Tänäänkin olen erityisesti tarkkaillut nokkimajärjestyksen alinta. Sitä kyyhökanaa, joka on vain halunnut kyyhöttää pesäkoppilaatikossa tulematta sieltä ollenkaan ulos. En ole nähnyt se syövän ollenkaan, eilen sentään näin sen juovan. Koska Kyyhökana (se taisi juuri saada lempinimen Kyyhis) ei vapaaehtoisesti tullut ulos kopista, olin sen elämänlaadusta sen verran huolissaan, että eilen ja tänään pakotin Kyyhökanan ulos laatikosta ja vein laatikon häkin ulkopuolelle päivän ajaksi, niin ettei Kyyhis voinut piiloutua sen suojiin. Kun Kyyhökana sitten oli liikkeellä, niin kyllähän se vähän oudosti mielestäni käyttäytyi. Eilen se oli koko ajan tunkemassa itseään hassusti toisten kanojen alle. Ja ruuasta se ei tuntunut ymmärtävän ollenkaan. Tyrkytin eilen sen nokkaan paistettua haukea, mutta ei sekään innostanut (muita kanoja kyllä innosti).
Kyyhökana huilii.Tänään Kyyhökana on puolestaan ollut erittäin kiinnostunut nokkimaan häkin aitaverkkoa ja puuosia. Muut kanat kuopivat maata ja nokkivat jyviä, niin Kyyhis jyrsii aitaverkkoa.. Äkkiseltään tekisi mieli diagnosoida sille joku mielisairaus, mutta ei nyt hätiköidä. Viime vuonnakin Outolintu oli vähän outo, tänä vuonna meillä on Kyyhökana. Tänään sain kuitenkin iloita siitä kun näin Kyyhökanan syövän ekaa kertaa. Aivan kuin vahingossa se tuntui löytävän kupin, jossa vein hernekeittoa kanoille. Muut eivät ihan hirveästi siitä piitanneet, varmaan siksi kun niillä oli jo kuvut täynnä muuta safkaa. Kyyhökana sen sijaan söi hernekeittoa sen näköisesti kuin ei olisi ruokaa saanut useaan päivään. Syömisensä jälkeen Kyyhökana tunki aivan viereen yhtä multakylpyjä ottavaa kanaa, tunki itseään toisen höyhenistöön ja sitten alkoi itsekin ottaa antaumuksella multakylpyjä. Ajattelin, että kyllä kylläpä on läheisriippuvainen kana.
Kyyhis löysi hernekeiton.
Vieläkin vähän murehdin, että kuinkahan Kyyhökanan elämä täällä oikein lähtee käyntiin. Oliko elämänmuutos häkkikanahäkistä ulkoelämään sille liian iso? Olisiko se ollenkaan tullut ulos pahvilaatikosta, jos sitä ei olisi sieltä ulos itse ottanut? Alkaako se syödä mitään muuta kuin hernekeittoa? Miksi se nokkii mieluummin kanaverkkoa kuin tonkii maata? Ei ole helppoa olla nokkimisjärjestyksen alin. Kyyhökanan silmistäkin näkee, että se on jotenkin surkein. En osaa kuvailla sen tarkemmin, mutta sillä on vähän samanlainen surullinen katse kuin oli Outolinnulla. Vai onko sillä näössä vikaa, en tiedä.
Aika moni ihminen saattaa assosioida itsensä nokkimisjärjestyksen alimpaan Kyyhökanaan. Arkaan ja pelokkaaseen, niin ettei oikein uskalla edes kotikopistaan ulos lähteä maailman ihmeitä katselemaan. Monenmoista olisi tarjolla ja Jumalalla kaikenlaista hyvää antaa ja tarjota, mutta sitä on vaikea ottaa vastaan, kun jostain on oppinut, ettei minulle voi tulla mitään hyvää. Toinen taas ei pysty ottamaan vastaan Jumalan tarjoamaa hengellistä hyvää. Vaikka nokan eteen tullaan tyrkyttämään synneistä vapautusta Jeesuksessa ja uskonelämän rikkauksia, niitä ei Kyyhökanan tavoin pysty ottamaan vastaan, kun ei voi ymmärtää, että TUO olisi MINULLE syötäväksi tarkoitettua. Minä en pystynyt haukea Kyyhökanalle syöttämään ja lopulta annoin sen toisille kanoille. Jumala taas puolestaan vetää ihmistä Jeesuksen puoleen tiettyinä kausina jokaisen elämässä, mutta jos joka kerta vain kieltäytyy, niin sitten voi käydä niin, että jossain vaiheessa kutsut loppuvat. Siksi kannattaa tarttua tilaisuuteen, kun herkkuja on tarjolla.
Niin kuin minä pakotin Kyyhökanan ulos, niin Jumalakin pakottaa meitä ulos monella alueella. Omassa elämässäni olen kyllä monella lailla vielä erilaisten pelkojen takia pahvilaatikossa, mutta uskon että Jumala pystyy minutkin hoitelemaan ja tarpeen tullen lempeästi pakottamaankin joihinkin asioihin, jotka pidemmällä tähtäimellä ovat kuitenkin minulle hyväksi. Jonkun toisen elämän pahvilaatikko saattaa olla vaikka vain urautunut elämäntilanne tai joku muu ajattelutapa, jossa ei ole mahdollisuuksia nähdä ulkopuolella olevia Jumalan asioita. Joskus Jumalan pitää rajujenkin asioiden kautta tuoda ihmisiä ulos ”pahvilaatikosta”, jotta voisivat kääntyä Jeesuksen puoleen.
Vieläkin vähän murehdin, että kuinkahan Kyyhökanan elämä täällä oikein lähtee käyntiin. Oliko elämänmuutos häkkikanahäkistä ulkoelämään sille liian iso? Olisiko se ollenkaan tullut ulos pahvilaatikosta, jos sitä ei olisi sieltä ulos itse ottanut? Alkaako se syödä mitään muuta kuin hernekeittoa? Miksi se nokkii mieluummin kanaverkkoa kuin tonkii maata? Ei ole helppoa olla nokkimisjärjestyksen alin. Kyyhökanan silmistäkin näkee, että se on jotenkin surkein. En osaa kuvailla sen tarkemmin, mutta sillä on vähän samanlainen surullinen katse kuin oli Outolinnulla. Vai onko sillä näössä vikaa, en tiedä.
Aika moni ihminen saattaa assosioida itsensä nokkimisjärjestyksen alimpaan Kyyhökanaan. Arkaan ja pelokkaaseen, niin ettei oikein uskalla edes kotikopistaan ulos lähteä maailman ihmeitä katselemaan. Monenmoista olisi tarjolla ja Jumalalla kaikenlaista hyvää antaa ja tarjota, mutta sitä on vaikea ottaa vastaan, kun jostain on oppinut, ettei minulle voi tulla mitään hyvää. Toinen taas ei pysty ottamaan vastaan Jumalan tarjoamaa hengellistä hyvää. Vaikka nokan eteen tullaan tyrkyttämään synneistä vapautusta Jeesuksessa ja uskonelämän rikkauksia, niitä ei Kyyhökanan tavoin pysty ottamaan vastaan, kun ei voi ymmärtää, että TUO olisi MINULLE syötäväksi tarkoitettua. Minä en pystynyt haukea Kyyhökanalle syöttämään ja lopulta annoin sen toisille kanoille. Jumala taas puolestaan vetää ihmistä Jeesuksen puoleen tiettyinä kausina jokaisen elämässä, mutta jos joka kerta vain kieltäytyy, niin sitten voi käydä niin, että jossain vaiheessa kutsut loppuvat. Siksi kannattaa tarttua tilaisuuteen, kun herkkuja on tarjolla.
Niin kuin minä pakotin Kyyhökanan ulos, niin Jumalakin pakottaa meitä ulos monella alueella. Omassa elämässäni olen kyllä monella lailla vielä erilaisten pelkojen takia pahvilaatikossa, mutta uskon että Jumala pystyy minutkin hoitelemaan ja tarpeen tullen lempeästi pakottamaankin joihinkin asioihin, jotka pidemmällä tähtäimellä ovat kuitenkin minulle hyväksi. Jonkun toisen elämän pahvilaatikko saattaa olla vaikka vain urautunut elämäntilanne tai joku muu ajattelutapa, jossa ei ole mahdollisuuksia nähdä ulkopuolella olevia Jumalan asioita. Joskus Jumalan pitää rajujenkin asioiden kautta tuoda ihmisiä ulos ”pahvilaatikosta”, jotta voisivat kääntyä Jeesuksen puoleen.
Mutta oli sitten kyyhötyksen syy mikä tahansa, lohdullisia ovat Jumalan lupaukset hänen toiminnastaan särkyneille kyyhöttäjille: ” Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti”. (Jes 42:6)
