Lepoakin

Kanat viettävät nyt vapaan kanan elämää. Munimisensa jälkeen ne pääsevät vapaaksi pihaan ja sitten vaan jätetään kanat Herran huomaan ja toivotaan että varjeltuisivat. Kyllähän tähän pihaan nimittäin joku kanansyöjä eläinkin voisi tulla, mutta ei se murehtimalla parane. Antaa nyt Herran opettaa itsellekin asioita niin, että jättää vaan kanat hänen varjelukseensa. Sillä onhan kirjoitettu: ”Heittäkää kaikki murheenne hänen (Jumalan) päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:7).

Vapaana ollessaan kanat liikkuvat ympäriinsä ja ottavat multakylpyjä, syövät ruohoa ja seuraavat ihmisiä kun luulevat saavansa ruokaa ja välillä tietysti saavatkin. Ja sitten ne lepäävät. Välillä pää siiven alla nukkuen, välillä siipisulat oikoisenaan. Lepohetket selvästi kuuluvat tärkeänä asiana päivän ohjelmaan. Ja minä en ole kanoille kertonut, että pitäisi välillä levätä, ettei tule burnout, vaan näyttää siltä että ihan luonnostaan eli Jumalan koodaamana osaavat levätä.

Kana huilii.

Itse on saanut nähdä että tekemisen ja levon tasapaino ei ole ihmiselle ollenkaan niin yksinkertaista kuin kanoille. Joku ei osaa levätä ollenkaan, toisen elämässä on niin paljon ”lepoa” ettei siitä pysty nauttimaankaan. Että haluaisi tehdäkin enemmän muttei syystä tai toisesta pysty tai voi. Ja joku toinen taas haluaisi lepoa, muttei sekään meinaa onnistua. Luulen, että sielunvihollinen pystyy eri keinoin varastamaan ihmiseltä hänen oikeutensa lepoon. Syyttäjä, joksi saatanaa sanotaan pystyy syyttämään ja syyllistämään ihmisen niin, ettei hän pysty välttämättä aitoon lepoon. Käsitän kuitenkin niin, että Jumala haluaisi levollisia hetkiä myös tässä elämässä meille antaa. Ettei tarvitse ajatella niin, että vasta sitten taivaassa levätään ja siihen saakka raadetaan.

Kanahavaintojen lisäksi edellä mainittua tukevat ainakin seuraavat Raamatunkohdat:

”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon suurempiarvoiset kuin ne?” (Matt. 6:26).

"Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne". (Jer. 6:16)

”Hän, joka on sanonut heille: ´tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka´. Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla.” (Jes. 28:12)

”Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.” (Jes. 32:17)

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.” (Ps. 23:2).

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” (Matt. 11:28).

Viheriäisillä niityillä on hyvä levätä.