa tuon tappovälineen pienoismalleja. Niitä näki tarpeeksi muutenkin kaupunkien muurien ulkopuolelle ihan livekäytössä vielä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeenkin. En ole tainnut koskaan kuulla, mistä tämä ristintekemisilmiö on saanut alkunsa. Raamatussa semmoiseen ei ainakaan kehoteta.

Jos risti kääntää jonkun mielen Jeesuksen puoleen, niin hyvä. En muista että itselle se olisi kuitenkaan ennen uskoontuloa koskaan sellaista tehnyt. Siihen oli niin turtunut, kun sitä ”joka puolella” näkyy, ettei se tavallaan herättänyt mitään ajatuksia. Ja vaikka joskus olisikin herättänyt ajatuksia, se ei ainakaan antanut mitään vastauksia siihen, kuinka Jeesuksen luo pääsee. Silti se, mitä sillä yhdellä nimenomaisella ristillä Jerusalemin muurin ulkopuolella, Golgata nimisellä paikalla on aikanaan tapahtunut, on merkittävin asia, mitä koko ihmiskunnan historian aikana on tapahtunut. En siis tiedä, onko hyvä vai huono asia, että ristejä näkyy siellä ja täällä. Tärkeintä olisi saada ymmärtää asia kokonaisuudessaan. Että oleellista on Hän, joka sillä yhdellä ristillä antoi itsensä syntipukiksi ja uhrikaritsaksi, eikä se että minkämallinen se risti oli ja kummoisia koruja tuolla mallilla voidaan valmistaa. Ja oleellisinta on, että se eräs ristiinnaulittu elää koko ajan. Siinä mielessä risti on poikkeuksellinen merkki, että joillekin se tarkoittaa kuolemaa, joillekin elämää. Riippuen kai siitä, onko saanut tulla ymmärtämään mitä Jeesuksen ristillä oikein tapahtui.

Uskovien tulisi kuitenkin erottua keskinäisen rakkauden perusteella, eikä millään symboleilla. Kuvittelisin myös, että kasteelle hakeutuva uskova saa kasteessa jonkunlaisen näkymättömän merkin, joka on paljon merkityksellisempi kuin mitkään ulkoiset merkit: ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa.” (Room. 6:3-5).

Tässä saamani lahja:

Matkamuistoja

Täällä taas. Terveisiä Vilnasta, Liettuasta. Olin siellä muutaman päivän turistina pyörimässä. Ohessa muutamia matkamuistokuvia maasta:

Matkamuistona kirjoitan tänne myös ajatuksen, joka tuli vilnalaisessa johdinautossa matkalla TV-tornilta kaupungin keskustaan:

Jumala on niin kuin valtavan suuri ja upea rakennus, jonka sisällä on hyvä olla, jossa on aarrekammioita toisensa perään ihmeteltäväksi, lepohuoneita virkistystä varten ja ruokasaleja, joissa tarjoillaan parhainta ruokaa. Rakennus on iso ja mahtava ja sen voi nähdä kaukaa ja monet hakeutuvat sen läheisyyteen, mutta kaikki eivät ollenkaan osaa tai halua tulla sisälle. Se johtuu siitä, että tuohon valtavaan rakennukseen pääsee vain yhdestä ainoasta ovesta. Jeesus-ovesta. Monet hengailevat rakennuksen lähistollä ja kumartavatkin sitä, mutta se ei varsinaisesti auta asiaa. Ovea pitäisi yrittää etsiä. Vain menemällä ovesta sisälle, voi tulla osalliseksi kaikesta siitä, mitä tuo rakennus eli Jumalan tunteminen tarjoaa. Jeesus sanoo: "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät". (Matt. 7:13-14) ja "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu." (Joh. 10:9).

Kanat ovat kunnossa ja ovat munineet tasaiseen tahtiin jokainen munan päivässä myös poissa ollessani.

Linkkivinkki

Olen lähdössä vähän reissuun ja blogikirjoituksiin tulee taukoa. Jos Herra suo, että takaisinkin tullaan ja kirjoitusaiheita vielä pukkaa, niin sitä voi seuraavaksi tapahtua loppuviikosta.

Matka ei liity mitenkään kanoihin, joten sen johdosta laitan tänne linkin, joka ei myöskään liity mitenkään kanoihin. Linkistä voi käydä katselemassa tämmöisiä "After Eden" eli "Jälkeen Edenin" sarjakuvia. Tosin englannin kieltä pitää ymmärtää että ne aukeavat. Ja jossakin kuvissa pitää tuntea Raamattuakin, että ymmärtää täyden merkityksen. Raamatun kolmen ensimmäisen luvun asioilla pääsee jo aika pitkälle näiden kuvien teemoissa.

Lisää After Eden -sarjakuvia löytyy täältä:

http://www.answersingenesis.org/aftereden/view.aspx?id=6

Kanat jää muiden hoitoon. Jälleennäkemisen toivossa lähden matkaan.

Pekingin kanaa

Miljardien ihmisten katseet ovat tänään kääntyneet kohti Kiinaa. Omakin katseeni on jättänyt kanaparat häkkiinsä sadetta pitämään ja olen tuijotellut kuivissa sisätiloissa toisenlaisen Linnunpesän sisällä tapahtuvia asioita. Olen myös huomannut, että olympialaisista ja niihin liittyvästä symboliikasta, aatteen taustoista ja vertauskuvallisuudesta voisi kirjoittaa monta tekstiä..

Kaikki maat ja kansat ovat hienoja ja ihmeellisiä omassa erilaisuudessaan. Jumalalla on halu tulla Jeesuksen kautta tunnetuksi kaikkien kansojen keskellä. Ehkä olympialaisten avajaisissa voi ihan pikkuruisen aavistella sitä tunnelmaa, joka kerran tulee olemaan taivaassa: ”Oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu ja Karitsalta.”” (Ilm. 7:9-10). Silloin vietetään todellista spektaakkelin spektaakkelia, Taivaskauden avajaisia.

Nyt kuitenkin katseet ovat kääntyneet monella Kiinaan, maailman väkirikkaimpaan valtioon. Joka viides ihminenhän maapallolla on tällä hetkellä kiinalainen. Mahtaakohan kanojen suhteen olla sama tilanne. Onkohan joka viides kana Kiinassa? Pitäisikö yksi kanoista viedä Kiinaan? Aika monta kanaa ja munaa varmaan syödään olympialaistenkin aikana.

Hengellisessä kentässä Kiina on äärimmäisen mielenkiintoinen maa. Siellä on käsittääkseni miljoonia todellisia Jeesuksen omia. Enemmän tai vähemmän vainottuja uskovia. Kokoontumisia joutuu järjestämään salassa, poliisi käy pidättämässä, vie kuulusteluihin, on kidutusta ja ehkä vielä kuolemantuomioitakin. Ainakin vankilassa voi joutua olemaan siksi, että on uskossa. Ja erityisesti sen takia, ettei halua liittyä viralliseen kirkkoon. Kiinassa uskovat kokoontuvat aika pitkälle Raamatun mallin mukaan. On kotikokouksia eikä mitään rekisteröitymisiä mihinkään. Virallinen kirkko ja kaiketi valtiojohtokaan ei suvaitse, että omassa tai ystävänsä kodissa saisi kokoontua rukoilemaan ja puhumaan Jumalasta, vaan kaikki tällainen haluttaisiin karsinoida ja suvaita vain kirkkojen seinien sisäpuolella tarkkaan määritellyillä kaavoilla. Mutta eihän elävässä uskossa oleva ihminen voi mitenkään toimia niin, että usko tulisi esiin vain kerran viikossa jossain yhdessä rakennuksessa. Lisäksi Kiinankin virallisen kirkon oppi on sellainen, ettei siihen voi uskova yhtyä. Näin tässä suuressa maassa toimii ainakin jossakin määrin sellainen Jumalan tarkoittama seurakuntamalli kuin sen kuuluukin olla, vainottuina, mutta vapaina kirkkojen kahleista.

Olympialaisten yhteydessä tuskin kuullaan kiinalaisista uskovista. Hienoa kuitenkin tietää, että sielläkin heitä on. Ja koko ajan tulee lisää ihmisiä Jeesuksen tuntemiseen myös Kiinassa. Siinä maassa palaa muutakin kuin Olympiatuli. Palaa myös Jeesuksen tuntemisen tuli. Jeesus sanoi: ”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se olisi jo syttynyt.” (Luuk. 12:49). Olympiatuli on tuotu Kreikasta Pekingiin, mutta myös Jeesuksen sytyttämä tuli on saavuttanut Kiinan. Tuon tulen leviämistä ei seurata uutisissa, mutta sekin kohtaa aina matkallaan vastustusta ja vaikeuksia. Silti, tulen päästyä tuon ateismin tyhjiössä pidetyn kansan keskuuteen, sen rakkauteen sytyttävä liekki etenee myös valtavan suuressa maassa vastustuksen keskellä. Kovimmassa paineessa syntyvät kovimmat ja arvokkaimmat timantit ja kenties siitäkin syystä juuri Kiinasta on kotoisin monia upeita Herran väkevästi käyttämiä uskovia, joilla on ollut paljon sanottavaa mm. kirjojensa kautta ympäri maailmaa.

Kiina on ihmeellinen maa, sillä on ihmeellinen historia ja varmasti vahva tulevaisuus myös edessään. Kaiken ihmeellisyyden keskellä loistaa myös monille tuntematon, mutta ihmeellinen, vapaa, ilman rekisteröitymisiä oleva seurakunta. Mustatukkainen kiinalainen, yhteydessä Jeesukseen, vinot silmät iloa loistaen, suru ehkä vainoista, mutta kirkkokuntakahleista vapaana kuin taivaan lintu. Ja sitten on tietysti reilu miljardi kiinalaista, jotka eivät vielä Jeesusta tunne..

P.S. Kisojen avajaisia katsoessani mieleeni tuli, että Pekingkin Linnunpesässä on selvästi otettu katsomoiden suhteen arkkitehtonisia ratkaisuja kerrosritilälattiakanalasta! :)

Yllätys, yllätys!!

Syksyinen tunnelma kääntää aina välillä mieltä jo kanakauden päättymiseen ja taas niihin ihmettelyihin, että kuinkahan se käytännössä mahtaakaan tapahtua. Asia ei ole toistaiseksi selvinnyt. Tällä viikolla oli yllättäviä käänteitä, jotka sitten raukenivat tyhjään. Tapahtumat menivät seuraavasti: Eräs blogin lukija oli nähnyt netin osto- ja myyntipalstoilla ilmoituksen, jossa joku halusi ostaa muutamia kanoja ja lähetti linkin minulle. Ostaja olisi ollut sellainen, jolla oli kanoja jo joitakin ennestään, kaksi kukkoakin, ja sitten olisi ollut tilava ulkotarha ja lämmin sisätila talveksi. Ajattelin, että tuonneko antaisin kanat, niin ne saisivat jatkaa vielä elämää ja oikein kukon seurassa. Mutta kyseinen henkilö olisi halunnut kanat heti, jotta ne tottuisivat vielä paikan omiin kanoihin ennen sisätilaan laittoa. Ja matkaakin oli jonkun verran tuonne paikkaan. Enkä sitten kumminkaan olisi halunnut luopua kanoista aivan näin pikaisesti. Vaikka ehdinkin kyllä miettiä, että pitäiskö vaan sittenkin lähtee ny kuljettaan niitä jo sinne. Asia johdattui sitten kuitenkin niin, että ennen kuin olin sen vakavammin ehtinyt alkaa suunnitella matkaa, sain jo kuulla, että kyseinen henkilö oli saanut kanoja muualta. Ja näin kanakausi saa vielä jatkua täällä. Hyvä niin. Olishan se perin äkkinäiseltä tuntunut, jos nyt tällä viikolla oliskin pitänyt lähteä kyytimään kanoja kauas pois! Kun nyt juuri vasta ovat saaneet oppia oikein vapaan kanan elämää. (Tänään on mm. ollut kohtaamisia kissojen kanssa, kaakatusta oli ja kauhun hetkiä molemmin puolin..)

Kanakausi ei nyt loppunut aivan niin äkkiä, kuin jo hetken luulin. Mutta elämässä voi kyllä tulla isoja äkkinäisiä muutoksia aivan yllättäen. Tosin Jumalaan luottava saattaa kyllä äkkinäisenkin tilanteen kohdatessa huomata, että kaikesta yllättävyydestään huolimatta, Herra on kuitenkin valmistanut omaa lastaan kaikessa hiljaisuudessa asiaan. Niitä, jotka eivät vielä Jeesusta omana Vapahtajanaan tunne, Jumala vetää puoleensa monenlaisissa tilanteissa. Jonkun elämän suunta ei ehkä muutu Jumalan puoleen muuta kuin jonkun yllättävän tilanteen kautta. Uskova saa luottaa siihen, että vaikka joku asia tulee itselle yllätyksenä, se ei kuitenkaan tule yllätyksenä Jumalalle ja Hän on valmistanut myös jatkotilanteet jo edeltä käsin.

Eräs asia tulee olemaan yllätys kaikille ihmisille. Yllätys niille, jotka sitä odottavat ja yllätys niille, jotka eivät odota eivätkä usko niin koskaan tapahtuvankaan. Se on tilanne, jossa Jeesus käy hakemassa omansa pois maan päältä.

Jeesuksen omien taivaaseen otosta kerrotaan mm.: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin ne saamme aina olla Herran kanssa.” (1. Tess. 4:16-17).”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme me kaikki kuolemaan nuku, mutta me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa” (1. Kor. 15:51-52). "Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän." (Apt. 1:11).

Aina välillä kuulee uutisista, kuinka jossainpäin maailmaa joku porukka odottaa maailmanloppua tulevaksi. Sitten sulkeutuvat luoliin, tekevät joukkoitsemurhan tai mitä sitten joku onkin saanut päähänsä ja vielä uskoteltua muillekin. Jeesuskin kertoo, että tämän maailmanajan loppu on tulossa. Ja Raamatussa kerrotaan joitain asioita, jotka tapahtuvat ennen kuin loppu tulee. Osa näistä asioista on vielä tapahtumatta. Mutta silti ei pidä tuudittautua siihen, että olisi kauheasti aikaa vielä kääntyä Jeesuksen puoleen ennen kuin hän tulee. Voihan jokaisen oma loppu tulla minä tahansa päivänä. Jos taas joku väittää tietävänsä koska loppu tulee, hän on väärässä, sillä Raamatussa sanotaan, ettei sitä hetkeä voi kukaan ihminen tietää: ”Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin” (Matt. 24:36). Jeesuksen tuntevan kannalta tämä loppu on kumminkin perin kätevästi järjestetty. Ettei itse tarvitse lähteä mihinkään luoliin eikä kenenkään ihmisen perään, vaikka henkilö väittäisi olevansa Jeesus itse. Voi elää normaalia elämää ja kyllä se sitten huomaa, kun loppu tulee ja jalat irtoaakin maasta kesken kananruokinnan! :)

Itse murehdin lapsena, että Jeesus tulee eikä ota minua mukaan. Joskus kun auringon valo kajasti erikoisella tavalla pilvien lomasta, säikähdin, että nytkö se tulee, ei kai nyt vielä. En olisi ollut valmis, kun asian tällä lailla koin. Kun saa tuntea olevansa Jumalan oma, ei Jeesuksen tuleminenkaan pelota. On varmaan huima fiilis nousta haudasta tai tästä vaan lähteä yläilmoihin! En ole päättänyt, kumpaa haluaisin enemmän, olla kuollut ja ponnahtaa ylös maan alta vai olla elossa ja siitä pingahtaa ylös! Molemmat on varmaan aika upeeta, että molempi parempi. :)

Mitä jos aamulla kun menen häkille vapauttamaan kanoja, niille olisikin yön aikana tapahtunut muodonmuutos? Olisivat saaneet kantavat siivet ja liihottaneet uuteen maailmaan, pois täältä kaikesta nokkimajärjestyksistä ja ainaisesta munimisesta, kissojen pelosta, sateista ja kylmistä öistä? Jotain sellaista on yllätyksenä tulossa. Tienvarsikylttien sanoin: ”Jeesus tulee, oletko valmis?” :)

Pesämuna ja muut sanonnat

Tänä kesänä on aivan uudella tavalla itse saanut havaita, kuinka suuri merkitys kanojen hoidolla on ollut suomalaisiin puheenparsiin ja ilmauksiin! Aiemmin niitä on vain päästellyt suustaan alkuperäisiä merkityksiä ajattelematta, mutta nyt kaikki kanailmaukset pysäyttävät aivan uudella tavalla. Että ne ovatkin aivan konkreettisia juttuja! Sellaiset, joilla on lapsuudessaan ollut kanoja kotona ovat ennenkin ymmärtäneet nämä sanonnat kaikkia merkityksiään myöden, mutta me kotikanaton sukupolvi olemme vaan käyttäneet näitä fraaseja oikeastaan edes ymmärtämättä mistä puhutaan. Asiat ovat irronneet alkuperäisestä tarkoituksestaan.

Sanontoja on niin paljon, ettei minulle tule tässä nyt ollenkaan kaikkia mieleen, mutta joitain voi luetella:

Sekin niin kukkoili siinä tilanteessa.
Hän halus olla oikein kukkona tunkiolla.
Varsinainen kananaivo.
Hänellä oli jo pesämuna tilillään.
Jaaha, taitaa olla orrellemenon aika.
Loppui kuin kananlento.
Hän on oikein kanaemo-luonne.
Oli niin kuin kananpuo.
Tätä asiaa pitää vähän hautoa ensin.

Nykyään, jos joku sanoo jonkun kanailmaisun, niin siihen tosiaan kiinnittää heti huomiota. Viikonloppuna tilanne oli niin kärjistynyt, että kun oltiin ravintolassa, kukaan ei voinut tilata kanaruokaa, niin ettei se olisi alkanut jotenkin naurattaa muita! :)

Nyt kun kanailmaisujen taustat ovat selvinneet ja avautuneet, voidaan katsoa myös toisenlaisia ilmauksia, Raamatusta peräisin olevia. Niitähän on myös vaikka kuinka paljon ja monet ollenkaan tietämättäänkin käyttävät tällaisia ilmaisuja tai sitten ne on niin rajusti irrotettu asiayhteydestä, että alkuperäisen tarkoituksen/asiayhteyden tietävälle voi tulla jopa surullinen olo.

Mm. seuraavat ilmaisut ovat Raamatusta:

Herran pelko on viisauden alku. (Sananl. 9:10)
Älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen (Matt. 7:6)
Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä. (Sananl. 16:18)
Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä. (1. Moos. 2:18)
Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa. (Sananl. 25:11)
Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on (Sananl. 17:28)
Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. (Matt. 23:12)
Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa. (Sananl. 26:27)
Harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus. (Sananl. 20:29)

Nämä niin kuin monet muutkin Raamatunkohdat, sanonnat tai toisaalta elämän asiat aukeavat aivan eri tavalla kun on uskossa. Niihin ja vastaavantyyppisiin ilmaisuihin kiinnittää heti huomiota. Joskus kiinnittää erityisesti huomiota synti-sanan käyttöön. Synniksi sanotaan suklaan syömistä ja ties mitä muita asioita jotka eivät ole syntiä ollenkaan. ”Syntisen hyvää”. Aivan ihmeellinen lausahdus, jolla ei ole mitään tekemistä synnin kanssa ja se vain vesittää ja hämärtää oikeaa syntikäsitystä. ”Tää on niin hyvää, että tän täytyy olla syntiä.” Ai miten niin hyvät ja kivat asiat on syntiä…?

Telkkarissa oli joskus semmoinen Veikkauksen mainos kuin että ”Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin”. Itse sanoisin että ”Maailma on erilainen uskovaisen silmin.” :)

P.S. Kanat ovat kuivuneet ja ovat taas valkeita..

Möröt

Tänään on ollut sadepäivä. Ensimmäinen taas vähän pidempään aikaan. Ja ensimmäinen sinä aikana, kun kanoja on pidetty vapaana pihassa. Niistä tulikin aivan hurjan näköisiä, kun ne märkinä ovat ottaneet multakylpyjä! Suorastaan mörköjä! :) Ruskeankirjaviksi muuttuivat valkoiset kanani. Ja märän luihuiksi. Toivottavasti eivät vilustu nyt märkinä ja saa lintuinfluenssaa! ;) Illalla kanoja ei tarvinnut ajaa häkkiin. Ne olivat jo itse etsiytyneet sinne sateensuojaan. Mutta pitkään kyllä kuljeskelivat ensin kuraruskeina. Tänään kävi vielä vieraitakin erityisesti kanoja katsomassa. Ja näkivät tuollaiset ruskeat möröt! :) Vaan tavallaan hieno näky sekin.
Outolintu-mörkö

Tuli vähän kuopsutettua sateessa..

Vähemmän valkea valkea leghorn.

Näin likaisia kanat eivät siis ole olleet koskaan. Varmastikaan koko elämänsä aikana. Meilläkin ovat olleet kohta 2 kuukautta ja tänään aamulla vielä valkoiset kanat olivatkin illalla aivan ryvettyneitä. Kun olosuhteet sattuivat kohdalleen. Hyvä ja luonnollinen kuopsuttamisinto ei sateen sattuessa ollutkaan niin hyvä juttu. Ja toisaalta oli. Tuli nyt nimittäin tämäkin nähtyä!

Ihmisetkin tulevat jossain vaiheessa sille paikalle, sellaiseen tilanteeseen, että oma syntisyys vaan tulee esiin. Oma syntinen luonto. Joku voi päästä tosi pitkällekin ennen kuin tulee tilanteeseen, että se paljastuu. Siis itselle, muille on kyllä varmaan jo selvinnyt aiemmin.. Tämä karmealta tuntuva mörkö-vaihe on kuitenkin Jumalan työtä. On tullut sellaiselle kirkkaalle paikalle, että saa nähdä oman syntisyytensä! Upeaa! Jos silloin haluaa synnistään eroon ja ymmärtää kääntyä Jeesuksen puoleen sekä antaa hänelle syntikuormansa, on kääntynyt oikean pesijän puoleen. Jeesuksen ristillä vuodatettu veri on ainoa asia, mikä voi kenenkään synnit puhdistaa ja tehdä ihmisestä puhtaan Jumalan edessä. Mutta kun se tapahtuu, alkaa uusi elämä Jumalan lapsena!

Uskoontulon jälkeenkään ihmisestä ei tule synnitöntä. Joistakin asioista pääsee varmasti eroon, mutta toiset ovat syvemmällä meissä. Kaikista synneistä voi vain Jeesus vapauttaa. Ja ne mitkä ovat syvemmällä, vaativat ehkä jotain isompaa muokkausta. Siis että ne edes tulisivat kunnolla pintaan, niin että niistä voidaan juurineen puhdistaa. Kukaan ei ole synnitön: ”Kuka voi sanoa, olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistä?” (Sananl. 20:9). Mitä pidemmälle ”uskontiellä” kulkee ja mitä ”lähempänä Jumalaa” on, sitä kirkkaammassa valkeudessa on elämässään ja sitä enemmän oma syntisyys tulee esiin. Mutta silloin myös Jumala voi sitä taas uudella tavalla puhdistaa. ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” (Sananl. 4:18). Jumala haluaa puhdistaa uskovia yhä enemmän ja enemmän. Sitä verrataan usein kullan sulattamiseen. Epäpuhtauksia irrotetaan arvokkaasta kullasta. Se voi tapahtua kipeidenkin asioiden kautta. Päädytään joksikin aikaa elämän sulatusuuneihin. Mutta on varmasti parhaaksemme.

Parasta mitä kukaan voi synneilleen tehdä on haluta niistä eroon ja tunnustaa niiden olemassaolo aidosti Jumalalle. Joissain tilanteissa on hyvä myös kertoa jollekin uskovalle syntinsä. Sitten voidaan yhdessä rukoilla Jumalaa tekemään niille asioille jotain. Huonointa taas on yrittää piilottaa syntejään, itseltään ja Jumalalta. Ne kuitenkin aiheuttavat vahinkoa elämään, niin parempi nostaa kissa pöydälle, mitä äkkiämpää sen parempi. Kaikille itsensä likaiseksi tunteville, jotenkin pahoiksi ihmisiksi ja syntien sitomiksi kokeville ja oman syntisen tilansa havaitsemaan tulleille on luvattu: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9).

Jos Herra johdattaa niin hienon tilanteen, että todella saa tuntea oman syntisyytensä ja nähdä kaikki kuransa, niin tämän asian kanssa ei kannata lähteä mihinkään kuivapesuun, vaan tuoda elämänsä likapyykki Jeesuksen veripesuun! Siinä pesulassa jälki on tahrattoman puhdasta. :)

Ja uskon että kanatkin tuosta taas kuivahtaa ja valkaistuu.

Auringonpimennys

Havaitsin, että tänään on osittainen auringonpimennys! Havaitsin asian siis sanomalehdestä aamulla. Lehdessä kerrottiin, että pimennys alkaa klo 11:40, on maksimissaan klo 12:45 auringosta 60 % ollen peitossa ja päättyy klo 13:50. Lisäksi luin, että Ursan keliryhmä on kiinnostunut kaikista yleisön tekemistä pimennyshavainnoista, esim. havaittiinko lintujen tai muiden eläinten käytöksessä poikkeavuutta, sulkeutuivatko kukkien terälehdet jne.

Lähetimme blogin tiedetoimittajan paikalle tarkkailemaan kanojen käyttäytymistä pimennyksen syvimpinä hetkinä. Erittäin harvinaislaatuisen empiirisen kokeen tulokset voi katsoa oheisesta videosta:

Raamatussakin puhutaan auringonpimennyksistä. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin 24 luvussa. Lukekaa itte, mä en ny jaksa tän enempää tänään. Ehkä tuo auringonpimennys vaikutti blogistin käyttäytymiseen tai jotain.. ;)