Tämä päivä on siinä mielessä itselle merkittävä, että olen ollut tänään uskossa tasan 10 vuotta. En lähde enää kertaamaan sitä tapahtumaketjua, koska olen sen täällä jo aiemmin kertonut: http://munavaikana.blogspot.com/2009/08/english-breakfast.html Englannissa kumminkin olin silloin ja tuliaisena tuli paras mahdollinen eli usko Jeesukseen. Se on ihmetyksen ja kiitoksen aihe joka päivä.
Millaiset nämä 10 vuotta sitten ovat olleet? Sitä ei olekaan mitenkään helppo lyhyesti kuvailla. Jos nyt yhdellä sanalla pitäisi sanoa, niin sanoisin että vaikeat. Toisaalta sekään ei ole kokonaiskuva, sillä kun aluksi olin Helsingissä tekemässä opintoni loppuun, niin nuo pari vuotta olivat hienoja. Kun sai uskovia ystäviä, sai oppia koko ajan uutta Raamatusta ja jättää pois turhia asioita elämästä, sai oppia kysymään Jumalan tahtoa ja kuuntelemaan Hänen johdatusta, ihmetellä kuinka Jumala auttoi mm. asuntoon ja graduun liittyvissä asioissa ja johdatuin myös muutamille Venäjän matkoille, joilla kerrottiin venäläislapsille Jumalasta. Näistä varsinkin ensimmäinen oli oman hengellisen elämän kannalta kovin merkittävä.
Yliopistosta valmistumisen jälkeen rukoilin tietysti taas Jumalan johdatusta työpaikka-asioissa. Olisin tosiaan voinut lähteä mihin vain, vaikka ulkomaillekin, mutta Jumala talutti sitten Etelä-Pohjanmaalle. Tullessani tänne (kirjoitan tämän Seinäjoella) olin jo valmiiksi masentunut ihmissuhteisiin liittyvistä asioista ja täälläkin on sitten ollut omat vaikeutensa koko ajan. Elämä on ollut erikoista. Toisaalta Jumala on ollut lähempänä kuin aiemmin ja olen kokenut, että olen saanut kasvaa lisää uskossani ja oppia paljon uutta. Toisaalta on sitten ollut hyvinkin vaikeita ja masentavia hetkiä, eikä tosiaan vain hetkiä vaan pitkää ahdistavaa tunnelia. Nyt sitten kuitenkin viimeinen vuosi on tuonut jotakin ihmeellistä muutosta ja tuntuu että melkein on tultu tunnelista pihalle. Jotenkin ollut vähän erilaista.
Itsekin tulee sorruttua siihen, että tavallaan lupailee, että uskovana eläminen olisi jotenkin kivaa ja helppoa. Kun kyllä se sitäkin on eikä todellakaan pois haluaisi. Mutta sitten on tavallaan kaksi puolta, joita taas uskosta osaton ei kohtaa eli saatanan hyökkäykset ja toisaalta myös se, että Jumala hioo ja puhdistaa eli sallii vaikeita tilanteita, jotta oma syntisyys tulisi näkyviin ja voisi tulla puhdistetuksi. Vaikeat tilanteet myös vievät lähemmäksi Jumalaa. ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat.” Vaikka jokaisen uskonvaellus on hyvin erilainen, silti sitä ei voi olla huomaamatta, että niillä jotka ottavat Jumalan vakavissaan on ainakin minun huomioiden perusteella ollut hyvin vaikeita aikoja. Ainakin nuorilla uskovilla: Jumala kouluttaa, valmistaa ja puhdistaa, sitä sen täytyy olla.
Uskossa olemisen vuodet eivät sinänsä ratkaise eivätkä kerro yhtään mitään. Joku onkin sanonut ”eivät ne uskossa olon vuodet, vaan kuuliaisuuden minuutit”. Tämä ei ole raamatunkohta ja tietysti kuuliaisuuttakin kuuluu olla enemmän kuin minuutteja, mutta kumminkin ajatus kai on, että se on ratkaisevaa, haluaako kuulla Jumalan ääntä ja tehdä valinnat elämässään sen mukaan vai tavoitteleeko ensisijaisesti itselle mukavaa elämää. Itsellä kyllä tärkeimmät hengelliset asiat ja kuviot ovat jotenkin auenneet sellaisten juttujen myötä, mihin jotenkin on hengessä kokenut kehotusta mennä, vaikka oma mieli on ensin yrittänyt keksiä kovastikin vastalauseita. Joka kerta on sitten saanut huomata, että kyllä taas Jumala tiesi paremmin kuin minä..
Oman taipaleeni kipu ja toisaalta positiivinenkin asia on ollut yksinäisyys. Yksin on ollut vapaa menemään monenlaisiin tilaisuuksiin ja on ollut aikaa esim. lukemiseen. Toisaalta sitten taas moneen paikkaan on jäänyt menemättä, kun ei vaan pysty menemään yksin. Lisäksi myös vääränlaiset ahdistavat ajatuskuviot pyörivät vuodesta toiseen, kun kukaan ei ole kertomassa, että tuo on vihollisen valheita. Vain pari ihmistä yhtään käsittää siitä mitään, millainen oma hengellinen vaellukseni on ollut, monelle ei edes viitsi yrittää kertoa, kun tietää, ettei henkilö voi sitä ymmärtää ja saa pahimmillaan moitteita valinnoistaan, jotka itse on kokenut tekevänsä nimenomaan vain siksi että on niin kokenut Jumalan kehottavan. Kaikkein eniten tällä hetkellä kaipaisin läheistä ystävää, jonka kanssa pääsisi hengellisesti eteenpäin, sellaista joka näkisi myös arkeni ja sen kompastuskivet ja haluaisi olla tukena niissä.
En koe tuntevani Jeesusta alkuunkaan niin hyvin kuin haluaisin. Hän on kuitenkin tie, totuus ja elämä. Haluaisin pysyä Jeesus Tiellä, oppia tuntemaan Häntä eli Totuutta ja elää Elämä, joka on Jeesuksessa. Haluaisin, että nämä asiat olisivat minulle totta eikä niinkuin nyt, että vähän kaukaiselta tuntuvia asioita.
P.S. Onko tässä kirjoituksessa mitään linkkiä kanoihin? Kerrotaan loppuun vaikka semmoinen juttu, että viime viikolla facebookin kautta yks lukioaikainen tuttu tarjosi kukkoa! Olisi kuulemma ollut kolmesta valiten. Silkkikukosta! Mutta ne kukot olivat siellä missä minä tulin uskoon eli Englannissa. Emme ole olleet lukion jälkeen missään yhteyksissä ja tämä ihminen oli tosiaan päätynyt Englantiin pidemmäksikin aikaa kuin minä ja kasvattelee siellä nyt sitten puutarhassaan silkkikanoja! Kuvissa oli tipujakin! En kuitenkaan lähde Englantiin hakemaan kukkoa. Odotan jos voisin saada oman vähän lähempää..
