Jos nyt elettäisiin 1940-lukua, niin tuskin kovin moni jaksaisi lähteä toisen luo vieraisille kanoja katsomaan. Niitä kun oli melkein joka talossa. Köyhemmilläkin on ollut varaa kanoihin, ne ovat vaatimattomia ja helppohoitoisia. Kana on soveltunut joka taloon ja kaupungeissakin niitä on aiemmin pidetty. Nyt, 2000-luvulla omasta kanasta onkin tullut melkoinen harvinaisuus. Juuri kukaanhan ei enää näe kanoja missään. Nuoremmat ihmiset eivät ollenkaan tiedä mitä kana syö ja millaiset elintavat sillä on (minäkään en ennen viime vuotta tiennyt). Ja tätä sitten sanotaan kehitykseksi! Hö! :) Kanoja kyllä edelleen on, koska kaupoissa munia myydään ja ihmiset niitä ostavat ja syövät, mutta itse munijoita ei näy enää katukuvassa. Kanoja on tosiaan edelleen Suomessakin noin 3 miljoonaa, ja ne ovat sijoittuneet n. 700 tilalle. Jos ajatellaan, että joka tilalla on kaksi henkilöä kanalatyössä, niin päivittäin kanoja näkee suomalaisista vain 0,03 %, mikä on hyvin vähän suhteutettuna siihen, että lähes jokainen joitakuita vegaaneja lukuun ottamatta kananmunia kuitenkin käyttää.
Näkösällä olevat kotkottajat ovat siis suhteellisen harvinaisia. Monissa työ- ja harrastuspaikoissa myös näkösällä olevat uskovat tuntuvat olevan tätä nykyä melkoisia harvinaisuuksia. Nykyään saattaa olla ihmisiä, jotka eivät eläessään ole nähneet elävää kanaa tai kuulleet kenenkään puhuvan uskostaan. Niin suurta tämä ”kehitys” on ollut. Niin kuin kanat ovat nykyään suurissa kanaloissa pois ihmisten pihoista, samoin uskovat tuntuvat olevan enemmän kerääntyneet omiin isompiin tilaisuuksiin, jonne muiden ei ole niin helppo mennä. Suurkanaloihin ei ole muilla kuin kanalan omistajalla oikeus mennä ja jollekin ihmiselle voi tulla tunne, että hengelliset tilaisuudet on vain jollekin ”tosiuskoville” tarkoitettu. Hengellisten tilaisuuksien osalta tilanne ei tokikaan ole tämä, mutta voi kuvitella että monen mielessä on sellainen ajatus. Kyllä sitä itsekin on aikanaan karsastanut hengellisiä tilaisuuksia, perustelluista syistä ja vähemmän perustelluista.
Jotenkin itse kuitenkin ajattelee, että niin kuin itsellä on herännyt innostus kanoihin ja moni muukin on niistä ollut kiinnostunut, niin samalla tavalla Raamattu alkaisi kiinnostaa ihmisiä uudella tavalla nyt kun sen lukemisesta on tullut monille aivan uusi ja ennen kokeilematon asia. Vaikka kanat ovat poissa katukuvasta, munia edelleen tarvitaan. Ja vaikka tällä hetkellä Raamatun asiat eivät ole niin usein kahvipöytäkeskusteluissa mukana, ihmisen tarve saada syntinsä anteeksi ja ilo ja rauha elämäänsä ei ole poistunut mihinkään. Mahdollisuuksiakaan ei ole vielä menetetty. Kanoja saa vielä kanaloista ja Raamattuja myydään kirjakaupoissa ja monilta ihan omasta hyllystäkin löytyy. Hengellisiäkin tilaisuuksia järjestetään ja Jeesusta voi rukoilla koska vaan ja missä vaan! Munia käyttää melkein kaikki ja usko sopisi jokaisen sielulle.
Bongaa harvinainen pihakana ja nappaa käteesi Jumalan Sana!! (Öh..kylläpä tänään runosuoni pulppuaa.. )
