Kanat ovat olleet täällä nyt 2 vuorokautta. Eilen tuli täydet kuusi munaa. Tänäänkin on tullut jo neljä ja ties vaikka pesässä olisi vieläkin pari, jos nyt menisi katsomaan. Tai sitten muutamalta jää nyt alkujärkytyksen takia tulematta. Onhan sitä niillä raukoilla stressitekijöitä riittänyt: kaikki äänet pelottavat, ihmiset järkyttävät ja ilmakin on ollut vielä perin kylmä. Välillä ne jäkittävät vain kaikki yhdessä samassa pahvilaatikossa niin kuin häkkikanalanhäkissä konsanaan. Mutta pakko sitten on vaan vähitellen oppia, että ruokaa saadakseen pitää lähteä vähän pidemmälle. Onhan se kivan näköistä kun kaikki ovat kerralla nokkimassa maata ja etsimässä ruokaa.
Viime vuonna kanoja pystyi edes hiukan erottamaan harjan perusteella. Oli kaksi kanaa, jonka harja lerpatti oikealla, kaksi harja-vasemmalle -kanaa ja yksi jolla oli enempi pysty harja. Tämän vuoden kanoista kaikkien harja lerpattaa oikealle. Yksi erottuu selvästi muita pienemmällä harjalla, mutta äkkiseltään muita eroja onkin vaikeampi sanoa. Varmasti niitä löytyisi, muttei tässä nyt ole ehtinyt vielä niin havainnoimaan.
Lähetettyäni kanankuvan eräälle ystävälleni, hän vastasi siihen viestillä että ”Joko sai nimen?” En tosin ole aivan varma, että luuliko hän kuvan kanaa kukoksi ja sitten tiedusteli että saiko kukko jo nimen. No, kukkoa ei nyt tosiaankaan tullut ja kanoille en aio tänäkään vuonna antaa nimiä, ellei niitä sitten itsestään vaan tule. Esim. nokkimisjärjestyksen alinta olen jo ehtinyt nimittää kyyhökanaksi, kun se eniten vetäytyy pois toisten seurasta ja on vähiten aktiivinen, lähinnä eniten kyyhöttää. Ja sitten on tosiaan pikkuharjakana, sen pienen harjansa takia. Muut neljä ovatkin melko erottamattomia.
Jos kanat haluaisi nimetä, ne pitäisi ensin merkitä. Laittaa vaikka eriväriset renkaat jalkaan ja sitten voisi nimetä kun ne erottaisi. Mutten ala sellaiseen, tuntuisi niin keinotekoista. Mieluummin käsittelen niitä kanalaumana. Joka kerta vaan laskee, että onhan kaikki kuusi tallella ja hengissä ja kaikki ok kaikilla.
Hengellisissä asioissa törmää myös tähän nimeämisongelmaan aina silloin tällöin. Monet kysyvät sen jälkeen kun käy ilmi, että on uskossa, että mihin seurakuntaan kuuluu. Aivan kuin olisi joku tarve antaa nimi sille ”ilmiölle”, että on uskossa ja että jonkun ns. seurakunnan nimi kertoisi ”hengellisestä tyylistä” jotain. Tämä ongelma ei ole aivan tuore, vaan jo apostoli Paavali joutui varoittamaan siitä. Korinttossa oli tapahtunut vääränlaista jakautumista eri nimien alle ja Paavali puuttui asiaan seuraavin sanoin: ” Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: ”Minä olen Paavalin puolta”, toinen: ”Minä Apolloksen”, joku taas: ”Minä Keefaan”, joku vielä Minä Kristuksen.” Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän puolestanne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?” (1. Kor. 1:11-13) Paavalin aikojen jälkeen jakaantuminen on ollut vielä paljon pahemmassa mittakaavassa, kun samalla paikkakunnalla voi toimia vaikka kuinka monta itseään seurakunnaksi nimittävää tahoa. Oikeastihan seurakunta ei ole mikään organisaatio, yhdistys tai mikään sellainen, jonka voi kuka tahansa perustaa, vaan Jeesukseen uskovat yhdellä paikkakunnalla tai maailmanlaajuisesti. Jumala tuntee kyllä omansa, sitä varten ei tarvitse olla jäsenrekisterejä. Ja Jumala kyllä asettaa myös omiin palvelutehtäviinsä niihin sopivaksi katsomansa henkilöt. Monet toki odottavatkin sitä aikaa, että seurakunta toimii ja rakentuu raamatullisella tavalla. Hyvä niin :) Joskus vaan meinaa odottavan aika olla pitkä..
On vain yksi nimi, jossa seurakunnan pitäisi kokoontua ja vain yksi nimi, josta uskovat pitäisi tunnistaa. Koska on vain yksi nimi, jossa voi pelastua. Jeesuksen nimessä. Heprean nimi Jeesus (Jeshua) tarkoittaa suomeksi ”Jumala pelastaa”. ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman”. (Apt. 4:12). ”Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” (Room 10:13). Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita, mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. (Joh. 3:18).
Tämä Jeesuksen nimi-asia on valtavan mielenkiintoinen. Itsekään en ymmärrä sitä niin syvällisesti nyt kuin haluaisin. Pitää rukoilla että Herra johdattaisi hyvän opetuksen äärelle tässä asiassa. Selvää kuitenkin on että Jeesusta avuksi huutamalla pelastuu synnin vallasta, seurakunnilla ei raamatun mukaan pitäisi olla mitään itse annettuja nimiä ja kanatkin ovat edelleen ihanan nimettömiä.
