Nahkamuna on siis muna, jossa munan sisus on valmis ja pussissa, mutta kuori puuttuu. Sanotaan, että kanalta voi tulla nahkamuna, jos se pelästyy jotakin. Muna tulee silloin ulos ennen aikojaan, eikä kuori ole vielä ehtinyt muodostua. Kanakauden alkupäivien aikana näitä nahkamunia tosiaan tulikin muutamia, kai se jostain uuden paikan pelästymisistä johtui. Nyt viime aikoina sen sijaan on tullut päivän saldoksi täydet kuusi kuorellista munaa.Munan kuoren tarkoitus on tietysti suojata munaa. Sitä mikä sen sisällä on. Mahdollisesti kehittyvää kananpoikaa. Kuori päästää sisäänsä kanaemon lämmön ja mahdollistaa kaasunvaihdon molempiin suuntiin. Nahkamunaa ei tietenkään voi hautoa, sehän menee yleensä jo rikki pudotessaan maahan. Kuvan nahkamuna nyt jostain syystä oli pysynyt ehjänä.
Tämmöinen epätarkoituksenmukainen kuorettomuus tulee taas jotenkin itseäkin lähelle. Välillä tuntuu siltä, että on aivan väärällä tavalla herkkä tunteiltaan. Elämä on pelkkä ”tuntumista” sekä toisaalta tunteiden haavoittumisen välttelyä ja haavojen suojaamista. Niin kauhean pienetkin itseen kohdistuvat asiat saavat aikaan kivun, ahdistuksen ja ajatuksen että suurinpiirtein koko maailma on minua vastaan. Aivan kuin puuttuisi joku suojaava kuorikerros, joka estäisi sen, ettei tulisi ihan kauheaa rikkimenemisen ja hylkäämisen fiilistä, vaikka joku sanoisikin jotain negatiivista itseen kohdistuvaa. Kun ei ole sitä suojakuorta, joutuu karttamaan ihmisiä ja asioita, joissa pelkää että voisi tulla ristiriitaisuuksia ja henkilökohtaisuuksia. Suurimpien kolhujen aiheuttajia ovat tietysti yleensä läheiset ihmiset, heidän sanansa haavoittavat eniten. Kuorettomana ei sitten edes oikein kykene läheisiin ihmissuhteisiin vaan pitää välimatkaa.
Sitten kun ei ole ollut sitä tervettä suojakuorta, ja kun kumminkin jonkun kuoren sisimmän ympärille kehittyvä ihminen tarvitsee, niin sitten joutuu kehittämään oman tekokuorensa, joka ei toimi niin kuin oikea terve kuori toimisi. Tekokuoren sisällä haavoittunut sisin pysyy kyllä jonkunlaisessa suojassa, mutta sitten ei toimi ”ilmanvaihto” eli kuoren sisässä on kauhean yksinäistä eikä ulkopuoliset edes näe kuoren sisälle, kun tekokuori on jonkin sortin naamio eikä vastaa todellista sisintä. Terve tunne-elämä on lamaantunut, ei kunnolla iloitse eikä sure. Tekokuori onkin jossain määrin juuri sisimmän todellisuuden vastakohta, juuri sen mitä pyrkii peittämään, kun se on niin kipeä. Tekokuori voi heijastaa reipasta ja rohkeaa, kun sisältä on kovin arka ja pelokas, tekokuori voi olla rento ja huoleton, kun sisin on stressaantunut ja ahdistunut, kuori iloinen kun sisällä on masennus jne. Mikä tahansa se asia sitten onkin ollut, mitä on pitänyt alkaa peittää.
Yleensä tietysti ihminen ei itsekään tajua, mitä sisällä todella on, koska sen haluaa peittää itseltäänkin, koska se on niin kipeä. Eihän sitä nyt kukaan kauhean tarkoituksella esitä mitään, se vain tulee, kun olosuhteet ovat kovat ja on pakko olla toisenlainen kuin on jollain hetkellä. Käytösmalli saattaa sitten vaan jäädä päälle, kun sisin jää jatkuvaan pelkotilaan. Kuorihan muodostuu siitä, kun kokee, ettei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on, vaan että pitää toimia toisin, kätkeä todelliset tunteensa. Yleisimmät tekokuorenmuodostustilanteet kai ovat lapsuuteen liittyviä, syystä tai toisesta ei vain saa sitä rakkautta ja turvallisuutta ja hyväksyntää negatiivisille tunteilleenkin mitä tarvitsisi, huomaa esim. ettei omilla asioillaan voi muita vaivata ja alkaa tukahduttamaan niitä. Ei itke, vaikka on paha olla, koska kukaan ei kumminkaan ottaisi syliin, ei kerro, että pelottaa, koska joku kumminkin vain vähättelisi. Tai jos lapsen kiukuttelu on aina kiellettyä ja pitää vain olla kiltti, niin viha jää sisään. Kun mielipiteet ja oma tahto on jyrätty ja tehty halveksittavaksi. Jne. Tarpeeksi kauan kun tilanne jatkuu, ettei mitään ”negatiivista” pysty päästämään ulos, niin pelot ja surut jäävät sisään ja ulkokuoresta tulee erilainen, kuin se kuori olisi, joka olisi rakkauden ja hyväksynnän lämmön alla muodostunut.
Varmasti jokaisella on jotakin vaikeampiakin lapsuuskokemuksia, mutta kyllä sanoisin että tässä kuorettomuudessa eroja on, koska jotkut selvästikin pelkäävät toisten ihmisten mielipiteitä enemmän kuin toiset. Itse on käynyt jo useammissa ”sielunhoito”-aiheisissa viikonlopuissa ja vähitellen sitä alkaa käsittämään, miksi esim. läheisiä ihmissuhteita ei oikeastaan ole vielä voinut olla. Ei olisi kyennyt sellaiseen, koska on vain pelännyt hylätyksi tulemista niin paljon. Ja kun niin monet asiat sitten kokee hylkäämisenä, tosiaan ihan vain siitä lähtien, että joku on selvästi eri mieltä jostakin. Tunne-elämä voi olla todella haavoittunut.
Enhän minä tällaista kirjoittaisi, jos en olisi jo jotenkin saanut edes pikkuisen hoitoa sisimmän haavoille. Parantava voide on ollut Jumalan armo ja rakkaus. Kun edes pikkuisen saa käsittää Jumalan syvää rakkautta sinne tekokuoren sisälle, pystyy jo hiukan päästämään kuoresta irti. Niin ihania ovat ne hetket, kun saakin huomata, ettei tarvitse yrittää olla jotakin mitä ei ole, vaan että voikin olla ihan sitä mitä on, vaikka sitten arka ja pelokas. Jumalan rakkauden haudonnan alla tekokuori voi murtua ja saa tullakin ulos.
Kuoria ei pidäkään mennä väkisin hajottamaan. Perhonenkin muodostuu kuoren sisällä ja tulee sitten ulos kun se on valmis, ei aiemmin, koska se hajoaisi muuten. Ja tipukin tulee munasta ulos omin avuin kun se on valmis. Jumalan aikataululla.
On ihmeellistä mitä Jumalan rakkaus, jossa ei ole mitään ehtoja, saa ihmisessä aikaan, kun sitä saa omalle kohdalle alkaa kokemaan. Kuoria saa laittaa pois, on paljon helpompi olla ihmisten kanssa, ei tarvitse pelätä niin mielipiteitä, joku voi vapautua vaikka rauhoittavista lääkkeistä ja päihteistäkin. On hyväksytty tällaisenaan. Ei tarvitse pelätä, että Jumala vaatisi olemaan jotakin sellaista, mitä ei ole. Pikkuhiljaa tulla hoidetuksi ja päästää turvallisessa ympäristössä ulos sitä pahaaoloa, mitä sisäänsä on kätkenyt. On ihmeellistä kuinka olo kevenee ja puristava tunne sydämessä hellittää.
”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.”
”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.”
””Sinä, Herra, olet minun turvani”, Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.”
P.S. Taannoin eräässä tilanteessa minulle sanottiin mielipiteeni esittämisen jälkeen ”älä purnaa”. Itkin jälkeenpäin hillittömästi varmaan puoli tuntia yksistäni kotona näitä sanoja. Se oli niin kipeän tuntuista. Olen silti helpottunut, että sain itkeä kunnolla, aiemmin olisin vain lisännyt ne ahdistukseni pakkaan, nyt ne ovat sentään tulleet ulos. Mutta tämmöistä se haavoittunut tunne-elämä sitten on, tuntuu ja sattuu, kun kohti tulee. Ja sitten tätäkin ihmistä joka tämän sanoi, olen jotenkin pelännyt aiemmin ja pelkään edelleen, koska hänen on niin helppo kielellänsä tehdä kovin kipeää. mot. Osui ja upposi. Mutta matka jatkuu taas. Ja toivottavasti saa vielä itkeä ulos kaikki elämän itkemättömät itkut. Kun aika on valmis siihen.
