Onhan sitä tänäkin vuonna kanoista iloinnut, muttei ehkä aivan niin paljon kuin viime vuonna. Tai ehkä yhtä paljonkin, mutta tänä vuonna se on ollut jotenkin erilaista. Kun ei ole aivan niin paljon uusia asioita nähtävänä kuin ja ihmeteltävänä kuin mitä oli viime vuonna. Viime vuoden kanojen ensimmäisistä hetkistä muistan katselleeni niitä täällä niin valtavan ihastellen. Viime vuonna ekana kanailtana jokainen kanan nokkaisu ja askellus ja höyhenten pörhistely oli niin hienoa. Ajattelin silloin saaneeni kokea jonkin aavistuksen ja häivähdyksen siitä, millaista on katsella ja ihmetellä vastasyntynyttä lasta. Jotakin ihmeellistä, jotakin lahjaa, jotakin josta tietää että se on Jumalan tekoa ja on vaan melkein ihmeissään että mistä tämä lahja on minun kohdalleni tullut ja kuinka ihmeellisen täydellinen se onkaan.
Ajan mittaan se ihmettely sitten menee pois. Silmä tottuu kanaan ja sitten pörhistely ei ole enää niin ihmeellistä. Jotenkin turtuu. Eikä tosiaan tänä vuonna ollut enää samaa ”vauva”-fiilistä kun kanat tulivat. Ne olivat sitten jo tuttuja otuksia. Ja tuolla ne sitten kaakattavat menemään, muttei sekään nyt ole aivan niin käisttämättömän tuntuista enää. En ole jaksanut ottaa kanavideoitakaan tänne blogiinkaan tänä vuonna. Olenko aivan paatunut?
Uskonelämässäkin voi käydä vähän tällä lailla. Aluksi se on niin ihanaa ja Jeesus on niin rakas. Sitten voi tulla vähän arkisempia vaiheita väliin. Mutta onneksi Jumala virvoittaa ja joka päivä voi myös uudistua uskossaan.
Eilen sain olla ihanassa tilanteessa. Sain nähdä läheltä uskoontulon. Sain olla vieressä, kun Jeesus tuli erään ihmisen omaksi rakkaaksi Herraksi. Sain ihmetellä, kuinka tätä ihmistä vähän itketti niin levollisella ja puhdistavalla tavalla, kun hän sai pyytää Jeesusta elämäänsä ja sai kokea ja kuulla että on saanut kaikki syntinsä anteeksi. Ja minä vain sain katsella niitä puhtaita kyyneleitä ja katsella miten ihmeellistä on, kun ihminen uudestisyntyy. Itsellä oli sellainen syntymän ihmeen näkemisen fiilis päällä. Että kun sai omin silmin nähdä aivan juuri uskoontulleen sielun: iloa täynnä olevat silmät, Jeesusta rakastavan mielen, uudestisyntyneen hengen ihmisen, jolla oli nälkä tulla ruokituksi Jumalan Sanan maidolla. Uusin mielin tulevaisuuteen katsovan. Koko maailma uusin silmin auki edessään. Oli se niin hienoa. Kuin katselisi kuorestaan tullutta untuvikkoa. Niin hellyyttävän suloista otusta. Puhdasta ja herkkää.
Uudestisyntymisen ihme on mahdollinen jokaisen kohdalle. Jeesus voi tulla jokaisen luo ja rakkaudellaan uudistaa sydämen ja elämän. Silloin on näin: ” Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” (2. Kor. 5:17)
