Soitin yhden puhelun ja koitin tarjota kanoja talveksi sellaiselle, jolla on kotikanoja jo ennestään. Sain kuulla monista erirotuisista kanoista ja kukosta, mutta varsinaista tulosta puhelu ei tuottanut: ei ollut tilaa majatalossa.
En tiedä mikä mun on tullu, kun ajatus kanojen lopettamisesta tuntuu taas niin kurjalta. Tai oikeastaan ajatus kukon lopettamisesta tuntuu kurjalta. Se kun on semmoinen persoona kumminkin. Muut on kanoja, mutta se on kukko. Niin paljon komeampikin. Toinen syy, miksi lopettamisajatus on hankala, on ihan käytännöllinen. Tuntuu siltä, että lahtiveikot ovat niin kiireisiä, ettei haluaisi edes omilla asioillaan vaivata. Näkee ny sitten mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Jotenkin koko puintiaika on ollut niin vaikeaa, että on mennyt ajatukset ihan sekaisin. Nyt kumminkin ehkä alkaa helpottaa. Sadepäivä tuo taukoa ja muutenkin ei ole enää kovin paljoa jäljellä.
Kanoille ei löytynyt kotia. Itse olen irtisanonut oman kesäkanakoppini ja muutto talviasuntoon on kolmen viikon päässä. Ei ole oikein kotia itselläkään. Ehkä siksi tuntuu kurjalta, kun kanoillakaan ei ole. Kyllä mä ihan mielellään tavallaan talvipaikkakunnalleni olenkin siirtymässä, mutta silti vaivaa kodittomuus. Ei ole kotia täällä eikä ole kotia siellä ja tuntuu, ettei sitä ole yhtään missään. On vain erilaisia ihan ookoo sinänsä luukkuja, jossa käydään majoittumassa, mutta mitään ei voi sanoa kodiksi. Tai sanoa voi, mutta mikään ei minusta itsestäni tunnu kodilta. Omalta kodilta.
Kai minä olen ihan poikkeuksellisen irtolainen tämmöisissä kotiasioissa. En ole tähän mennessä edes osannut erityisemmin kaivata pysyvämpää asumismuotoa. Ja tulevaisuudeltakin kyllä kaipaisin matkustamista ja eri paikoissa olemista. Vaan ehkä kuitenkin yhdestä pysyvämmästä paikasta käsin eikä näin kun nyt, että asuu kahdessa (tai kolmessa) paikassa ja kummastakin on kuitenkin eri syistä enemmän tai vähemmän vaikea lähteä mihinkään. No, eipä mulla nyt niin kauheasti niitä menemiskohteitakaan olisi ollut. Sitä vaan haaveilee. Yhtään ei tiedä, miten tämä elämä sitten oikein käytännössä menee.
Ja eihän sitä sitten niin kauheasti edes haluaisi kiinnittyäkään näihin maallisiin. Todellinen koti on kuitenkin taivas. Ehkä tämä maallinen koti-ikävä on jotakin heijastusta siitä. Ikävästä Taivaan kotiin. Se sitten ainakin on pysyvä paikka, kun täällä asunnot vaihtelevat. Jeesus sanoo: "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” Jeesuksella vissiin valtavat rakennussysteemit siellä menossa, kun parituhatta vuotta on pykäilty ikuisuusasuntoja. Jeesukseen uskovien ei tarvitse pelätä, että heille käy samoin kuin Jeesukselle maailmaan tullessaan: ”ei ollut sijaa majatalossa”.
Ihmisenä ollessaan Jeesus ensin asui äitinsä ja sisaruspuoliensa kanssa aika pitkään (Raamattu ei kerro Joosefista mitään Jeesuksen aikuisiältä, joten hän on ehkä kuollut aiemmin. Esikoispoika on kenties joutunut kantamaan vastuuta perheen toimeentulostakin (tämä nyt on vain tosin omia arvailuja, menee ohi Kirjoitusten)). Kohdassa Mark. 2:1 sanotaan: ”Ja muutamien päivien perästä hän taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin hänen olevan kotona,” Kapernaumissa Jeesuksella siis oli jonkun sortin asunto ainakin hetken. Toisaalta hän kierteli tosi paljon ja toteaa itsekin: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi." Olihan se Jeesuksen liikkuminen tosi runsasta, Galileassa ympäri ämpäri ja sitten aina välillä Jerusalemissa käymistä ja siellä ympäristössä liikkumista. Kunto pysyi kyllä varmasti hyvänä eikä tarvinnut tuntea huonoa omaatuntoa, kun ei jaksa raahautua illalla jumppaan.
Vahtasin tänään jotakin sisustuslehteä ja ihmettelen taas muutoksia itsessäni kun huomaan että tämmöistäkin tapahtuu. Vaan ei nyt kuitenkaan ihan kauhean lyhyellä tähtäimellä voi olla tapahtumassa yhtään mitään. En kyllä taatusti ala tekemään yhtään mitään näille nykyisille kesä- ja talvipaikkakuntien vuokrakämpilleni. Energiaa ei ole ollut edes verhojen vaihtamiseen.
On se sitten jännä nähdä, millaisen asunnon Jeesus on värkännyt sinne taivaaseen meikäläisellekin. Luotan kyllä Jeesuksen sisustusmakuun. Osashan tuo tehdä varsin kauniinnäköisen maailmankin, niin eiköhän tuo sitten osaa tehdä mun makuun soveltuvan taivaspaikankin. Tunnen kauhean huonosti jalokiviä, mutta eiköhän niistä ihan mukavia materiaaleja löydy taivasasuntoonkin. Kristallia ja jotakin sinistä vois kans tulla siihen. Ja sen aikaa voin odotella täällä, kun enkelit saavat siellä meikäläisen asunnon valmiiksi. Ei sitä remontin keskelle haluaisi mennä asumaan.
No joo, tää nyt on tämmöistä. Uskossa elämistä. Täällä maan päällä sinisestä keittiöstä haaveillen ja kuitenkin muistaen, etteivät ulkoiset asiat tee onnelliseksi. Kenties saankin vielä kauniin kodin, jos Herra suo. Mutta siivota sitä sitten kumminkin pitää ja kulumia tulee. Raamattu ei puhu mitään taivaskodin villakoirista. Minulla on erityisen vahva usko siihen, että siellä ei muodostu pölyä :) .
