Kanojen vapautus on tapahtunut siten että yksi kana vähän vahingossa tuli ulos häkistä. Ja sitten katseltiin miten se käyttäytyi. Ihmeissään se tepasteli häkin ulkopuolella, teki pienen lenkin ja sitten tulikin jo hätä kavereiden luo, jotka olivat häkissä. Verkon läpi ihmeteltiin puolin ja toisin, kunnes ulkoilija löysi portista takaisin sisään.
Mitäs täällä onkaan?
Ensimmäinen kana kierroksella häkin ulkopuolella.
Haluaa takaisin muiden luo..
Muut siellä, minä täällä..Toisella kertaa ulos marssi yhden joukolla koko muu sakki Kyyhökanaa lukuun ottamatta. Taas tehtiin tutustumisretkeä porukalla häkin ulkopuolella, mutta sitten joku meni takaisin häkkiin ja muut perässä. Laumahenki on kyllä niin hienosti nähtävissä siinä vaiheessa kun häkistä ulos joku tulee. Ikävä on toisten seuraa.
Sitten yhdellä kerralla ovat jo kaikki olleet häkin ulkopuolella, mutta tätä en ole ollut itse havainnoimassa. Toinen kananhoitaja oli kuitenkin saanut porukan ohjattua takaisin häkkiin, vaikka sillä kerralla olivat lähteneet jo vähän kauemmaksi.
Viisi kanaa tutustuu pöheikköön.
Vapaus. Eikö sitä ihminenkin kaipaa? Ja kuitenkin ollaan niin monenlaisten häkkien orjia, vankeja ja panttivankeja, koska vaikka haluaisi vapaaksi, ei välttämättä pääse omin voimin. Suomessa ollaan nyt seurattu maan ensimmäistä rikkaan perijättären kidnauppausepisodia. Itselle tämä tapaus on nostanut mieleen myös vertauksia hengellisen elämän todellisuuksista:
Niin kuin kidnapattu nuori nainen on rikasta sukua, kaikki ihmiset ovat maailmankaikkeuden rikkaimman tahon eli Jumalan omaisuutta. Saatana vihaa Jumalaa ja haluaa aiheuttaa tälle suurinta mahdollista tuskaa ja kuvitteli saavansa myös jotenkin osuuden Jumalan rikkauksista ja vallan Häneen, niin kuin tämä yksi ajatteli saavansa muutaman miljoona euroa. Kun Jumalan ensimmäiset ihmislapset, Aadam ja Eeva elivät yhteydessä Jumalaan, saatana ilmestyi heille ja puhui valhetta Jumalasta aivan niin kuin kidnappaajakin valehteli tekeytyessään postipojaksi. Ihminen uskoi valheen, avasi siinä sydämensä oven saatanalle ja söi siitä yhdestä puusta, vaikka Jumala oli sanonut: ”Mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1. Moos. 2:17). Kun ihminen näin teki, saatanan kidnappaus oli onnistunut eikä ihminen enää voinut olla yhteydessä Jumalaan sillä lailla kuin ennen tätä tapahtumaa. Saatana oli ottanut ihmiset ja ensimmäisten ihmisten kautta koko ihmissuvun panttivangikseen. Hän pitää vankejaan orjinaan ja saa heidät toteuttamaan omia päämääriään. Panttivankejä pidetään kahleissa nimeltä synti eli tottelemattomuus Jumalaa kohtaan. Panttivangit tekevät syntiä ja ovat sen orjuudessa eivätkä pääse siitä omin avuin pois vaikka haluaisivatkin, tai sitten heitä pidetään niin äänieristetyssä kopissa, etteivät he edes ymmärrä olevansa syntisiä, jos eivät ole koskaan Jumalan tahdosta kuulleet.
Jumala ei kuitenkaan jättänyt asiaa tähän tilaan, vaan hänellä oli toimintasuunnitelma varattuna myös tämänkaltaista kidnappaustilannetta varten. Kun Aadam ja Eeva kidnapattiin ja heidän oli lähdettävä pois Jumalan paratiisiin läsnäolosta, Jumala sanoi saatanalle sanat, jotka olivat Aadamille ja Eevalle lohdutukseksi: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; Hän on polkeva rikki sinun pääsi..” (1. Moos. 3:15). Jumalan toimintasuunnitelmassa oli jo siis heti alusta lähtien lähettää vapauttaja eli Vapahtaja eli Jeesus ihmiseksi eli vaimon siemeneksi polkemaan rikki saatanan eli käärmeen pää ja vapauttamaan panttivangit jälleen Jumalan yhteyteen.
Sitten kului noin 4000 panttivankeusvuotta. Tänä aikana Jumala lähetti ”tekstareita” panttivankina olevalle ihmiskunnalle Israelin kansan kautta. Jumala ilmestyi tuon kansan keskuudessa ja siellä joidenkin yksilöiden keskuudessa, kertoi heille että Vapauttaja on tulossa, valmisteli heitä tunnistamaan vapauttajan, että osaisivat lähteä seuraamaan Vapauttajaa sitten kun hän tulee, valoi uskoa ja antoi lupauksia että panttivankeus vielä päättyy joskus jne.
Sitten tuli se päivä, jolloin panttivankienvapautuskeikka oli ajankohtainen. Esikoispoika Jeesus, joka oli syntynyt Jumalasta ennen muuta luotua ihmiskuntaa lähti asialle. Hänestä tuli se mainittu ”vaimon siemen” ja hän syntyi ihmiseksi. Hän kertoi ihmisille että hän on se Vapauttaja, joka on tullut vapauttamaan ihmiskunnan synnin orjuudesta. Hän tuli israelilaisten keskuuteen, koska he olivat saaneet Jumalan Vanhan Testamentin ”tekstarit” ja heillä oli mahdollisuus tunnistaa Vapauttaja sen saman Jumalan lähettämäksi, joka oli ihmisen aikanaan yhteyteensä luonut.
Panttivangit olivat siis saatanan orjuudessa kahleilla, joka on synti. Synnin seuraus taas oli kuolema, koska pyhä Jumala ei voi kestää syntiä. Kun itse Jumalan Poika, joka oli synnitön, kuoli ristillä, Jumalan viha ihmiskuntaa kohtaan leppyi, täysi yhteys Jumalaan tuli taas mahdolliseksi ja panttivankien vapautus oli suoritettu. Käärmeen pää oli murskattu ja vankikopin ovi avattu panttivankien vapautumiseksi. Näistä Lunastajan maksamista lunnaista Raamattu kertoo mm. ”Niin vaeltakaa (Jumalan) pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan.” (1. Piet. 1:17-20).
Panttivankidraama on nyt siinä vaiheessa että Jeesus on avannut vankikopin oven. Ja ovesta voisi kävellä ulos täyteen vapauteen, päästä Jumalan yhteyteen takaisin, Suvun yhteyteen, halauksiin, rakkauteen. Pois vankeuden pelosta ja kauhuista. Panttivankikopin ovella seisoo Jeesus. Hän toivottaa jokaisen tervetulleeksi ulos kopista. Mutta jotta tietäisimme, kuka Vapauttaja on, päästäksemme ulos, on tutustuttava Jeesukseen ja saatava ymmärtää, että Hän on se, joka itsekunkin vapauttaa. Jos mieluummin elää synnin kahleissa saatanan orjana, kuin Jeesuksen tuntemisessa ja Jumalan lasten vapaudessa, niin yhtä lailla kuin paratiisissä Aadamilla ja Eevalla oli vapaa tahto, se on ihmisellä edelleen. Saatanan vankikopissa valheet Jumalasta ovat "totuus", eikä sieltä ole välttämättä ollenkaan helppo astua Jeesuksen luo ja ulos. Näin kuitenkin saisi tehdä ja silloin synnin kahleet kirpoavat eikä kuolemallakaan ole enää valtaa vaan myös taivaselämä odottaa Jeesus-ovesta kulkeneita.
Kanakunnan elämässäkin voidaan nähdä panttivankidraaman ainekset. Aikanaan joku ihminen vangitsi muutaman kanan luonnosta ja sen jälkeen miljardit noiden kanojen jälkeläiset ovat munineet ihmisten hallinnassa ja ihmisille. Luodessaan kanan Jumala on tiennyt että niin tapahtuu ja meille ihmisille on ollut tärkeäksi ravinnoksi kanojen munat. Luodessaan puolestaan ihmisen, Jumalalla on ollut hyvä suunnitelma myös ihmisten pelastamiseksi kidnappaajan käsistä.
Uskaltaisko tästä ovesta mennä?
Viisi kanaa tutustuu pöheikköön.Kuitenkaan ihan vielä ei tee mieli kokonaan pidemmäksi ajaksi vapauttaa kanoja. Ehkä hiukan enemmän saisivat vielä luottaa ihmiseen, ennen kuin enemmän voisi päästää vapaaksi. Vaikka kyllä ne nyt jo ovat oppineet tulemaan luo eikä menemään pois, kun jonkun kipon kanssa häkkiin menee. Ja tulevat kaakattamaan jotakin kun häkkiä lähestyy. On suloista, että näin ovat kahdessa viikossa tulleet niin paljon tutummiksi. Ei välttämättä mene enää kauaakaan, että täällä on aivan vapaita kanoja. :)
Vapaus. Eikö sitä ihminenkin kaipaa? Ja kuitenkin ollaan niin monenlaisten häkkien orjia, vankeja ja panttivankeja, koska vaikka haluaisi vapaaksi, ei välttämättä pääse omin voimin. Suomessa ollaan nyt seurattu maan ensimmäistä rikkaan perijättären kidnauppausepisodia. Itselle tämä tapaus on nostanut mieleen myös vertauksia hengellisen elämän todellisuuksista:
Niin kuin kidnapattu nuori nainen on rikasta sukua, kaikki ihmiset ovat maailmankaikkeuden rikkaimman tahon eli Jumalan omaisuutta. Saatana vihaa Jumalaa ja haluaa aiheuttaa tälle suurinta mahdollista tuskaa ja kuvitteli saavansa myös jotenkin osuuden Jumalan rikkauksista ja vallan Häneen, niin kuin tämä yksi ajatteli saavansa muutaman miljoona euroa. Kun Jumalan ensimmäiset ihmislapset, Aadam ja Eeva elivät yhteydessä Jumalaan, saatana ilmestyi heille ja puhui valhetta Jumalasta aivan niin kuin kidnappaajakin valehteli tekeytyessään postipojaksi. Ihminen uskoi valheen, avasi siinä sydämensä oven saatanalle ja söi siitä yhdestä puusta, vaikka Jumala oli sanonut: ”Mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1. Moos. 2:17). Kun ihminen näin teki, saatanan kidnappaus oli onnistunut eikä ihminen enää voinut olla yhteydessä Jumalaan sillä lailla kuin ennen tätä tapahtumaa. Saatana oli ottanut ihmiset ja ensimmäisten ihmisten kautta koko ihmissuvun panttivangikseen. Hän pitää vankejaan orjinaan ja saa heidät toteuttamaan omia päämääriään. Panttivankejä pidetään kahleissa nimeltä synti eli tottelemattomuus Jumalaa kohtaan. Panttivangit tekevät syntiä ja ovat sen orjuudessa eivätkä pääse siitä omin avuin pois vaikka haluaisivatkin, tai sitten heitä pidetään niin äänieristetyssä kopissa, etteivät he edes ymmärrä olevansa syntisiä, jos eivät ole koskaan Jumalan tahdosta kuulleet.
Jumala ei kuitenkaan jättänyt asiaa tähän tilaan, vaan hänellä oli toimintasuunnitelma varattuna myös tämänkaltaista kidnappaustilannetta varten. Kun Aadam ja Eeva kidnapattiin ja heidän oli lähdettävä pois Jumalan paratiisiin läsnäolosta, Jumala sanoi saatanalle sanat, jotka olivat Aadamille ja Eevalle lohdutukseksi: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; Hän on polkeva rikki sinun pääsi..” (1. Moos. 3:15). Jumalan toimintasuunnitelmassa oli jo siis heti alusta lähtien lähettää vapauttaja eli Vapahtaja eli Jeesus ihmiseksi eli vaimon siemeneksi polkemaan rikki saatanan eli käärmeen pää ja vapauttamaan panttivangit jälleen Jumalan yhteyteen.
Sitten kului noin 4000 panttivankeusvuotta. Tänä aikana Jumala lähetti ”tekstareita” panttivankina olevalle ihmiskunnalle Israelin kansan kautta. Jumala ilmestyi tuon kansan keskuudessa ja siellä joidenkin yksilöiden keskuudessa, kertoi heille että Vapauttaja on tulossa, valmisteli heitä tunnistamaan vapauttajan, että osaisivat lähteä seuraamaan Vapauttajaa sitten kun hän tulee, valoi uskoa ja antoi lupauksia että panttivankeus vielä päättyy joskus jne.
Sitten tuli se päivä, jolloin panttivankienvapautuskeikka oli ajankohtainen. Esikoispoika Jeesus, joka oli syntynyt Jumalasta ennen muuta luotua ihmiskuntaa lähti asialle. Hänestä tuli se mainittu ”vaimon siemen” ja hän syntyi ihmiseksi. Hän kertoi ihmisille että hän on se Vapauttaja, joka on tullut vapauttamaan ihmiskunnan synnin orjuudesta. Hän tuli israelilaisten keskuuteen, koska he olivat saaneet Jumalan Vanhan Testamentin ”tekstarit” ja heillä oli mahdollisuus tunnistaa Vapauttaja sen saman Jumalan lähettämäksi, joka oli ihmisen aikanaan yhteyteensä luonut.
Panttivangit olivat siis saatanan orjuudessa kahleilla, joka on synti. Synnin seuraus taas oli kuolema, koska pyhä Jumala ei voi kestää syntiä. Kun itse Jumalan Poika, joka oli synnitön, kuoli ristillä, Jumalan viha ihmiskuntaa kohtaan leppyi, täysi yhteys Jumalaan tuli taas mahdolliseksi ja panttivankien vapautus oli suoritettu. Käärmeen pää oli murskattu ja vankikopin ovi avattu panttivankien vapautumiseksi. Näistä Lunastajan maksamista lunnaista Raamattu kertoo mm. ”Niin vaeltakaa (Jumalan) pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan.” (1. Piet. 1:17-20).
Panttivankidraama on nyt siinä vaiheessa että Jeesus on avannut vankikopin oven. Ja ovesta voisi kävellä ulos täyteen vapauteen, päästä Jumalan yhteyteen takaisin, Suvun yhteyteen, halauksiin, rakkauteen. Pois vankeuden pelosta ja kauhuista. Panttivankikopin ovella seisoo Jeesus. Hän toivottaa jokaisen tervetulleeksi ulos kopista. Mutta jotta tietäisimme, kuka Vapauttaja on, päästäksemme ulos, on tutustuttava Jeesukseen ja saatava ymmärtää, että Hän on se, joka itsekunkin vapauttaa. Jos mieluummin elää synnin kahleissa saatanan orjana, kuin Jeesuksen tuntemisessa ja Jumalan lasten vapaudessa, niin yhtä lailla kuin paratiisissä Aadamilla ja Eevalla oli vapaa tahto, se on ihmisellä edelleen. Saatanan vankikopissa valheet Jumalasta ovat "totuus", eikä sieltä ole välttämättä ollenkaan helppo astua Jeesuksen luo ja ulos. Näin kuitenkin saisi tehdä ja silloin synnin kahleet kirpoavat eikä kuolemallakaan ole enää valtaa vaan myös taivaselämä odottaa Jeesus-ovesta kulkeneita.
Kanakunnan elämässäkin voidaan nähdä panttivankidraaman ainekset. Aikanaan joku ihminen vangitsi muutaman kanan luonnosta ja sen jälkeen miljardit noiden kanojen jälkeläiset ovat munineet ihmisten hallinnassa ja ihmisille. Luodessaan kanan Jumala on tiennyt että niin tapahtuu ja meille ihmisille on ollut tärkeäksi ravinnoksi kanojen munat. Luodessaan puolestaan ihmisen, Jumalalla on ollut hyvä suunnitelma myös ihmisten pelastamiseksi kidnappaajan käsistä.
Niin kuin minun kanat alussa arkailevat tulla ulos häkistä pienen oven kautta, niin ihminenkin arkailee tulla pelastuksen puolelle Jeesus-oven kautta. Mutta kyllä vapauteen kannattaisi astua, vaikka se pelottaakin. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” (Gal. 5:1)
Uskaltaisko tästä ovesta mennä?