Auringon paisteessa oli taas mukava katsella kanoja. Ja tuli taas halu ottaa niitä syliinkin, vaikkeivät ne itse sylikanan roolista niin kauhean ihastuneita olekaan. Paikallaan kyllä sitten ovat, kun käsiinsä munijan saa, mutteivät aivan riemusta kaakattaen ole syliin ja paijattavaksi syöksymässä. No, minulla oli sitten kumminkin tänään taas kana sylissä. Ja sitten minulle tuli yhtäkkiä jostain kaukaisesta aivolokerosta mieleen kanan tuoksu. Että kuinka lapsena pidettiin kanaa sylissä ja miltä se kana silloin tuoksui. Ja nyt minä sitten haistelin tuota sylikanaa ja se lapsuuden tuoksumuisto olikin elävänä aisteissani jälleen. Nuuh. Kanan tuoksu. Aah.
Viime vuoden kanoja en tajunnutkaan haistella. Eikä se kanan tuoksu tosiaan tunnu kauas, etten sitä haistanut silloin, kun en erityisesti tajunnut haistella. Pitää melkein painaa nenänsä höyheniin, että sen huomaa. Tuoksua en nyt tässä tarkasti juurikaan pysty kuvailemaan. Muuta kuin että mieto ja omanlaisensa erikoistuoksu. Eikä todellakaan mikään kanankakan haju, joka kyllä tuoksahtaa kauemmaksikin. Joku voikin luulla, että kun puhun kananhajusta, niin tarkoitan kanalan hajua, mutta sitä en tarkoita vaan itse kanan hajua, sellaista puhdasta höyhenpeitteen tuoksua.
Kanan puhdas tuoksu vie väkisin ajatukset Kristuksen tuntemisen tuoksuun, josta Raamattu puhuu. (2. Kor. 2: 14-16). Kun en pysty edes selittämään millainen on kanan puhdas tuoksu, niin vielä vähemmän pystyn selittämään toiselle, joka ei asiaa ole itse kokenut, että millainen on Jeesuksen tuntemisen tuoksu. Mutta kun tulee kanaa tarpeeksi lähelle, tuoksun saa itse havaita ja kun tulee Jeesuksen tuntemiseen, tulee osalliseksi myös tuosta taivaallisesta tuoksusta. Haluaisin vain mainostaa, että sen tuoksun läheisyyteen kannattaa etsiytyä ja etsiä. On se vaan niin paljon lumoavampi ja pysyvämpi tuoksu kuin vaikka Chanel No. 5. :)
Monilla on kuitenkin melkoiset ennakkoluulot Jeesuksesta erinäisten hajumaailmojen takia. Luulen, että kun alan kertoa jollekulle kananhajusta, niin aika moni luulee ensin, että tarkoitan kanankakan hajua, se kun on niin paljon tutumpi. Ja luulen myös, että kun puhun Jeesuksen tuntemisesta, niin monelle tulee ensin mieleen jotain negatiivisia ajatuksia omiin vanhoihin mielikuviin peilaten. Voi tulla aivan etomisreaktio jollekulle, jos on kohdalle osunut vaikka jonkun uskovan huonoa käytöstä, kirkon oppien tai toimitusten ihmettelyä, riitoja tai muuten vaan outoja mielikuvia uskovana olemisesta. Reaktio onkin ihan ymmärrettävää, jos ei ole koskaan ollut niin lähellä Jeesusta, että olisi vielä tuntenut Hänen todellisen puhtaan tuoksunsa.
Kanankakkoja joita tässä nyt vertaan näihin negatiivisiin asioihin ja jotka eivät ole Jumalan vaikuttamia asioita ei pitäisi sekoittaa todelliseen Jeesuksen tuntemiseen. Näin kuitenkin helposti käy, mutta haluaisin vain kertoa, että oikeasti kana tuoksuu hyvälle ja Jeesuksen tunteminen taas on parasta elämässä. Jerusalemin asukkaista Jeesus sanoi: ”.. kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Matt. 23:37). Nytkin on sellaisia jääräpäitä liikenteessä, jotka eivät halua tulla Jeesusta niin lähelle, että pääsisivät hänen siipiensä alle ja saisivat tulla hänen tuntemisen tuoksunsa vaikutuspiiriin. Vaan mahdollista se kumminkin edelleen olisi.
Pienenä lapsena on helppo haistella kanoja, jos niitä on lähipiirissä ja lapsena on helppo uskoa Jeesukseen, jos joku hänestä totuutta kertoo. Varmaankin viattomuuden tilan tähden nämä kumpikin asia on helppo ottaa vastaan. Nuorena ja aikuisena ei kuitenkaan enää olla viattomia vaan syntisiä ja tarvitaan Jeesuksen sovitusuhrin vastaanottaminen omalle kohdalle ollakseen Jumalan silmissä viaton ja taivaskelpoinen. Ei kannata jäädä lapsuusmuistoihin mitä Jumalaan tulee. Kanojen haistelu oli kivaa vielä aikuisenakin ja Jeesuksen tuntemiseen tuleminen aikuisena se vasta valtavaa onkin. :)
