Vuoden 1963 jälkeen meidän maatilalla ei ole käytetty hevosia peltotöissä. Paitsi että vuonna 2009 taas käytettiin! Uskonystävien piiri on laajentunut yhdellä hevosmiehelläkin ja pitihän sitä kontaktia hyödyntää. Pohjoisruotsalainen työhevonen Diktus ja suomenhevonen Elviira tulivat kylvämään Kotovainoo-nimisen pellon. Tai vetämään kylvökonetta, joka kylvi pellon. Olihan se aivan mainiota. Herra antoi ihanan säänkin päivään. Siementä meni maahan ilman traktorin ääniä. Oli kiitollinen ja iloinen mieli. Itsekin sain vähän kokeilla hevosen ohjastusta. Kyllä se ihmeellisen herkästi ohjausta totteli. Kun kylvö ei aina mennyt suoraan, niin vika löytyi suitsien käsissäpitäjästä eikä siitä, kenen suuhun ne menivät.
Ken härillä kyntää, se häristä puhuu ja ken hevosella kylvää se hevosista puhuu. Sain kuulla hevoskylvön ohessa jotakin työhevosen kouluttamisesta. Jotenkin itselle jäi mieleen parhaiten se, että tärkeintä ja vaikeinta työhevosen kouluttamisessa on se, että se oppii seisomaan paikallaan. Ilman että kukaan edes pitää suitsista kiinni. Hevosen pitäisi olla niin kuuliainen, että sen voi jättää seisomaan yksin vaikka keskelle peltoa ja että se seisoo ja pysyy siellä niin kauan kuin toisin ohjeita annetaan. Voin kuvitella, että tällainen vaatii opettelua. Heppa ei halua luonnostaan seisoa yksin paikoillaan, vaan haluaisi liikkua ja mennä toisten hevosten joukkoon. Kuitenkin se voi myös oppia odottamaankin. Varmaankin ensin vain aivan lyhyitä aikoja, sitten hiukan pidempiä. Vain paikallaan seisomisen oppimalla, siitä voi tulla ensiluokkainen työhevonen, kaikkeen arvokkaaseen työhön valmis.
Ihmisenkään ei ole luonnostaan helppoa oppia odottamaan. Haluaisi, että elämässä tapahtuisi sitä ja tätä ja sitten ei kuitenkaan aina tapahdu. Eikä meinaa jaksaa odottaa Jumalan aikatauluja asioihin. Ja kuitenkin haluaisi oppia odottamaan. Jos työhevonen alkaa isännän poissa ollessa toimia itsekseen, jälki ei ole ollenkaan hyvä, vaan vahinkoa tulee ja koneet hajoaa. Ja jos uskova alkaa toimia omien ajatusten mukaisesti eikä niin että Herra on ohjaksissa, niin silloinkaan jälki ei ole hyvä eikä Pyhän Hengen suunnitelmien mukainen.
Raamatussa on paljon kehotusta odottamiseen. Jumalan odottamiseen. Varmasti tämä odottaminen valmistaa meitä myös kuuliaisuuteen siinä kun on työn aika. Tässä joitain raamatunkohtia, joissa Jumala kehottaa meitä oppimaan odottamisen kautta:
”Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa. (Ps. 27:14)
”Hiljenny Herran edessä ja odota häntä.” (Ps. 37:7)
”Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut.” (Ps. 37:34)
”Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (Ps. 43:5)
”Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.” (Ps 62:5)”
Odota Herraa, hän auttaa sinua.” (Sananl. 20:22)
Diktus osaa odottaa kuuliaisesti paikallaan ilman kiinnipitäjää:
Ken härillä kyntää, se häristä puhuu ja ken hevosella kylvää se hevosista puhuu. Sain kuulla hevoskylvön ohessa jotakin työhevosen kouluttamisesta. Jotenkin itselle jäi mieleen parhaiten se, että tärkeintä ja vaikeinta työhevosen kouluttamisessa on se, että se oppii seisomaan paikallaan. Ilman että kukaan edes pitää suitsista kiinni. Hevosen pitäisi olla niin kuuliainen, että sen voi jättää seisomaan yksin vaikka keskelle peltoa ja että se seisoo ja pysyy siellä niin kauan kuin toisin ohjeita annetaan. Voin kuvitella, että tällainen vaatii opettelua. Heppa ei halua luonnostaan seisoa yksin paikoillaan, vaan haluaisi liikkua ja mennä toisten hevosten joukkoon. Kuitenkin se voi myös oppia odottamaankin. Varmaankin ensin vain aivan lyhyitä aikoja, sitten hiukan pidempiä. Vain paikallaan seisomisen oppimalla, siitä voi tulla ensiluokkainen työhevonen, kaikkeen arvokkaaseen työhön valmis.
Ihmisenkään ei ole luonnostaan helppoa oppia odottamaan. Haluaisi, että elämässä tapahtuisi sitä ja tätä ja sitten ei kuitenkaan aina tapahdu. Eikä meinaa jaksaa odottaa Jumalan aikatauluja asioihin. Ja kuitenkin haluaisi oppia odottamaan. Jos työhevonen alkaa isännän poissa ollessa toimia itsekseen, jälki ei ole ollenkaan hyvä, vaan vahinkoa tulee ja koneet hajoaa. Ja jos uskova alkaa toimia omien ajatusten mukaisesti eikä niin että Herra on ohjaksissa, niin silloinkaan jälki ei ole hyvä eikä Pyhän Hengen suunnitelmien mukainen.
Raamatussa on paljon kehotusta odottamiseen. Jumalan odottamiseen. Varmasti tämä odottaminen valmistaa meitä myös kuuliaisuuteen siinä kun on työn aika. Tässä joitain raamatunkohtia, joissa Jumala kehottaa meitä oppimaan odottamisen kautta:
”Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa. (Ps. 27:14)
”Hiljenny Herran edessä ja odota häntä.” (Ps. 37:7)
”Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut.” (Ps. 37:34)
”Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (Ps. 43:5)
”Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.” (Ps 62:5)”
Odota Herraa, hän auttaa sinua.” (Sananl. 20:22)
Diktus osaa odottaa kuuliaisesti paikallaan ilman kiinnipitäjää:
