Eilen tosiaan eräs paremmin kananhoitoa tunteva katseli kanoja ja totesi että kanoilla on vielä keltaista väriä jaloissa, että nuoria ovat. Ja jatkoi sitten toteamalla, että nokasta keltainen väri on kyllä jo hävinnyt. Ja näin tulin oppimaan, että nuorilla kanoilla on keltaiset nokat ja jalat, mutta kun kana tulee munintaikään, keltainen väri poistuu nokasta ja myöhemmin jaloistakin. Ja että tämä keltainen väriaine käytetään munankeltuaiseen. Jotta asiassa ei pelkästään oltaisi kenenkään puheen varassa, tutkitaan vielä kirjoituksia ja siteeraan tässä Otto Kallelan Kananhoidon opas –kirjaa:
”Keltainen väri keltaihoisilla kanaroduilla kuten leghorneilla, esiintyy selvästi niiden jaloissa, nokassa, silmien ympäristössä ja peräaukon reunoissa. Nuorikolla ja pitemmän aikaa munimattomalla kanalla tämä keltainen väri on hyvin voimakas. Muninnan aikana väri vähitellen vaalenee kadoten lopulta kokonaan. Eläin käyttää tämän väriaineen munaan. Munimattomana aikana se taas varastoi samaa ainetta elimistöönsä, joten keltainen väri silloin palaa. Kanan alettua munia häviää keltainen väri muutaman munan jälkeen silmän ympäristöstä ja peräaukon reunoista. Tämän jälkeen se häviää nokasta häipyen sen tyvestä vähitellen nokan kärkeen päin. Noin 40-50 munan jälkeen on nokka kokonaan vaalea. Värin häviäminen jaloista jatkuu ylhäältä alaspäin ja ensiksi etupuolelta.” (Kallela, O. 1956. Kananhoidon opas, 4. painos, s. 57.)
Valkeni siinä sitten itselle tosiaan että keltanokka-sana tuleekin munimattomasta kanasta! Nuoresta tai vanhemmasta, joka ei muni. Olikin aika selvitä tämä asia. Eipä ole vain ennen tullut ajatelleeksi.
Seuraavaksi kirjoitan sitten tietysti hengellisistä keltanokista.. :) Uskovista, jotka eivät syystä tai toisesta muni eli tuota hengellistä hedelmää. Jos kyseessä on hiljan uskoontullut henkilö, niin on aivan luonnollista kehitystä, niin kuin tästä kanoilta opimme, että hän on keltanokka ja varastoi vielä itseensä väriaineita tulevaa munantuotantoa varten. Kukaan ei oleta untuvikon munivan, ja vastauskoontulleen pitäisi saada kasvaa rauhassa ja oikeassa sananruokinnassa nuorikoksi ja sitten munivaksi. Tämän uskoisin olevan myös hengellisen elämän luonnollinen kehitys, niin kuin kanankin. Vaikka toisaalta Jumalalla on tietysti myös yksilöllinen suunnitelma jokaisen kasvulle ja kehitykselle.
Itse on kuitenkin törmännyt sellaiseenkin ilmiöön, että ihmiset ovat olleet uskossa vuosi- ja vuosikymmentolkulla ja silti ei oikein ole havaittavissa minkäänlaista hengellistä munantuotantoa. Että uskossa ollaan ja valkoisia kanoja ollaan eikä siitä ole epäilystä, mutta nokka on kuitenkin keltainen ja munia ei meinaa havaita vaikka kuinka etsiskelisi. Ja sitten vain pohtii, että mistä tämä tämmöinen oikein johtuu? Kyllä kanoillakin sulkasato ja munintataukoja tulee luonnollisessa kiertokulussa, mutta kun tuntuu että uskovilla nämä munattomat vaiheet voivat jäädä päälle niin valtavan pitkiksi ajoiksi tai sitten että koskaan ei pääse edes ensimmäiseen munintavaiheeseen vaan aivan kuin jäisi koko iäkseen keltanokaksi.
Kanoilla ruokinta on tärkeää. Niiden pitää saada kunnollista ja kehitysvaiheeseensa soveltuvaa ruokaa, jotta kasvavat munijoiksi. Untuvikot ja kananuorikot tarvitsevat rehuja vähän eri suhteissa kuin munivat kanat kehityksen varmistumiseksi. Hengellisenkin ihmisen ruokinta on kasvun ja kehityksen kannalta ehdottoman tärkeää. Jos ei ruokaile päivittäin Jumalan Sanan äärellä, saa opetusta vanhemmilta uskovilta jne, niin kasvu jää kehnoksi ja munintaikä voi jäädä saavuttamatta tai sitten munia tulee perin harvakseltaan. Seuraavaksi tutkitaan Kirjoituksia tästä asiasta:
”Minun (Paavalin) ei käynyt puhuminen teille niin kuin hengellisille, vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä; olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin.” (1. Kor. 3: 1-3)
Hengellisen kasvun esteenä olivat siis kateus ja riita. Paavali olisi halunnut antaa näille uskoville jo vahvempaa sanan rehua, mutta ensin tarvitsi tehdä parannusta ja sopia välejä uskovien kesken. Ruokailuohjeeksi sopii myös Pietarin ohjeet:
”Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu ja halatkaa niin kuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos olette maistaneet että Herra on hyvä.” (1. Piet. 2:1-3).
Tässä huolestunutta ravitsemusneuvontaa joka selittää myös munimattomuusongelmaa:
”Meillä on paljonkin sanottavaa ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan. Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita: te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on vielä lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.” Hebr. 5:11-14).
Eikös tästä niin voi päätellä, että jos ei syö tarpeeksi Sanaa tai sitten on syntien kahleissa tai väärien oppien häkeissä, niin jää keltanokaksi? Kanojen ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä koko elämäkseen keltanokiksi ja uskovienkin olisi tarkoitus kasvaa hengellisesti muniviksi aikuisiksi. Jeesus haluaa ruokkia meitä ja vaikuttaa hengelliset munat:
”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi”. ”Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää.
”
Nuori muniva kana - ei keltanokka.