Aito ja oikea kanakausi on nyt alkanut. Hain eilen 7 puhtoisen valkeaa nuorta kanalintua uuteen kotiinsa. Vaan meinaan nyt unohtaa kaikki munijat. En näe kuin yhden linnun, joka on suurin ja mahtavin. Se kiekuu aika kovaa.
Kanojen tuontimatkakin oli jo erilainen kuin aiemmin. Meinasin hypätä puoli metriä ilmaan autonratissa, kun ensimmäisen kolmenkymmen kilometrin jälkeen takaboksista kuuluu kukkokiekuut. 7 kertaa kuului kiekunat koko matkan aikana - oli se aika mainiota.
Kyllä mua nyt vähän jännittää, että kuinka tulen kukon kanssa toimeen. Että millainen se sitten on. Olen kuullut niin monta kauhutarinaa aggressiivisista kukoista, että on alkanut pelätä. Että jos tämäkin on semmoinen. Ulkonäkönsä on ainakin erittäin kunnioitusta herättävä. Kukon harja ja heltta ovat aivan valtavat, aivan täysin erimoiset kuin kanoilla. Kaulahöyhenensä ovat upeat. Koko on todella iso. Ja äänidesibelit.. Minun on suorastaan vaikea uskoa, että tämä kukko on samaa rotua kuin kanat. Se on niin valtavan iso ja mahtava. En ole aiemmin nähnyt oman kanarotuni kukkoa, luulin, että se olisi ollut vaatimattomampi. Olen häkeltynyt.
Kiekumisensa on tosiaan aika valtavaa. Kurkku suorana. Se ei pidättele, eikä mieti mitä muut siitä ajattelevat. Ensin toivoin, että voisin säätää sen desibelejä, mutta sitten olen ajatellut, että huutakoot juuri niin kovaa, kuin Jumala on siihen volyymit säätänyt. Kaverin dna:han on ainakin koodattu Raamatunkohta: "Huuda täyttä kurkkua, älä säästä, korota äänesi niin kuin pasuna." No, tietysti toivon, ettei se aiheuttaisi häiriötä naapurustossa, mutta pelkään varmaan turhaan, niin kuin niin usein. Pitää silti tarkkailla tilannetta.
Kukkotoiveeni on nyt sitten toteutunut. Kiitos Herralle siitä :) (+ kukon kasvattajallekin). "Mitä hänen sydämensä halasi, sen sinä hänelle annoit". Minusta tuntuu, että täällä on nyt maailman komein kukko!
Kukko orrella pyrstösulat pystyssä.
Kanalauma ihmettelee uutta mestaa.