Täällä taas. Terveisiä Vilnasta, Liettuasta. Olin siellä muutaman päivän turistina pyörimässä. Ohessa muutamia matkamuistokuvia maasta:
Matkamuistona kirjoitan tänne myös ajatuksen, joka tuli vilnalaisessa johdinautossa matkalla TV-tornilta kaupungin keskustaan:
Jumala on niin kuin valtavan suuri ja upea rakennus, jonka sisällä on hyvä olla, jossa on aarrekammioita toisensa perään ihmeteltäväksi, lepohuoneita virkistystä varten ja ruokasaleja, joissa tarjoillaan parhainta ruokaa. Rakennus on iso ja mahtava ja sen voi nähdä kaukaa ja monet hakeutuvat sen läheisyyteen, mutta kaikki eivät ollenkaan osaa tai halua tulla sisälle. Se johtuu siitä, että tuohon valtavaan rakennukseen pääsee vain yhdestä ainoasta ovesta. Jeesus-ovesta. Monet hengailevat rakennuksen lähistollä ja kumartavatkin sitä, mutta se ei varsinaisesti auta asiaa. Ovea pitäisi yrittää etsiä. Vain menemällä ovesta sisälle, voi tulla osalliseksi kaikesta siitä, mitä tuo rakennus eli Jumalan tunteminen tarjoaa. Jeesus sanoo: "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät". (Matt. 7:13-14) ja "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu." (Joh. 10:9).
Kanat ovat kunnossa ja ovat munineet tasaiseen tahtiin jokainen munan päivässä myös poissa ollessani.
