Liettuan matkalla huomasi itsekin, että nyt aivan uudella tavalla kiinnitti huomiota kana-symboliikkaan ja kana-aiheisiin. Niitähän tosiaan tuli yllättävän paljon vastaan. Jos itsellä ei olisi kanoja, en varmasti muistaisi matkan jälkeen nähneeni yhtään kanaan liittyvää asiaa Liettuassa. Jännästi joku asia voi joskus olla aivan merkityksetön ja toisena hetkenä ei muuta näekään!
Kanasymboliikasta tulee mieleen myös ”kristillinen” symboliikka. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta jos nyt tässä kirjoittaisin ajatuksiani vain yleisimpään symboliin eli ristiin liittyen.
Joillain oikeasti uskossa olevilla ihmisillä on risti-koru kaulassa. Heille risti on merkityksellinen asia ja haluavat sitä kantamalla kertoa, että Jeesuksen kuolema on tullut heille elämäksi ja elämän tärkeimmäksi asiaksi. Sitten on uskovia, joille sama asia on myös kalleinta elämässä, mutta jotka eivät ulkoisin asioin halua tätä asiaa tuoda esille, vaan muilla tavoilla. On myös olemassa sellaisia ihmisiä, jotka luulevat olevansa uskossa, mutta eivät ole, ja silti pitävät risti-korua, kun kuitenkin asia on jollain lailla tärkeä. Ja sitten on ihmisiä, jotka pitävät ristiä pelkästään koruna, ehkä vaikka muita tunnearvoja sisältävänä koruna, rippikoulumuistona tms. Ja joku halunnee pitää kaulassaan ristiä kuoleman symbolina. Ehkä vielä on näidenkin lisäksi muita motiiveja pitää risti-korua. Mutta ei ainakaan kannata päätellä, että jokainen, jolla on risti-koru olisi automaattisesti aidosti uskovainen. On henkilöitä ja tahoja, joilla se vain kuuluu asustukseen.
Joskus olen miettinyt, että jos Jeesus olisi antanut henkensä sähkötuolissa niin olisiko kaikkien kirkkojen katolla sähkötuoli? Tai ihmisillä kaulassa pienoissähkötuolit? Tai jos giljotiinilla, niin giljotiinit? Risti nyt kumminkin oli roomalainen kuolemaan johtava kidutustapa. Ensimmäiset uskovat eivät varmastikaan ole kantaneet kaulassaan ristiä tai tehneet kokoontumispaikkoihinsa tuon tappovälineen pienoismalleja. Niitä näki tarpeeksi muutenkin kaupunkien muurien ulkopuolelle ihan livekäytössä vielä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeenkin. En ole tainnut koskaan kuulla, mistä tämä ristintekemisilmiö on saanut alkunsa. Raamatussa semmoiseen ei ainakaan kehoteta.
Jos risti kääntää jonkun mielen Jeesuksen puoleen, niin hyvä. En muista että itselle se olisi kuitenkaan ennen uskoontuloa koskaan sellaista tehnyt. Siihen oli niin turtunut, kun sitä ”joka puolella” näkyy, ettei se tavallaan herättänyt mitään ajatuksia. Ja vaikka joskus olisikin herättänyt ajatuksia, se ei ainakaan antanut mitään vastauksia siihen, kuinka Jeesuksen luo pääsee. Silti se, mitä sillä yhdellä nimenomaisella ristillä Jerusalemin muurin ulkopuolella, Golgata nimisellä paikalla on aikanaan tapahtunut, on merkittävin asia, mitä koko ihmiskunnan historian aikana on tapahtunut. En siis tiedä, onko hyvä vai huono asia, että ristejä näkyy siellä ja täällä. Tärkeintä olisi saada ymmärtää asia kokonaisuudessaan. Että oleellista on Hän, joka sillä yhdellä ristillä antoi itsensä syntipukiksi ja uhrikaritsaksi, eikä se että minkämallinen se risti oli ja kummoisia koruja tuolla mallilla voidaan valmistaa. Ja oleellisinta on, että se eräs ristiinnaulittu elää koko ajan. Siinä mielessä risti on poikkeuksellinen merkki, että joillekin se tarkoittaa kuolemaa, joillekin elämää. Riippuen kai siitä, onko saanut tulla ymmärtämään mitä Jeesuksen ristillä oikein tapahtui.
Uskovien tulisi kuitenkin erottua keskinäisen rakkauden perusteella, eikä millään symboleilla. Kuvittelisin myös, että kasteelle hakeutuva uskova saa kasteessa jonkunlaisen näkymättömän merkin, joka on paljon merkityksellisempi kuin mitkään ulkoiset merkit: ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa.” (Room. 6:3-5).
Tässä saamani lahja:
