Tänä kesänä on aivan uudella tavalla itse saanut havaita, kuinka suuri merkitys kanojen hoidolla on ollut suomalaisiin puheenparsiin ja ilmauksiin! Aiemmin niitä on vain päästellyt suustaan alkuperäisiä merkityksiä ajattelematta, mutta nyt kaikki kanailmaukset pysäyttävät aivan uudella tavalla. Että ne ovatkin aivan konkreettisia juttuja! Sellaiset, joilla on lapsuudessaan ollut kanoja kotona ovat ennenkin ymmärtäneet nämä sanonnat kaikkia merkityksiään myöden, mutta me kotikanaton sukupolvi olemme vaan käyttäneet näitä fraaseja oikeastaan edes ymmärtämättä mistä puhutaan. Asiat ovat irronneet alkuperäisestä tarkoituksestaan.
Sanontoja on niin paljon, ettei minulle tule tässä nyt ollenkaan kaikkia mieleen, mutta joitain voi luetella:
Sekin niin kukkoili siinä tilanteessa.
Hän halus olla oikein kukkona tunkiolla.
Varsinainen kananaivo.
Hänellä oli jo pesämuna tilillään.
Jaaha, taitaa olla orrellemenon aika.
Loppui kuin kananlento.
Hän on oikein kanaemo-luonne.
Oli niin kuin kananpuo.
Tätä asiaa pitää vähän hautoa ensin.
Nykyään, jos joku sanoo jonkun kanailmaisun, niin siihen tosiaan kiinnittää heti huomiota. Viikonloppuna tilanne oli niin kärjistynyt, että kun oltiin ravintolassa, kukaan ei voinut tilata kanaruokaa, niin ettei se olisi alkanut jotenkin naurattaa muita! :)
Nyt kun kanailmaisujen taustat ovat selvinneet ja avautuneet, voidaan katsoa myös toisenlaisia ilmauksia, Raamatusta peräisin olevia. Niitähän on myös vaikka kuinka paljon ja monet ollenkaan tietämättäänkin käyttävät tällaisia ilmaisuja tai sitten ne on niin rajusti irrotettu asiayhteydestä, että alkuperäisen tarkoituksen/asiayhteyden tietävälle voi tulla jopa surullinen olo.
Mm. seuraavat ilmaisut ovat Raamatusta:
Herran pelko on viisauden alku. (Sananl. 9:10)
Älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen (Matt. 7:6)
Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä. (Sananl. 16:18)
Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä. (1. Moos. 2:18)
Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa. (Sananl. 25:11)
Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on (Sananl. 17:28)
Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. (Matt. 23:12)
Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa. (Sananl. 26:27)
Harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus. (Sananl. 20:29)
Nämä niin kuin monet muutkin Raamatunkohdat, sanonnat tai toisaalta elämän asiat aukeavat aivan eri tavalla kun on uskossa. Niihin ja vastaavantyyppisiin ilmaisuihin kiinnittää heti huomiota. Joskus kiinnittää erityisesti huomiota synti-sanan käyttöön. Synniksi sanotaan suklaan syömistä ja ties mitä muita asioita jotka eivät ole syntiä ollenkaan. ”Syntisen hyvää”. Aivan ihmeellinen lausahdus, jolla ei ole mitään tekemistä synnin kanssa ja se vain vesittää ja hämärtää oikeaa syntikäsitystä. ”Tää on niin hyvää, että tän täytyy olla syntiä.” Ai miten niin hyvät ja kivat asiat on syntiä…?
Telkkarissa oli joskus semmoinen Veikkauksen mainos kuin että ”Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin”. Itse sanoisin että ”Maailma on erilainen uskovaisen silmin.” :)
P.S. Kanat ovat kuivuneet ja ovat taas valkeita..
