Kanakautta on jäljellä noin kaksi viikkoa. Tarkalleen ottaen en vielä itsekään ollenkaan tiedä, miten tänä vuonna kanakausi päättyy. Henkilöt, jotka olivat viime vuonna päättämässä kanssani kanojen päiviä, ovat parhaillaan kumpikin tahollaan evankeliointimatkoilla ulkomailla. Heillä on nyt tärkeämpää tekemistä kuin miettiä meikäläisen kanoja ja kyllä sitä sitten ehkä pystytään sopimaan päivää senkin jälkeen kun ovat saapuneet – jos tämä menee nyt samoin kuin viime vuonna.
Jos joku haluaisi ottaa kanoja talveksi, niin täältä saisi. Itsellä ei ole kuitenkaan ainakaan toistaiseksi tiedossa ketään joka haluaisi, eikä meillä edelleenkään ole mahdollisuutta pitää kanoja talvella. Näkee nyt sitten, miten tämä homma tänä vuonna oikein johdattuu. Apuja ainakin tarvitsen kanakauden päättämiseen – tavalla tai toisella. Olisi kyllä kamalaa, jos yksin pitäisi alkaa niitä tappamaan – jotenkin siinä kaipaa henkistä tukea kovasti. Ei se kumminkaan mitään erityisen mieltä ylentävää hommaa ole. Ei mitään ihan kamalan kauheaakaan, mutta kuitenkin vähemmän miellyttävää. Ei kuolema ole koskaan kivaa. Vaan kuitenkin se kuuluu tähän aikaan, jota elämme. ”Aika on syntyä ja aika kuolla.”
On kyllä niin jäänyt mieleen se viimevuotinen poliisiepisodi. Se taitaa olla yksi käsittämättömämpiä asioita, mitä elämässäni on tähän mennessä tapahtunut. (Eli ei paljoa juu oo tapahtunu.. ;)) Siinä tuli kyllä mielenvirkistystä ja on ollut kerrottavaa muillekin. Että tosiaankin poliisit tulivat kyselemään, että onko täällä suunnitteilla uskonnollista kanantapporituaalia! (En tänä päivänäkään aivan tarkalleen tiedä, miten tällainen ”vihje” oli annettu. Jotakin vähän tiedän, mutten aivan kaikkea. Eikä sillä ole mitään väliä.)
Kyllä Suomessakin ihan kummallisia aikoja eletään. Jos vaikka vielä esim. 80-luvullakin, 50-60 -luvusta puhumattakaan olisi kerrottu, että jossain maalaistalossa lopetetaan ennen talvea pari kanaa, niin sellainen ei kyllä varmastikaan olisi millään lailla voinut herättää kenenkään kiinnostusta – virkavallan nyt ainakaan. Ollaan niin älyttömästi vieraannuttu tavallisesta elämästä. Ja sitten tietysti uskon asioista. Jos joku kertoo olevansa uskovainen, niin sitten tosiaan näköjään nykyään voidaan pitää ihan jonain rituaaliteurastajanakin. En kyllä edelleenkään käsitä, voiko joku ihan oikeasti luulla, että Jeesukseen uskovat maalaistytöt ovat tuoreen kananveren perään..
Totta kyllä on, että veri on välttämätön asia, kun uskosta puhutaan. Muttei kuitenkaan kananveri.. Verta tarvitaan ja uhri tarvitaan, jotta Jumalaa voi lähestyä. Kenelläkään ihmisellä ei ole mitään asiaa lähestyä pyhää Jumalaa ilman uhria syntiensä puolesta, koska ihmisen syntisyys erottaa ihmisen Jumalasta. On aivan sama tekeekö hyviä tekoja vai ei, Jumalan silmissä jokainen ihminen on syntinen eikä mikään "hyvä elämä" muuta asiaa mihinkään. Jumala kuitenkin valmisti uhrin, joka on hänelle mieluinen. Uhrin syntien puolesta, kun viaton karitsa, Jumalan Poika Jeesus, tehtiin synniksi ihmisten syntien tähden. Hänen veriuhrinsa ansioista jokainen, joka haluaa, voi lähestyä Jumalaa – Jeesuksen nimessä ja antamalla kunnian Jeesukselle. ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Olen viime aikoina ollut hurmaantuneena Raamatun hebrealaiskirjeen äärellä. Siinä on valtavan hyvin selitetty tätä veriuhrihommaa. Kuinka vanhan liiton aikana Jumalan kansan piti uhrata viattomia eläimiä syntiuhreina, jotta ymmärrettäisiin, että synnin palkka on kuolema ja kuinka se oli kaikki esikuvaa siitä, kuinka Viaton Karitsa – Jeesus, tulisi antamaan ruumiinsa koko maailman synnit kantavaksi syntiuhriksi ja avaamaan tien Kaikkeinpyhimpään (esikuva ilmestysmajassa ja temppelissä) eli Jumalan läsnäoloon.
”Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydelliseksi ne, jotka pyhitetään” ”Meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi” ”Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan lunastuksen. .. kuinka paljon enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!”
Jumala tietää ja kertoo Raamatussa, että tämä uhri- ja verihomma on ihmisen järjelle täysin käsittämätön asia -hullutus. ”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.”
Tämän ei kuulukaan olla järkeenkäypää, vaan sitä mitä Jumala on ihmisille pelastukseksi valmistanut – että se olisi Jumalan antama lahja eikä ihmisen teoista tai filosofioista kiinni: ”Juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.”
Jeesuksen veriuhriin suhtautuminen tulee viimein jakamaan ihmiset: ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”
Kertakaikkinen uhri on annettu ja tie iankaikkiseen elämään avattu: ”Sillä niin on Jumala maailmaan rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Kyllä tämä on verinen tie, muttei kuitenkaan sillä lailla verinen, että jotain uhreja vielä uhrailtaisiin. Uhriveri minunkin syntieni takia vuoti Jeesuksen ruoskitusta, ristiinnaulitusta ja keihäällä puhkaistusta ruumiista Golgatan ristillä. On maailman ihanin asia se, että saa tämän asia omakohtaisesti uskoa. Tämä usko on tarjolla kenelle tahansa – uhri on annettu kaikkien puolesta.
