Ainoa jonka en ole nähnyt vielä ottavan multakylpyjä on herra kukko. Ehdin jo miettiä, että onkohan se kohta loppuun palanut työstään. Kukon tehtävä on selvästikin pitää ympäristöä silmällä. Tyyppi vain kuulostelee ja kuulostelee, tarkkailee silmä kovana jokaista liikettä ja sitten aina varoittaa kanoja pienellä äännähdyksellä. Kanat lepäävät kaikessa rauhassa pää siiven alla ja kukko kytsii ympäristöä kaula pitkällä. Näytti siltä aivan kuin sen olisi ollut vaikea mennä syömäänkään, kun samaan aikaan ei voinut kunnolla tarkkailla ja syödä. Uusi ympäristö on sille varmasti hermostuttava, kun on niin paljon havainnoitavaa eikä se raukka tiedä, että jos minä istun häkin ulkopuolella ja liikautan kättäni, niin aivan siitä ei tarvitsisi antaa hälyytystä kanoille. No, aivan kuin se illalla olisi jo ollut vähän rauhallisempi. Silloin näin sen jo pilkkivän ja pistävän hetkeksi päätä siiven alle.
Luulisi, että kukko aika pian oppii, ettei ihan joka rasahdusta ja auton ääntä kannata säikähtää. Elämä käy nimittäin aika raskaaksi, jos elää turhien pelkojen kanssa. Tällaisesta ainakin itsellä on pitkä ja vahva kokemus, joka ei ole loppunut vieläkään, mutta josta jo sentään hiukan olen saanut jotakin nähdä. Oikeastaan vasta tämän vuoden alussa sainkin ymmärtää, että elämässäni on pelolla ollut hyvin iso sija. En ollut sitä aiemmin tajunnut ollenkaan, on ollut vain selittämätön paha olo. Kun pelkää ”joka raksahdusta”, elämä on todella raskasta.
Olen pelännyt monin eri tavoin hylätyksi tulemista, jollaisen kokemukseksi on riittänyt jo suurin piirtein se, että joku on jossain asiassa selvästi eri mieltä kuin minä. Olen pelännyt myös epäonnistumista, johon myös liittyy se, että saa kokemuksen, ettei ole hyväksytty jos ei onnistu jossakin asiassa. Nämä kaksi asiaa ovatkin tavallaan sen ihmispelon taustalla, jossa olen elänyt. Pelon kahleiden vaikutukset ovat aika vahvat: ei uskalla sanoa mielipidettään tai ylipäätään kertoa itsestään kauheasti mitään, kun pelkää hylätyksi tulemisen tunnetta ja sitten ei uskalla tehdä juuri mitään, ainakaan aloittaa mitään uutta, kun taas pelkää häpeävänsä itseään. Jos tosiaan sitten ei juurikaan uskalla sanoa mitään mitä haluaisi eikä juurikaan tehdä mitään mitä haluaisi, niin pelon vaikutus elämään on kyllä silloin aika vahva ja sen kahle sitova.
Pelko on saatanan vahvimpia kahleita, mutta Jeesus kylläkin päästää vangituttuja vapauteen. Itseäkin on helpottanut, kun on edes saanut vähän nähdä mistä pelot johtuvat (elämänkokemuksia) ja ymmärtää oman synnin (ylpeyden) vaikutus näihin pelkoihin. (Kun pelkään epäonnistumista enkä uskalla kokeilla asioita, niin taustalla on tietysti ylpeyden ajatus siitä, että haluaisi olla muiden silmissä jotenkin onnistuja jne.) Kuitenkin voidakseni edes yhtään nähdä näitä asioita itsessäni, olen kyllä ensin tarvinnut syvempää kokemusta siitä, että Jeesus rakastaa minua ja hyväksyy minut tällaisenaan. Olen tarvinnut myös lisää luottamusta siihen, että Hän ei hylkää, vaikka ihmiset hylkäisivätkin. Kun tämä asia on edes yhtään tullut itselle turvaksi, on sitten paremmin pystynyt näkemään näitä pelkoja ja ylpeyksiään. Ja niinhän siinä sitten usein käykin, että kun pystyy tulemaan ulos pelon kuorestaan, sanomaan mielipiteitään ja tekemään uusia asioita, niin sitten ihmiset eivät kumminkaan mitenkään hylkääkään, vaan itse asiassa tulevat lähemmäksi. Pelon tilassa näitä asioita on kuitenkin vain täysin mahdoton tehdä, siinä repii vain itsensä, ei ole voimia.
Tiedän, etten ole vielä ollenkaan kokonaan vapautunut pelon kahleista. Raamatussa sanotaan: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.”
Pelkoja on tosiaan edelleen monenlaisia, mutta juuri tällä hetkellä eniten taitavat vaivata jotenkin hengellisiin asioihin liittyvät pelot. Minulla on jotain suorituspaineita tietynlaisissa tilanteissa. Ahdistun, kun pelkään, että Jumala odottaa minulta jotakin joissain tilanteissa ja sitten murehdin kun tiedän etten pysty siihen mitä kuvittelen, että minulta ehkä muka odotettaisiin.
Nämä tällaiset pelot kertovat jostakin vääristyneestä käsityksistäni Jumalasta (saatana on valheen isä ja hän valehtelee erityisen mielellään ihmisille siitä, millainen Jumala on, pajunköyttä on itsellekin syötetty aikas paljon ja osa siitä varmastikin vaikuttaa edelleen). Murehdin, että aivan kuin Jumala pakottaisi minua johonkin, vaikka se ei ole Hänen toimintatapansa. On hassua kun tietää järjellä asioita, muttei kuitenkaan jostain kahleista huolimatta pysty kuitenkaan ottamaan niitä täysin omalle kohdalleen.
Aika vähän aikaa sitten sain kyllä pientä avausta tähänkin asiaan. Se oli viesti, jossa huomautettiin omavanhurskaudestani. Tämä asia olikin minulle ihan uusi. Sitä tosiaan niin helposti ajattelee, että uskovan kuuluisi olla jonkunlainen ja toimivan jollain lailla, haluaa ”kasvaa hengellisesti” (= edistyä jotenkin vauhdikkaammin kuin muut) jne, että näistä asioista voi tulla äkkiä kahle, joka sokaisee niin, ettei enää käsitäkään, että Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi eikä meidän tarvitse omassa voimassa yhtään mitään. Ettei todellakaan tarvitse tehdä yhtään mitään. Että vain Pyhän Hengen voimalla, ei mitään omassa voimassa. Ja että Jumala vaikuttaa kaiken tahtomisen ja tekemisen, mitä Hän haluaa.
Varmastikin on asioita, painotuksia ja "uskovana olemista", siis asioita, jotka ovat menneet minulla jotenkin Jeesuksen ohi. Itsellä on tässä vain hyvin iso sokea piste, etten meinaa kunnolla havaita tätä ollenkaan. Tavallaan tuo pelko on vain hälytyskellona siitä, että jotakin on selkeästi vialla, pelko ei ole Jumalasta: "Sillä te että ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!""
Rukoukseni on, että saisin tulla tuntemaan Jeesuksen täydellisen rakkauden, joka karkottaa pelon. Kanojen ei tarvitse pelätä, kun kukko hoitaa varoitukset. Kenenkään Jeesuksen oman ei myöskään tarvitsisi pelätä mitään, sillä Jeesus on paimen, joka myös hoitaa kaikki varoitukset ja vie turvallista reittiä. On vain silti näin, että vihollinen osaa kahleensa laittaa. Tänään minä vielä pelkään vääriä asioita ja olen vähän ahdistunut ja suorituspaineissa. Pelkään ajoittain, että olen kriittisen tarkkailun alla. Saisipa vain levätä Isän sylissä.
Kukko tarkkailee.