Vajaa kaksi viikkoa sitten sain tosiaan käydä suuressa ja nykyaikaisessa kanalassa. Oli erittäin hyvä, että minut vietiin sinne tutustumiskäynnille, kun en ole koskaan ollut sellaisessa. Ajatukseni suurista kanaloista ovat perustuneet vain mielikuviin ja olin tosiaan yllättynyt siitä, kuinka hyvinvoivia, eloisia ja putipuhtaita kanoja tuollaisessa kanalassa oli.
Suomessa on noin 500 kanalaa, olen nyt käynyt niistä kahdessa. Näiden kahden vuoden aikana kun minulla on ollut kanoja, olen oppinut niistä aika paljon, mutta vielä on ihan valtavan paljon oppimatta. Enkä tietysti tuollaista isompaa kanalaa osaisi hoitaa ollenkaan, siinä on jo niin paljon kaikkea muuta, tekniikkaa, automatiikkaa, byrokratiaa, hygieniaa, ruokinnan yksityiskohdat, valaistukset jne jne, miljoona asiaa, mitä en osaisi ollenkaan.
Tietyllä lailla on ottanut vähän ”lihalle” eli tässäkin tapauksessa ylpeydelle se, että on agronomin koulutus ja sitten käytännössä ei tiedä esim. ihan tavallisesta kananhoidosta käytännössä yhtään mitään. Eihän meille yliopistossa kananhoitoa opetettu, kanoista en muista kuin jonkun kuvan, jossa kerrottiin munanmuodostumisen reitti (enkä tasan tarkkaan sitäkään osaisi enää selittää). Muuta ei ole ollut minun opinnoissani. Mutta sitten jotenkin kun annetaan tuo agronomin titteli, niin tulee tunne että muut olettavat, että muka tietäisi vähän niin kuin kaikesta maatalouteen liittyvästä kaiken. Sitten taas itselle tulee siitä oletuksesta kova ahdistus ja täysi riittämättömyyden tunne, kun tietää että totuus on, ettei kuitenkaan mistään käytännön asioista oikeasti tiedä juuri mitään. Minua ahdistaa aina kovasti kun ihmiset kyselevät jotakin käytännön asioihin liittyviä kysymyksiä olettaen että kyllä agronomi tietää. Ei yliopistossa paljonkaan opeteta käytännön elämää, siellä tutkitaan ja tehdään tiedettä! Ainakin oma koulutukseni olisi ehdottomasti antanut parhaat lähtökohdat tutkijan uralle, mutta Jumalalla oli vähän toiset suunnitelmat.
En ole koskaan päässyt läheltä seuraamaan teologisen tiedekunnan opintoja. Minulla ei ole minkäänlaista kunnollista käsitystä millaisia opintoja siellä on. Oman yliopistokokemukseni perusteella kuitenkin kuvittelen, että myös tuon tiedekunnan samoin kuin maatalousmetsätieteellisenkin tiedekunnan painotuksissa on kuitenkin tietynlainen tieteellisyys ja julkaisut etusijalla eikä erityinen käytännönläheisyys. Voisin kuvitella itseni ihan hyvin teologiseen opiskelemaan, vaikka raamatun historiaa ja kreikkaa ja hebreaa, jotta voisi lukea raamattua alkukielillä, mutta uskon myös että opetuksessa on väkisinkin toisaalta paljon aineksia, jotka eivät anna käytännön uskovan hengelliseen elämään yhtään mitään, vaan ennemmin ovat sitä tieteellistä ja ”yleissivistävää” puolta, jolla konkreettisessakaan käytännön elämässä ei tee yhtään mitään. (Ollaan varmaan ihan sellaistenkin asioiden äärellä joista Paavali Timoteusta varoittaa: ”vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä puheita ja vastaväitteitä, joihin tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet” (1. Tim. 6:20))
Minusta on ihan hyvä, että Raamattua voi opiskella myös yliopistotasolla. Olisi hienoa jos nämä yliopiston käyneet voisivat esim. enemmän tuoda esiin oppejaan alkukielistä (mutten tiedä kuinka hyvin kreikan ja hebrean oppii teologisen pakollisissa kursseissa, taso jäänee kuitenkin aika huonoksi, ehkä samalle tasolle kuin minun kanaopinnot yliopistossa ja ajan myötä käyttämättömänä äkkiä unohtuu, jos ihmisellä itsellä ei ole omaa kiinnostusta ylläpitää kielitaitoa ja opetella lisää). Aivan käsittämättömäksi systeemin tekee kuitenkin se, että sitten näistä teologisen käyneistä teoreetikoista otetaan suurin osa hengellisen kentän palkatuista työntekijöistä. Tai juuri ne otetaan tästä joukosta, joita monet nimittävät ja käsittävät ”paimeniksi”.
Raamatulliset seurakuntavirat ovat apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat (Ef 4:11) + erilaiset seurakuntapalvelijat joille on annettu vielä enemmän käytännön töihin innostus. Kun tarkkailee jonkun aikaa jotakuta uskovaa, pystyy aika helposti sanomaan mikä hänen armolahjansa on (kaikista, esim. nuorista uskovista, ei pysty heti sanomaan, mutta aika monista pystyy). Näillä raamatullisilla tehtävillä ei ole mitään tekemistä maallisen koulutuksen kanssa (johon teologinen tiedekuntakin kuuluu). Tiedän teologisen käyneitä papiksikin vihittyjä, jotka ovat aivan selviä puhtaita evankelistoja (eikä paimenen armoitusta oikeastaan ollenkaan). Tiedän ihmisiä jotka ovat selkeitä paimenia ammattikoulupohjalta. Tiedän opettajan armoituksen omaavia, jotka ovat hitsaajia. Tiedän apostolin armoituksen omaavia, joiden koulutus on koettelemuksia täynnä ollut käytännön elämä.
On erikoista, että paimenen tehtävä on nostettu sellaiseksi, että siihen tarvittaisiin teologinen tiedekunta. Yleensä ei oleteta, että evankelistan esim. pitäisi olla teologisen käynyt, mutta miksi samaa sitten oletettaisiin paimenelta? (Vastaus on tietysti se, että kirkossa paimenuus on miksattu epäraamatulliseen pappeuteen, mutta jos pystyy tarkastelemaan asiaa koko pappeus jutun unohtaen, on selvää, ettei paimenuudessa ole kyse sen kummemmasta armoituksesta kuin evankelistan tai profeetankaan osalla, Jumalalta tullutta kaikki. (Eikä paimenelle kuuluu maksaa palkkaa yhtään sen enempää tai vähempää kuin vaikka profeetallekaan.))
Teologisessa opiskelee monenlaista sakkia. Jotkut eivät ole uskossa ollenkaan, toiset ovat ajautuneet sinne, jotkut ovat siellä vain ja ainoastaan Jumalan johdatuksessa ja kehotuksesta. Niin kuin minä tiedän, etten agronomi-tutkinnon pohjalta tiedä käytännön maataloudesta juuri mitään, uskon myös, ettei kukaan teologian maisteri tunne Jumalaa ja Hänen tahtoaan ja sydäntään yliopiston pohjalta. Jokaisen hengellisen tilan ratkaisee oma henkilökohtainen suhde Jumalaan. Jotkut papitkin varmasti joutuvat esittämään, että tuntevat Jumalan samoin kuin itse on pelännyt, että pitää ylläpitää kuvitelmaa siitä että tutkinnon perusteella nyt sitten pitäisi tietää kaikki maataloudesta.
Tämä on vain oma arvaukseni, mutta luulisin, että uskovista miehistä, jotka menevät teologiseen monilla voisi olla juuri opettajan armolahja. Ei paimenen vaan opettajan, nämä ovat siis kaksi eri tehtävää, vaikka paimenen armoitukseen sisältyy myös opettamista, mutta se on enemmän ohjaamista ja kannustamista, kuin sellaista minkä näen ”tyylipuhtaana” opettajana eli puhdasta Raamatun opettamista, esim. Vanhan Testamentin opettamista. Tietysti myös muidenkin tehtävien tyyppejä teologiseen johdattuu, varmaan joku ihan oikea paimenkin.
Jäämme odottamaan sitä, että Jumala nostaa kunnolla paimenet ja opettajat esiin. Käsitän niin, ettei tämä voi oikeastaan tapahtua, ennen kuin esiin on ensin nostettu apostolit ja profeetat, joiden kautta Jumala asettaa myös paimenet (”jätin sinut Kreettaan sitä varten, että asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat”=paimenet (Tiit. 1:5) ). Tätä odotellessa + rukoillessa sekä kananhoitoa ja nöyryyttä opetellessa..
