Kippoja ja kuppeja

Kanojen juottaminen on koko ajan hiukan ongelmallista. Ei muuten, mutta kun ne niin usein kaatavat juomakupin tai sitten paskovat sinne. Vaikkei ruokia muuten veisikään useasti päivässä, niin vettä täytyy käydä kyttäämässä ja vaihtamassa muutamia kertoja. Tätä pulmaa varten tilasin netistä lintujen juoma-automaatin. Lähetyksen saapumisessa meni aika kauan, mutta eilen se vihdoin oli tullut postiin. Ja kun tänään avasin paketin, huomasin heti että kippo olikin rikkinäinen ja lisäksi erikokoinen, kuin minkä olin tilannut. Soitin firmaan ja uuden ja ehjän oikeankokoisen lupasivat lähettää pikimmiten.

Rikkinäinen astia jäi tänne ja piti sitäkin sitten koittaa vähän korjata ja kokeilla käyttöä. Alaosan muovi oli murtunut. Kyllä siitä sitten ilmastointiteipillä toimivan systeemin sai, mutta tosiaan edelleen se kokokin on väärä.

Ilmastointiteippiä kun siinä kippoon taittelin, niin tuli mieleen se toinen nimi mitä tuosta teipistä nykyään niin usein käytetään. Jeesusteippi. Muistan jonkinasteisen surun, kun kuulin ensi kertaa jonkun käyttävän tuota nimeä tuosta teipistä. Ja kyllä edelleen, joka kerta kun joku niin sanoo, niin se jotenkin tökkäisee. En oikein netistä löytänyt äkkiseltään selitystä että mistä tämä nimitys on aluperin tullut. Olihan siellä useita selityksiä että ”pelastaa aina” ja ”pystyy mihin vaan”, mutta itselle jäi epäselväksi missä yhteydessä tällaista termiä on ensi kertaa käytetty.

Vaikka vertauskuvat puhuvat itselle usein paljon, tämä teippiasia ei oikein innosta. Varsinkin kun Raamatussa varoitetaan lausumasta turhaan Herran nimeä. En ole oikein pyhyyttä ja Jumalan pelkoa aistinut niiden sanoissa, jotka tuota nimitystä ovat kulloinkin käyttäneet. Ja vertauskuvallisuuskin mielestäni ontuu. Ilmastointiteipillä kuitenkin korjataan rikkinäisiä asioita niin, että ne nyt ovat senkin jälkeen käyttökelpoisia, mutta kuitenkin huonommassa jamassa kuin ehjä alkuperäinen ja lopputuloskin on yleensä vähän ruman näköinen. Mutta kun Jeesus ihan oikeasti tulee ihmisen elämään ja alkaa korjata ihmisen rikkinäisyyttä, niin lopputulos on aina parempi kuin lähtötilanne. Rikkimennyttä ihmisastiaa (raamatussa ihmisestä käytetään myös vertauskuvallista nimitystä astia) Jeesus voi korjata ja vielä muokata niin että siitä tulee käyttötarkoitukseltaankin vielä paljon arvokkaampi kuin mitä alkuperäinen astia oli. Jeesus ei teippaa vanhoja paloja kokoon, vaan tekee kokonaan uutta ja puhdistaa ja antaa tarkoituksen elämän käytölle: ”Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.” (2. Tim. 2:21).

Jumala on astiantekijä, jonka kädessä ihmiset ovat savea. Särkyminen usein tarvitaan siihen, että Jeesus voi tulla mukaan kuvioon ja alkaa tehdä uutta astiaa ihmisen elämässä. Sen takia ei tarvitsisi pelätä särkymistäkään. Jumala haluaa ja osaa ja taitaa tehdä uusia luomuksia elämän sirpaleista. ”Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.” (Jer. 18:4).

Teipattu versio.