Kun kirjoittelee kanoista, niin sitten voi käydä niin, että alkaa nähdä kanoja kaikkialla.. Esimerkiksi nyt huomasin ajattelevani, että oma asuni oli tosiaan ihan tipun värinen ja sitten taas morsiamella oli kananvalkoinen vaate. Eräs häävieraistakin tuli sellaiseen johtopäätökseen, että naimaton tipu on keltainen ja rouva taas valkoinen kuin kana. Juttuun liittyi vielä saketissa ollut sulhanen, joka kuulemma oli kuin kukko takin pyrstöineen. En tiedä pitäisikö tästä kana-ajattelusta jo huolestua! No, muuten kanoilla ei ollut kyllä mitään sijaa juhlassa, paitsi että munia oli yhtenä ruokalajina juhlapöydässä ja tietysti leivonnaisissa jne.
"Tipu" ja "kana"Pidin häissä puheen. Puheen sanomana oli Jumalan rakkaus, mutta en tiedä tajusiko sitä kukaan. Jotenkin oma jännittäminen vei kirkkaimman terän. Inhottavaa puhua, kun huomaa, että kädet tärisee. Kukaan muu ei kyllä varmaan pahemmin huomannut jännittämistäni, kai tässä sen verran on jo harjaantunutkin esiintyjä, mutta itselle se ei vaan ole kivaa.
Puheen ydin oli vertaus energiamuodoista. Kuinka voidaan käyttää energialähteenä esim. klapeja, öljyä, maalämpöä ja kuinka jos näitä ajatellaan tarkemmin niin kaikkien energialähde on kuitenkin aurinko. Klapien energia on fotosynteesillä auringosta sidottua, samoin öljyn. Maalämpökin perustuu (ainakin kun putket ovat pintakerroksissa) auringon maankuorta lämmittävään vaikutukseen. Harva ajattelee klapeja tai öljyä polttaessaan, että lämpö on oikeastaan silloinkin auringosta peräisin.
Rakkausenergian lähde on taas vain ja ainoastaan Jumalassa. Ihminen voi parhaimmillaankin olla vain palava klapi, eikä mitään rakkautta voisi olla kenenkään ihmisten välillä ilman Jumalaa. Jumala on Rakkaus ja Hän on tehnyt ihmisen omaksi kuvakseen eli kykeneväiseksi rakastamaan ja toisaalta sellaiseksi, että tarvitsee rakkautta. Ilman Jumalaa rakkaus kuitenkin on vain kuin klapin palamista loppuun. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus tulla suoran Jumalan rakkauden lämpöön ja uusiutuvien rakkausenergioiden piiriin. Silloin saa kokea olevansa rakastettu suoraan Jumalan taholta, eikä tarvitse olla vaatimassa toisilta ihmisiltä rakkautta omalle kohdalleen. Jumalan Rakkauden Aurinko, joka on oikeastaan Jeesus, on lämmön lisäksi äärimmäisen kirkas valo ja ihminen tavallaan sisäisesti tietää, että tuo valo paljastaa myös jokaisen syntisyyden. Sen tähden ihmisillä on luontainen vastenmielisyys Jumalaa kohtaan, koska se valo tosiaan paljastaa myös synnin.
Puheen pointti oli, että Jumalan rakkauden lähteille voi tulla kuka vain, enkä tässä nyt tarkoittanut mitenkään erityisesti naimisissa olevien ihmisten välistä keskinäistä rakkautta, vaan ylipäätään kenen tahansa ihmisen tilannetta ja rakkauden kaipuuta. Olin sitten vissiin kuitenkin jotenkin epäselvä, kun minulle sanottiin jälkeenpäin, että nätisti puhuttu, mutta kyllä se vain niin on monen vuoden kokemuksella, että rakkaus on tauti, jonka avioliitto parantaa.. Kuulija oli siis ollut kykenemätön käsittämään, että puhuin ehtymättömästä Jumalan rakkaudesta. Koitin puheen aluksi vielä sanoa, etten laajalla yksinäisen ihmisen elämänkokemuksellani halua lähteä neuvomaan kenenkään avioliittoa, vaan puhun vain siitä mitä olen itse kokenut, mutta jotenkin se sitten taisi mennä metsään. Suomen kieli on tässä kohtaa hankala kun on vain yksi sana rakkaudelle, Raamatun kreikassa puolestaan on niitä monia, joista yksi on agape, Jumalan rakkaus, ja muut inhimillisiä, kuten veljellinen rakkaus, äidin rakkaus jne. Tietysti nämä jälkimmäisetkin ovat Jumalan ihmiseen asettamia ominaisuuksia, mutta niissä on mukana aina tietynlainen itsekäs puoli (=ruokin ja rakastan omaa lastani, mutta naapuri huolehtikoon omastaan).
Eli enpä sitten tiedä tajusiko kukaan kuulijoista, että Jumalan rakkaus on jotakin ehtymätöntä ja konkreettista ja sellaista, joka vain voi sielun tyynnyttää, mutta kyllä se puhe nyt sitten muilta osin meni ihan ookoo ja jos vaikka jollekin olisi jäänyt mieleen Jumalan Rakkauden Aurinkokin. Herra tietää. Hääpari ainakin sai onnittelunsa ja keltainen vaate ylenpalttisesti kehuja..
