Möröt

Tänään on ollut sadepäivä. Ensimmäinen taas vähän pidempään aikaan. Ja ensimmäinen sinä aikana, kun kanoja on pidetty vapaana pihassa. Niistä tulikin aivan hurjan näköisiä, kun ne märkinä ovat ottaneet multakylpyjä! Suorastaan mörköjä! :) Ruskeankirjaviksi muuttuivat valkoiset kanani. Ja märän luihuiksi. Toivottavasti eivät vilustu nyt märkinä ja saa lintuinfluenssaa! ;) Illalla kanoja ei tarvinnut ajaa häkkiin. Ne olivat jo itse etsiytyneet sinne sateensuojaan. Mutta pitkään kyllä kuljeskelivat ensin kuraruskeina. Tänään kävi vielä vieraitakin erityisesti kanoja katsomassa. Ja näkivät tuollaiset ruskeat möröt! :) Vaan tavallaan hieno näky sekin.
Outolintu-mörkö

Tuli vähän kuopsutettua sateessa..

Vähemmän valkea valkea leghorn.

Näin likaisia kanat eivät siis ole olleet koskaan. Varmastikaan koko elämänsä aikana. Meilläkin ovat olleet kohta 2 kuukautta ja tänään aamulla vielä valkoiset kanat olivatkin illalla aivan ryvettyneitä. Kun olosuhteet sattuivat kohdalleen. Hyvä ja luonnollinen kuopsuttamisinto ei sateen sattuessa ollutkaan niin hyvä juttu. Ja toisaalta oli. Tuli nyt nimittäin tämäkin nähtyä!

Ihmisetkin tulevat jossain vaiheessa sille paikalle, sellaiseen tilanteeseen, että oma syntisyys vaan tulee esiin. Oma syntinen luonto. Joku voi päästä tosi pitkällekin ennen kuin tulee tilanteeseen, että se paljastuu. Siis itselle, muille on kyllä varmaan jo selvinnyt aiemmin.. Tämä karmealta tuntuva mörkö-vaihe on kuitenkin Jumalan työtä. On tullut sellaiselle kirkkaalle paikalle, että saa nähdä oman syntisyytensä! Upeaa! Jos silloin haluaa synnistään eroon ja ymmärtää kääntyä Jeesuksen puoleen sekä antaa hänelle syntikuormansa, on kääntynyt oikean pesijän puoleen. Jeesuksen ristillä vuodatettu veri on ainoa asia, mikä voi kenenkään synnit puhdistaa ja tehdä ihmisestä puhtaan Jumalan edessä. Mutta kun se tapahtuu, alkaa uusi elämä Jumalan lapsena!

Uskoontulon jälkeenkään ihmisestä ei tule synnitöntä. Joistakin asioista pääsee varmasti eroon, mutta toiset ovat syvemmällä meissä. Kaikista synneistä voi vain Jeesus vapauttaa. Ja ne mitkä ovat syvemmällä, vaativat ehkä jotain isompaa muokkausta. Siis että ne edes tulisivat kunnolla pintaan, niin että niistä voidaan juurineen puhdistaa. Kukaan ei ole synnitön: ”Kuka voi sanoa, olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistä?” (Sananl. 20:9). Mitä pidemmälle ”uskontiellä” kulkee ja mitä ”lähempänä Jumalaa” on, sitä kirkkaammassa valkeudessa on elämässään ja sitä enemmän oma syntisyys tulee esiin. Mutta silloin myös Jumala voi sitä taas uudella tavalla puhdistaa. ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” (Sananl. 4:18). Jumala haluaa puhdistaa uskovia yhä enemmän ja enemmän. Sitä verrataan usein kullan sulattamiseen. Epäpuhtauksia irrotetaan arvokkaasta kullasta. Se voi tapahtua kipeidenkin asioiden kautta. Päädytään joksikin aikaa elämän sulatusuuneihin. Mutta on varmasti parhaaksemme.

Parasta mitä kukaan voi synneilleen tehdä on haluta niistä eroon ja tunnustaa niiden olemassaolo aidosti Jumalalle. Joissain tilanteissa on hyvä myös kertoa jollekin uskovalle syntinsä. Sitten voidaan yhdessä rukoilla Jumalaa tekemään niille asioille jotain. Huonointa taas on yrittää piilottaa syntejään, itseltään ja Jumalalta. Ne kuitenkin aiheuttavat vahinkoa elämään, niin parempi nostaa kissa pöydälle, mitä äkkiämpää sen parempi. Kaikille itsensä likaiseksi tunteville, jotenkin pahoiksi ihmisiksi ja syntien sitomiksi kokeville ja oman syntisen tilansa havaitsemaan tulleille on luvattu: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9).

Jos Herra johdattaa niin hienon tilanteen, että todella saa tuntea oman syntisyytensä ja nähdä kaikki kuransa, niin tämän asian kanssa ei kannata lähteä mihinkään kuivapesuun, vaan tuoda elämänsä likapyykki Jeesuksen veripesuun! Siinä pesulassa jälki on tahrattoman puhdasta. :)

Ja uskon että kanatkin tuosta taas kuivahtaa ja valkaistuu.