Vapaus viehättää..

On siinä mulla kanat! Viikkoakaan eivät ole vielä olleet ja nyt jo yksi kana on ollut kahtena päivänä karkuteillä. Tänään kun laskin kanoja niin en päässyt laskuissani kuin viiteen, vaikka kuinka yritin kuudettakin hakea. Sitä kuudetta ei sitten vain häkin sisältä löytynyt. Kukko huusi kurkku suorana pitkän ruohon suuntaan ja kun menin sinne katsomaan, niin eiköhän siellä kyyhötä yksi kana heinikossa ja vielä muna vieressä. Sain karkulaisen ajettua takaisin häkkiin. Vaan sitten ei mennyt kuin hetki, kun näin kuinka se pisti päänsä yhdestä vähän isommasta reiästä ja änkesi siitä taas itsensä väkisin ulos ja vapauteen. Sitten taas jaakasin kanaa. Kun lopulta saatiin se uudelleen häkkiin ja paikattiin kaikki reiät mistä se voisi päästä uudelleen pihalle, niin kova yritys oli kanalla vielä tämänkin jälkeen päästä pihalle. Se kulki verkonreunaa eestaas ja yritti kiivetäkin häkistä pihalle. Kun oli kerran saanut maistaa vapautta, niin sen jälkeen olikin ikävää olla häkissä. Kukko vielä kaiken lisäksi körmyytti kanaa oikein kunnolla - se ei yhtään tykännyt tämän seikkailuretkistä, vaan oli selvästi vihainen, että yksi oli lähtenyt pois laumasta. Tässä muutama kuva tapahtumista:

Karkukana.

Nättinä niityllä.

Etpäs saa mua kiinni!

Kukko kiivastuu.

Tahtoo pois mitä kautta hyvänsä.

Tässä se reikä ennen oli..

Vaan olen minä iloinen, että mulla on näin reipas pikku kana, joka uhmaa häkkien rajoitteita. Tirpassa oli luonnetta, kun se tunkeutui verkon läpi, eikä ollenkaan tuntunut pelkäävän pitkää heinikkoa. No, nyt se on ja pysyy muiden kanssa häkissä ja saa luvan odottaa yhteistä vapauttamista, koska se sitten tapahtuukin. Tässä vaiheessa lauma ei kyllä vielä ole valmis täyteen vapauteen, kun ne vielä pelkäävät ihmistä vähän liikaa. Odotan kyllä mielenkiinnolla millaista kanojen täysi vapaus tulee olemaan kukon kera.

Oma kesäelämä tuntuu taas jossain määrin häkkielämältä. Kun on vähän vapautta saanut maistaa, niin kuin pikkukana karkulainen, niin sen jälkeen häkkielämä tuntuu vielä pahemmalta. Häkkielämää koen sekä arjessani että sitten tavallaan hengellisissä kuvioissa. Päiviini vaikuttavat kuitenkin nyt enemmän arki ja ajankäyttö. Haluaisi mennä sinne ja tänne ja tuonne ja käytännössä sitten vain kokee, että on pakko pyöriä hyvin pienissä ympyröissä. Viime kesänä olin todella hajota, koska en silloin käynyt yhtä viikonloppua lukuun ottamatta yhtään missään lähikaupunkia pidemmällä. Tälle kesälle on kyllä tiedossa ainakin yksi reilun viikon matka, että sillä lailla olotila on jo kyllä ihan eri. Ja sitten jo tämä toisenlainen asumisjärjestelykin tekee sen, ettei ole ihan niin häkkioloa kuin aiemmin. Siitä huolimatta ei kyllä voi sanoa kokevansa täyttä vapauttakaan. Mutta se nyt sitten on vaan näin ja syyt ovat niin moninaiset, etten itsekään ymmärrä.

Itse sanon pikkukanalle, että kyllä sinä kanakulta vielä saat olla vapaa kana, mutta että ihan vielä et ole valmis siihen. Kaikista rajoituksistani ja häkeistäni huolimatta uskon myös, että Jumala sanoo samalla tavalla minulle. Että vaikka kaikki rajoitteet tuntuvat raskailta ja hiertäviltä perkeleen kahleilta, niin että joku tarkoitus Jumalalla on niidenkin suhteen, ja että Hän pystyy avaamaan kaikki häkkien ovet, kun aika siihen on valmis. Että nämä rajoitteetkin ovat minun parhaakseni. Paras vain kun saisi rauhassa odottaa ovien aukeamista, niin kuin pikkukanakin sitten jo iltapäivästä ymmärsi tehdä, eikä enää kiipeillyt hermostuneena etsimässä kanan mentäviä reikiä. Että saisi levätä ja olla vain nykyisessä tilanteessa ja ottaa tyytyväisyydellä nykyisen häkkitilanteenkin vastaan: ”Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa”, ”Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin.”, ”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.", "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa."

Netistä katselin kaikenlaista mahdollista kurssia ja viikonloppua, mitä tämäkin kesä tarjoaisi ympäri Suomen hengellisellä rintamalla. On eri kristillisten organisaatioiden järjestämiä hyvältä kuulostavia Raamattulomia ja -viikonloppuja, on avioliittoleirejä, on sielunhoidollisia eheytymisseminaareja ja –viikkoja eri teemoilla, Israel-päiviä, kristillisiä musiikkipäiviä ja -kursseja jne jne. Ja tietysti sitten vielä kaikenmaailman muita hengellisiä kesäpäiviä, kokoontumisia, kesäjuhlia, telttamissioita ja ties mitä. Kaikki nämä ovat avoinna kaikille, että tervemenoa vaan sellaiset, joilla yhtään on mahdollisuus. Ja erityisesti ehkä sellaiset, jotka eivät ole koskaan tällaisiin mihinkään osallistuneet. Joillekin jotka puolestaan jatkuvasti ramppaavat jossain, voisi taas olla hyväksi pysähtyä ja olla menemättä juuri mihinkään. Pysähtyä hiljaisuudessa vain olemaan tai viettää aikaa jonkun sellaisen kanssa, jonka Jumala sydämelle nostaa. Ei kukaan tule yhtään paremmaksi missään tapahtumissa käymällä, mutta toisaalta se voi olla myös hyvin antoisaakin. Vaan kuka sitten voi tehdä mitäkin. Tärkeintä tietysti olisi vain olla Jeesusta lähellä ja seurata Häntä, niin yksinäisyydessä, perheen kesken kuin yhteisjutuissakin. ”Mutta sinä, Jumalan ihminen, .. tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta.” Rukoilen, että tämä kesä saisi olla hengellisen kasvukauden aikaa sekä itselle että muille olivat ulkoiset puitteet tai häkit sitten mitkä hyvänsä. ”Muistakaa minun kahleitani. Armo olkoon teidän kanssanne.”