Ajatukseni ovat taas palautuneet viime kesään. Johtunee siitä, että olen pian siirtymässä paikkakunnalle, jossa kesäkanoja hoitelen. Olen kyllä silti muutenkin ajatellut viime kesää aina silloin tällöin.
Mieleeni nousee ahdistaviakin muistoja viime kesästä. Olinhan kumminkin hyvin masentunut monesti. Ja taas mietin ja toivon, että kunpa tämä kesä olisi erilainen, edes jossain määrin. Silti vähän pelottaa, että uskaltaako edes ”astua kesään”. Jos sittenkin taas sattuu vain ja on kovin yksinäistä.
Miksi on ollut niin vaikea olla oma itsensä, miksi on eri ihmisten kanssa erilainen, miksei pysty olemaan oma itsensä, sanomaan mitä ajattelee? Jotenkin tuntuu, että Jumala on hoitanut näillä alueilla, on saanut nähdä omaa syntisyyttään, sitä ylpeyttä, joka oikeastaan aiheuttaa näitä hylkäämisen pelkoja. Sillai on vähän parempi ja rohkeampi olo nyt kuin vuosi sitten. Mutta en tiedä silti, vihollinen pystyy kyllä iskemään heikkoon kohtaan ja saamaan masentumaan uudelleenkin. Kiitän silti kovasti Jumalaa siitä, mitä hän on minulle talven aikana tehnyt. Toivon, että homma saisi edelleen mennä eteenpäin ja että voisin tosiaan tulla rehellisemmäksikin.
Kun itse on epämääräinen valehteluun taipuva lieroilija, niin voi päätyä mitä typerämpiin tilanteisiin, kun ei uskalla tuoda totuutta julki. Viime kesänä olin muutamia kertoja kiusallisessa tilanteessa erään ihmisen taholta, joka halusi tulla ostamaan munia. Hän oli eräs mies ja minulle oli koko ajan aivan ilmiselvää, että tämä ”munanostaminen” oli vain ja ainoastaan tekosyy tulla tapaamaan minua. Eihän meillä edes mitenkään myyty munia! En kuitenkaan kehdannut kieltäytyäkään, vaikken oikeastaan ollenkaan olisi halunnut, että hän olisi tullut tapaamaan minua. Jotain siinä sitten juteltiin, ja olin lähinnä puhtaasti vain kiusaantunut, mutta kun en pystynyt olemaan rehellinen ja sanomaan, etten haluaisi että hän tulee käymään, niin sitten hän vain tuli käymään.
Tuntuu kurjalta se, ettei pysty itse olemaan rehellinen ja sanomaan ajatuksiaan, mutta kyllä sekin tuntuu kurjalta, että ylipäätään aikuiset uskovaiset miehet kehittelevät tällaisia mädälle kananmunalle haisevia tekosyitä, joita käyttämällä tulevat tapaamaan. Tilanteen tekee erittäin vaikeaksi se, kun itse toisaalta ehdottomasti haluaa ajatella toista uskonveljenä ja pitää välejä yllä eikä halua tehdä mitään pahaa ja haluaa auttaa. Ja sitten taas toisaalta kun samassa tilanteessa huomaakin jotain epäilyttävää, ettei kaikki olekaan aivan täysin puhdasta. Tällaiset tilanteet ovat minulle todella vaikeita. (Ja monet muut, kun asioissa on tavallaan kaksi puolta, siinä sitten vaan keinuu välimaastossa ja ajautuu vaikeuksiin.)
Toivon, että tänä kesänä kukaan uskova ei kehittelisi tämmöisiä tekosyitä ja toisaalta, että itse pystyisin olemaan rehellisempi myös, ettei tällaisia tilanteita pääsisi tulemaan. Jos joku tahtoo tavata minua, niin tehköön sen ilman kilometrin päähän haisevia tekosyitä.. Jeesus, auta minua tässä asiassa, että ymmärtäisin paremmin, koska valehtelen enkä ole totuudessa. Paljon ihanaa siunaustasi ja puhtauttasi pyydän myös ”munanostajan” elämään.
