Nimettömät

Kanat ovat olleet täällä nyt 2 vuorokautta. Eilen tuli täydet kuusi munaa. Tänäänkin on tullut jo neljä ja ties vaikka pesässä olisi vieläkin pari, jos nyt menisi katsomaan. Tai sitten muutamalta jää nyt alkujärkytyksen takia tulematta. Onhan sitä niillä raukoilla stressitekijöitä riittänyt: kaikki äänet pelottavat, ihmiset järkyttävät ja ilmakin on ollut vielä perin kylmä. Välillä ne jäkittävät vain kaikki yhdessä samassa pahvilaatikossa niin kuin häkkikanalanhäkissä konsanaan. Mutta pakko sitten on vaan vähitellen oppia, että ruokaa saadakseen pitää lähteä vähän pidemmälle. Onhan se kivan näköistä kun kaikki ovat kerralla nokkimassa maata ja etsimässä ruokaa.

Viime vuonna kanoja pystyi edes hiukan erottamaan harjan perusteella. Oli kaksi kanaa, jonka harja lerpatti oikealla, kaksi harja-vasemmalle -kanaa ja yksi jolla oli enempi pysty harja. Tämän vuoden kanoista kaikkien harja lerpattaa oikealle. Yksi erottuu selvästi muita pienemmällä harjalla, mutta äkkiseltään muita eroja onkin vaikeampi sanoa. Varmasti niitä löytyisi, muttei tässä nyt ole ehtinyt vielä niin havainnoimaan.

Lähetettyäni kanankuvan eräälle ystävälleni, hän vastasi siihen viestillä että ”Joko sai nimen?” En tosin ole aivan varma, että luuliko hän kuvan kanaa kukoksi ja sitten tiedusteli että saiko kukko jo nimen. No, kukkoa ei nyt tosiaankaan tullut ja kanoille en aio tänäkään vuonna antaa nimiä, ellei niitä sitten itsestään vaan tule. Esim. nokkimisjärjestyksen alinta olen jo ehtinyt nimittää kyyhökanaksi, kun se eniten vetäytyy pois toisten seurasta ja on vähiten aktiivinen, lähinnä eniten kyyhöttää. Ja sitten on tosiaan pikkuharjakana, sen pienen harjansa takia. Muut neljä ovatkin melko erottamattomia.

Jos kanat haluaisi nimetä, ne pitäisi ensin merkitä. Laittaa vaikka eriväriset renkaat jalkaan ja sitten voisi nimetä kun ne erottaisi. Mutten ala sellaiseen, tuntuisi niin keinotekoista. Mieluummin käsittelen niitä kanalaumana. Joka kerta vaan laskee, että onhan kaikki kuusi tallella ja hengissä ja kaikki ok kaikilla.

Hengellisissä asioissa törmää myös tähän nimeämisongelmaan aina silloin tällöin. Monet kysyvät sen jälkeen kun käy ilmi, että on uskossa, että mihin seurakuntaan kuuluu. Aivan kuin olisi joku tarve antaa nimi sille ”ilmiölle”, että on uskossa ja että jonkun ns. seurakunnan nimi kertoisi ”hengellisestä tyylistä” jotain. Tämä ongelma ei ole aivan tuore, vaan jo apostoli Paavali joutui varoittamaan siitä. Korinttossa oli tapahtunut vääränlaista jakautumista eri nimien alle ja Paavali puuttui asiaan seuraavin sanoin: ” Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: ”Minä olen Paavalin puolta”, toinen: ”Minä Apolloksen”, joku taas: ”Minä Keefaan”, joku vielä Minä Kristuksen.” Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän puolestanne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?” (1. Kor. 1:11-13) Paavalin aikojen jälkeen jakaantuminen on ollut vielä paljon pahemmassa mittakaavassa, kun samalla paikkakunnalla voi toimia vaikka kuinka monta itseään seurakunnaksi nimittävää tahoa. Oikeastihan seurakunta ei ole mikään organisaatio, yhdistys tai mikään sellainen, jonka voi kuka tahansa perustaa, vaan Jeesukseen uskovat yhdellä paikkakunnalla tai maailmanlaajuisesti. Jumala tuntee kyllä omansa, sitä varten ei tarvitse olla jäsenrekisterejä. Ja Jumala kyllä asettaa myös omiin palvelutehtäviinsä niihin sopivaksi katsomansa henkilöt. Monet toki odottavatkin sitä aikaa, että seurakunta toimii ja rakentuu raamatullisella tavalla. Hyvä niin :) Joskus vaan meinaa odottavan aika olla pitkä..

On vain yksi nimi, jossa seurakunnan pitäisi kokoontua ja vain yksi nimi, josta uskovat pitäisi tunnistaa. Koska on vain yksi nimi, jossa voi pelastua. Jeesuksen nimessä. Heprean nimi Jeesus (Jeshua) tarkoittaa suomeksi ”Jumala pelastaa”. ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman”. (Apt. 4:12). ”Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” (Room 10:13). Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita, mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. (Joh. 3:18).

Tämä Jeesuksen nimi-asia on valtavan mielenkiintoinen. Itsekään en ymmärrä sitä niin syvällisesti nyt kuin haluaisin. Pitää rukoilla että Herra johdattaisi hyvän opetuksen äärelle tässä asiassa. Selvää kuitenkin on että Jeesusta avuksi huutamalla pelastuu synnin vallasta, seurakunnilla ei raamatun mukaan pitäisi olla mitään itse annettuja nimiä ja kanatkin ovat edelleen ihanan nimettömiä.

Kanat ovat saapuneet!

Kanakausi on taas alkanut! Tänään pakattiin kuusi kanaa lootaan ja kärrättiin ne tänne. Olen siis laajentanut tuotantoa. Viime vuonna oli viisi, tänä vuonna kuusi eli tuotannon laajennus 20 %. Tällä tahdilla minulla on kymmenen vuoden kuluttua 37 kanaa! Mutta vissiin ei sitten yhtään kukkoa.. Sellaista ei ole tänäkään vuonna.

Tässä joitain kuvia alkuihmetyksestä:

Mihnä moon?

Vuoden paras paketti!

Alussa pelottaa. Kanat tukkivat pieniin nurkkiin.

Ekaa kertaa orrella.

Virvoittavien vetten äärellä. Ensimmäinen kana oppi juomaan kupista.

Ehkä täälläkin voi elää! Tästä se lähtee. Uutta paikkaa ihmettelemässä.

Rukous illalla:

Kiitos, Isä, tästä päivästä. Kiitos kananhakumatkasta ja kaikista ihmisistä, jotka sain sillä matkalla nähdä. Siunaa kaikkia tänään tapaamiani ihmisiä Sinun rakkaudellasi ja vedä heitä Sinun lähellesi. Kiitos ihanista kanoista! Jeesuksen nimessä rukoilen.

Hevosvoimia

Vuoden 1963 jälkeen meidän maatilalla ei ole käytetty hevosia peltotöissä. Paitsi että vuonna 2009 taas käytettiin! Uskonystävien piiri on laajentunut yhdellä hevosmiehelläkin ja pitihän sitä kontaktia hyödyntää. Pohjoisruotsalainen työhevonen Diktus ja suomenhevonen Elviira tulivat kylvämään Kotovainoo-nimisen pellon. Tai vetämään kylvökonetta, joka kylvi pellon. Olihan se aivan mainiota. Herra antoi ihanan säänkin päivään. Siementä meni maahan ilman traktorin ääniä. Oli kiitollinen ja iloinen mieli. Itsekin sain vähän kokeilla hevosen ohjastusta. Kyllä se ihmeellisen herkästi ohjausta totteli. Kun kylvö ei aina mennyt suoraan, niin vika löytyi suitsien käsissäpitäjästä eikä siitä, kenen suuhun ne menivät.

Ken härillä kyntää, se häristä puhuu ja ken hevosella kylvää se hevosista puhuu. Sain kuulla hevoskylvön ohessa jotakin työhevosen kouluttamisesta. Jotenkin itselle jäi mieleen parhaiten se, että tärkeintä ja vaikeinta työhevosen kouluttamisessa on se, että se oppii seisomaan paikallaan. Ilman että kukaan edes pitää suitsista kiinni. Hevosen pitäisi olla niin kuuliainen, että sen voi jättää seisomaan yksin vaikka keskelle peltoa ja että se seisoo ja pysyy siellä niin kauan kuin toisin ohjeita annetaan. Voin kuvitella, että tällainen vaatii opettelua. Heppa ei halua luonnostaan seisoa yksin paikoillaan, vaan haluaisi liikkua ja mennä toisten hevosten joukkoon. Kuitenkin se voi myös oppia odottamaankin. Varmaankin ensin vain aivan lyhyitä aikoja, sitten hiukan pidempiä. Vain paikallaan seisomisen oppimalla, siitä voi tulla ensiluokkainen työhevonen, kaikkeen arvokkaaseen työhön valmis.

Ihmisenkään ei ole luonnostaan helppoa oppia odottamaan. Haluaisi, että elämässä tapahtuisi sitä ja tätä ja sitten ei kuitenkaan aina tapahdu. Eikä meinaa jaksaa odottaa Jumalan aikatauluja asioihin. Ja kuitenkin haluaisi oppia odottamaan. Jos työhevonen alkaa isännän poissa ollessa toimia itsekseen, jälki ei ole ollenkaan hyvä, vaan vahinkoa tulee ja koneet hajoaa. Ja jos uskova alkaa toimia omien ajatusten mukaisesti eikä niin että Herra on ohjaksissa, niin silloinkaan jälki ei ole hyvä eikä Pyhän Hengen suunnitelmien mukainen.

Raamatussa on paljon kehotusta odottamiseen. Jumalan odottamiseen. Varmasti tämä odottaminen valmistaa meitä myös kuuliaisuuteen siinä kun on työn aika. Tässä joitain raamatunkohtia, joissa Jumala kehottaa meitä oppimaan odottamisen kautta:
”Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa. (Ps. 27:14)
”Hiljenny Herran edessä ja odota häntä.” (Ps. 37:7)
”Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut.” (Ps. 37:34)
”Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (Ps. 43:5)
”Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.” (Ps 62:5)”
Odota Herraa, hän auttaa sinua.” (Sananl. 20:22)

Diktus osaa odottaa kuuliaisesti paikallaan ilman kiinnipitäjää:

Siirtyäkö luomuun?

”Kirottu olkoon maa sinun tähtesi…orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle.” (1. Moos. 3:17,18)

Maanviljelijä sen ainakin tietää. Että rikkaruohoja riittää. Adamin syntiinlankeemuksen seurausta rikkaruohotkin, kuten yllä oleva raamatunkohta paljastaa.

Rikkaruohot pelloissa ja synti ihmisen elämässä tulivat todeksi samoilla hetkillä. Kummistakaan ei puhuta nykyään kovinkaan paljon. Rikkaruohoille on kehitetty kemiallinen suht tehokas torjunta ja synnistä puhuminen on muuten vain torjuttu vanhanaikaisena. Mutta jokainen viljelijä tietää, että maassa on varastossa valtava rikkaruohojen siemenpankki kemiallisesta torjunnasta huolimatta. Eikä ihmisen syntisyyskään ole mihinkään hävinnyt ja tietyissä olosuhteissa jokaisen elämä voi käydä kukkimaan jos jonkunlaista juolavehnää, ohdaketta ja jauhosavikkaa. Yleensä ihan päivittäin ja monta kertaa ja jatkuvana ilmiönä.

Luomuviljelyllä on usein muiden viljelijöiden keskuudessa vähän kyseenalainen maine. Huuhaata. Viherpiiperrystä. Hurahtaneisuutta. Itse olen havainnut jonkun verran yhtäläisyyksiä siinä miten muut viljelijät suhtautuvat luomuviljelyyn, kuin miten ihmiset yleensä suhtautuvat uskoviin. Luomuviljelijät ja uskovat ovat ensinnäkin molemmat yleensä pieni vähemmistö, joita pidetään pikkuisen hurahtaneita. Kumpaankin asiaan liittyy käsitystä, että pitää olla vähän outo lähteäkseen tuollaiseen. Lisäksi epäilykset voivat olla aivan perusteltuja, koska joukoista löytyy myös näennäisviljelijöitä ja sellaisia, joilla on vain jumalisuuden ulkokuori, mutteivät olekaan oikeasti uskossa. Tällaisten takia voivat väärin perustein leimautua virheellisiksi asioiden ytimet ja itse totuus hämärtyä tarkkailijan silmissä.

Luomuviljely on kyllä monin kohdin oma maailmansa. Uusia asioita tulee elämään mukaan. Iloa tuottavia asioita voi olla paljon enemmän. Vaikeudet ovat erilaisia kuin ennen. Rikkakasvien kanssa taistelusta tulee osa elämää eri tavalla. Tulee toivoneeksi, etteivät pahimmat rikkaruohopesäkkeet olisi aivan kaikkein suurimman tien varressa koko kylän nähtävänä. Ja yleensä ne sitten vain ovat juuri siinä ja ne puhtaimmat ja satoisimmat lohkot, joita haluaisi esitellä ovat paikassa, jossa ei ohikulkijoita ole..

Ohdakerypäs kaurapellolla aivan tien varressa..

Luomussa joutuu väkisin kohtaamaan rikkaruohot. Toteamaan että Raamattu on oikeassa siinäkin kohtaa, maa todella kasvaa ohdakkeita. Uskoon tullessa ja uskovana eläessä joutuu puolestaan väkisin kohtaamaan syntisyytensä. Toteamaan että on syntistä ihmissukua yksilötasolle asti. Rikkaruohojen lisäksi syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisen elämään tuli kuolema: ”Sillä maasta sinä olet otettu ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman”. (1. Moos. 3:19). Se että ihmiset vanhenevat ja kuolevat ajallaan johtuu siitä että ”synnin palkka on kuolema” (Room 6:23). Kaikki ovat kuolevaisia eli syntisiä eli sellaisenaan taivaspaikkaa vailla.

Kemiallisten torjunta-aineiden ja erityisesti lannoitteiden hintojen raju nousu, maatalouden kustannuskriisi, sai aikaan kiinnostusta luomuviljelyä kohtaan. Jumalan ihmeitä ovat mm. apilan kyky sitoa ilmasta typpeä, jonka kautta maahan voidaan saada kasvien välttämättä tarvitsemaa typpeä muutenkin kuin ostolannoitteiden muodossa. Ihmisen elämän erilaiset kriisit voivat herättää kiinnostusta myös muita Jumalan asioita kuin typensitojabakteereita kohtaan. Kun elämästä loppuvat nykyiseen elämänmenon ilot, voi aina muistaa että Jumalalla on ihmeitä tarjota jokaiselle. Ei ole sellaista viljelijää, joka ei voisi kokeilla apilanviljelyä, saada maan rakennetta paremmaksi ja ilmaista typpeä. Eikä ole sellaista ihmistä, joka ei voisi tunnustaa syntisyyttään, kääntyä Jeesuksen puoleen ja saada uutta elämää omalle kohdalleen. Uskoontulo on parasta mitä kenenkään elämässä voi koskaan tapahtua.

”Sillä niin kuin yhden ihmisen (Adamin) tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden ihmisen (Jeesuksen) kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.” (Room. 5:19).

Niin, todella, tajuan taas uutta itsekin: Jeesuksen päähänhän painettiin ristillä myös orjantappurakruunu. Rikkakasvikruunu. Hän todella sai kantaakseen kaikki ihmisen syntiinlankeemuksen seuraukset.

P.S. Tämä kirjoitus ei ole minkäänlainen kannanotto luomuviljelyn suuntaan. Vain Jeesuksen suuntaan. Arvostan kyllä kaikkea maanviljelytoimintaa.

Raamatuntekstiä sähköpostiin

Jatkan linkkilinjalla..

Jos Raamatunluku omatoimisesti meinaa tuntua vaikealta tai et ole koskaan Uutta Testamenttia läpi lukenut, niin oheinen linkki tarjoaa hiukan apuja siihen. Sivuilta voi tilata ilmaiseksi itselleen palvelun, joka lähettää joka päivän vuoden ajan sähköpostin, jossa käydään Uusi Testamentti läpi tapahtumajärjestyksessä. Joka päivälle on myös tekstiä, jossa hiukan avataan kyseistä kohtaa enemmänkin jostain näkökulmasta.

Suosittelen linkkiä sellaiselle, joka ei muuten Raamattua säännöllisesti lue. Sähköpostiviestit eivät ole mitään liian pitkiä, vaan ihan kivasti luettavia. Ja jos haluaa katkaista palvelun kesken, niin sekin onnistuu. Tästä linkistä, sivun alalaidasta, siis tilaamaan Raamatuntekstiä sähköpostiin:

http://www.du.fi/fi/?sid=346&mode=join

Itse olen nyt kronologisen Raamatun lukuprojektin päivässä 140.

Isän Rakkauskirje

Menee nyt linkkivinkkien puolelle tämä homma, kun en saa itse kirjoitettua mitään.

Tässä siis linkkivinkki. Tarkoitan sivun alalaidassa olevaa YouTube-videota, joka on suomeksi vaikka sivu onkin muuten englanniksi. Paina videon päällä olevasta nuolen kuvasta ja laita tietokoneesta äänet kuulumaan.

http://fathersloveletter.com/Finnish/

Suunnistusta

Pitkästä aikaa taas blogitekstiä. Palaan vielä kesän tekemisiin. Kanojen lisäksi kesässä oli muutakin uutta: kävin suunnistamassa iltarasteilla, mitä en ole aiemmin tehnyt. Ja sepä olikin varsin puhuttelevaa ja vertauskuvallista toimintaa!

Suunnistettaessa mennään usein itselle vieraaseen maastoon. Ja sitten kartan ja kompassin kanssa koitetaan selvitä rata läpi eksymättä ja fiksuinta reittiä maaliin saakka. Vaan hengellisessä elämässä onkin ylläen aivan sama tilanne! Lähdetään itselle vieraaseen uuteen maastoon. Jokaiselle ihmiselle Jeesuksen seuraan lähteminen on ovi uuteen seikkailuun, johon kuuluu asioita, jotka ovat ihmiselle luonnostaan vieraita. Mutta perille pääsemisen avaimet on tuohon uuteenkin maailmaan annettu: kartaksi Raamattu ja suunnan näyttäjäksi ja kompassiksi Pyhä Henki johdattamaan kulkua. Molemmat ovat tarpeen.

Koska olen suunnistuksessa aivan aloittelija, huomasin että minun oli vaikea tarkkailla kaikkia karttamerkkejä. En edes tiennyt niiden kaikkien merkitystä ja alussa tuli vain katseltua polkuja, ojia ja muita erittäin helppoja maa- ja karttamerkkejä. Kesän edetessä ja opastustakin saatuani tulin oppimaan lisää karttamerkkejä. Sai havaita, että kartassa ei ole yhtään turhaa merkkiä, vaan kaikki ovat merkityksellisiä ja riippuu vain suunnistajan taidoista osaako lukea kaikkia merkkejä, kartasta ja maastosta. Sama juttu on Raamattu-kartankin kanssa. Usein kuulee sanottavan, että Raamattu on vanhentunut tai siellä on muuta ”käyttökelvotonta” tekstiä. Itse on tullut huomaamaan, että siellä vasta turhia ”merkkejä” eli sanoja ja jakeita ei olekaan. Jos joku tuntuu käsittämättömältä jossain hetkessä, niin myöhemmin saattaakin ymmärtää kohdan aivan ihmeellisellä tavalla. Tai sitten kuulee joltain toiselta, mitä asia varsinaisesti tarkoittaa. Raamattuakin lukiessa aluksi ymmärtää vain ”polut, tiet ja ojat”, eli pääkohdat joiden avulla jo pääsee perille, mutta enemmän oppiessaan saa ymmärrystä myös ”korkeuskäyriin ja metsätyyppeihin” eli kaikkeen muuhun hienosäätöön, joka auttaa kovasti ymmärtämään sitä ”maastoa”, missä kulloinkin elämässään on tai niitä ilmiöitä, joita ympärillään näkee.

Oli hienoa, kun ensimmäisellä suunnistuskerrallani sain mennä reitin yhdessä ystäväni kanssa. Opin siinä paljon enkä varmaan yksin olisi edes uskaltanut lähteä matkaan. Hengellisessä elämässäkin uskon ystävistä on valtavasti apua ja ainakin alkumatkasta on upeaa, jos saa ”suunnistusopastusta” ja ”karttaopetusta” joltakulta uskovalta, joka jo tuntee Raamattua ja osaa neuvoa ja kertoa hengellisen elämän taivalluksesta. Senkin kuitenkin äkkiä opin, ettei ketään pidä lähteä varsinaisesti seuraamaan, koska toinen voi viedä harhaankin. Uskon elämässäkään ei pidä lähteä seuraamaan sokeasti ketään ihmistä eikä kenenkään ihmisen oppeja, vaan alusta alkaen pitää tarkata ja opetella toisenkin seurassa myös itse seuraamaan, onko eteen tulevat asiat Raamatun mukaisia. Ettei vaan käy niin, että juokseekin ulos kartalta eli joutuu sellaisten henkimaailman ilmiöiden pariin jotka eivät olekaan Jumalasta lähtöisin. Jeesuskin varoittaa: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä”.

Suunnistusradoilla tulee vastaan monenlaista maastoa: välillä on helppokulkuista kangasta tai polkuja, välillä tiheää ryteikköä, suota ja kivikkoa. Ja kaikkea siltä väliltä. Tie maaliin kulkee erilaisten maastojen kautta. Samoin on elämässämme ja hengellisessä elämässä: jos jonkinlaista vaihetta tulee eteen. Välillä luulee olevansa jo eksynyt tai kulku on vaikeaa, mutta sitten taas saa rohkaisua kun eteen tuleekin joku kartasta löytyvä merkki tai rasti näkyy. Erityisesti rastien läheisyydessä näkee usein muitakin suunnistajia, jotka etsivät samaa rastia. Toistenkin näkemisestä saa rohkaisua. Näitä vertaisin vaikka hengellisten tilaisuuksien antiin, jossa saadaan virvoittua yhteisestä uskosta ja sitten taas jaksaa jatkaa omaa vaellustaan. Suunnistaessa ei tosiaan kannata seurata ketään muuta, kun sillä toisella on todennäköisesti aivan toisenlainen rata kuljettavana. Samoin Herra on suunnitellut jokaiselle omalleen oman henkilökohtaisen radan. Kellä pidemmän, kellä lyhyemmän, mutta maali on sama.

Suunnistus on mukaansatempaava liikuntamuoto. Jokainen rata on erilainen ja moninaisten maastojen jälkeen on hienoa tulla maaliin. Mutta kyllä vaan vielä paljon ihmeellisemmältä tuntuu tämä Elämän Suunnistus Raamatun kanssa Jumalan johdatuksessa päämääränä Taivaan Maali! :)