Olin reilun vuorokauden pois kanojen luota. Sinä aikana eräs henkilö oli nähnyt pihan yli lentävän kanahaukan! Tiedän kyseisen henkilön ornitologisen asiantuntemuksen sen verran hyväksi, että ihan uskoisin tämän olevan totta. Ei hän nyt kanahaukkaa varikseen tai harakkaankaan sekottaisi. Voi hurja, että sitten täällä kumminkin on kanahaukkoja! Kanat olivat kuulemma olleet erityisen hälytystilassa tämän ylilennon tapahtuessa. Kuitenkin haukka oli vain lentänyt jotenkin pihan yli eikä poikennut noutamaan take-away ateriaa.
En ole oikein kanahaukoista osannut missään vaiheessa murehtia. No tietysti olen ajatellut, ettei se murehtimisesta parane, mutta tavallaan en myös ole edes halunnut ajatella, että semmoisia on edes olemassakaan. Kun en ole koskaan tiettävästi nähnytkään, tai ainakaan että tunnistaisin. Viime vuonnahan naapuri sanoi, että kanahaukkoja istuu välillä puussa heidän kanakoppinsa (jossa joka puolella verkot) vieressä. Ja heiltä sadan metrin päässä meillä minä en sitten ole koskaan nähnyt ensimmäistäkään haukkaa ja kanat ovat vapaina.. Edelleenkin tietysti toivoisi, että kanat saisivat varjeltua haukoilta. Jos haukka nimittäin nappaisi yhden kanan, niin sitten olisi tylsän tilanteen edessä, koska joutuisi miettimään kanojen pitämistä jatkuvasti häkissä. Ja se taas ei olisi yhtään kivaa, nyt kun ne ovat jo niin tottuneet vapauteen. Joka aamu kaikki ovat innolla tulossa ulos häkistä, niin olisi tosi kurjaa jättää ne sinne sisälle. Mieluummin vapaus ja riski, kuin turvallinen vankila. Ainakin tässä tilanteessa. Ja onpahan ainakin kukolla koulutusta vastaava työ, kun pitää haukkoja silmällä.
Katselin kanahaukkaa netistäkin ja onhan se hurjan näköinen kaveri http://www.luonnossa.com/Lintulajit/Petolinnut/Kanahaukka/kanahaukka.html . Siipivälikin voi olla 1,5 metriä, varpaat ja kynnet iskevät ja voimallinen nokka. Yksillä nettisivuilla kanahaukasta sanottiin: ”Metsän kanojen näkökulmasta kanahaukka on eräänlainen ilmestyskirjan peto. Jos riekko ja teeri näkisivät ihmisten tavoin painajaisia, kanahaukka olisi niiden vakioaihe”. En tiedä mitä omat kanat tuumailevat, mutta kyllä kukko selvästi tarkkailee myös ilmasta tulevia mahdollisia uhkia.
Kuten välttääkseni ylimääräistä murhetta ja haluamatta tutustua kanahaukkaan olen myös tietyllä lailla pistänyt pääni pensaaseen todellisen ja varsinaisen vihollisen eli saatanan suhteen. Siinä on kaiken pahan aiheuttaja ja tyyppi, joka haluaa kaikille vain pahaa. Jotenkin minusta on tuntunut suorastaan kurjalta, että joku inhoaa minua ja haluaa minulle pahaa. En ole kauheasti halunnut ajatella koko asiaa. Enkä ole osannut vihata saatanaa. Ehkä sen takia vihollinen onkin pystynyt pitämään minua monissa asioissa otteessaan. En ole oppinut kunnolla tuntemaan sen toimintatapoja, että osaisin väistellä ansoja. Olen ottanut itseeni saatanan syytökset, ajatellut että minussa on vika ja olen ollut masentunut ja pitänyt itseäni mitättömänä ja huonona. Olen uskonut ties mitä valheita, mitä saatana on saanut minut ajattelemaan itsestäni, muista ihmisistä ja Jumalasta. Kun kaikki tämä tapahtuu niin huomaamattomasti, että ihminen luulee, että ajatukset ovat hänen omiaan, vaikka oikeasti ne ovatkin vihollisen syöttämiä tuhoavia ajatuksia. Ja eihän sitä eroa muusta voi tietääkään kuin sitten siitä kun vähitellen tutustuu Jeesukseen, joka on totuus. Silloin saatanan valheita alkaa paljastua ja sitten huomaakin miten suorastaan kieroon on kasvanut monissa asioissa.
Raamattu puhuu saatanasta mm. syyttäjänä ja ”kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” Lisäksi sanotaan esim. ”saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi”. Olisi kyllä itsenkin syytä paremmin tuntea vihollisen toimintatyyliä, ettei itse sortuisi esim. syyttämään jotakuta ihmistä jostakin asiasta, joka on satuttanut itseä, kun asian takana on kumminkin tämä varsinainen vihollinen, joka sitten vain osaa kätkeytyä eri tilanteisiin. Raamattu muistuttaa tästä asiasta kyllä erittäin selvästi: ” Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.”
Onhan se hurjaa, että tämmöisessä taistelussa pitää olla. Että joku tyyppi yrittää niin usein masentaa ja eri tavoin aiheuttaa hankaluuksia. Ja siis tietysti erityisesti uskoville, heidän elämäänsä ja heidän keskinäisiin väleihinsä. Eihän sellainen tässä vihollisen pommituksessa ole, joka ei ole Jeesuksen puolella.
Mutta sitten kumminkin on voittajan puolella eikä ole mitään pelättävää. Vihollinen kyllä nimenomaan yrittää koko ajan pelotella ja siinä usein kohdallani onnistuukin, mutta kuitenkin saa olla Jeesuksen puolella ja valkeuden voima on suurempi kuin pimeyden voima. Ehkä tässä sitten vähitellen oppii tätä ”hengellistä sodankäyntiäkin”. Onhan siihen ainakin raamattu täynnä opetusta. En vain ole tähän mennessä pystynyt ottamaan vielä sitä puolta kunnolla vastaan, vaan olen ehkä peloissani vältellyt aihetta ja sitten jossain asioissa perkele on vienyt meikäläistä 6-0. Vaikka Raamattu sanoo vihollisesta että ”hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat”, niin minulle ne ovat kyllä jossain määrin olleet tuntemattomat ja ovat edelleenkin, kun vieläkin takkuan tiettyjen asioiden kanssa eivätkä ne voi johtua muusta kuin tästä ikävästä valheen isästä, jonka juonet ovat verkot kutoneet.
Rukoillen ja Jeesuksen ohjeita noudattaen on kuitenkin mahdollisuus sotia vihollisen linnakkeita vastaan. ”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.”
Jos joku luulee, että uskovan elämä on tylsää, niin erehtyy pahoin. Hengen maailmoissa tapahtuva sodankäynti on yksi ihmeellisimpiä osia siitä. Itse olen kyllä tosiaan väärä henkilö puhumaan asiasta kauheasti enempää, moni muu on ollut paljon enemmän eturintamassa näissä asioissa, kuin minä. Itse olen lähinnä viettänyt aikaa haavoittuneiden osastolla tietämättä edes rintamalla tapahtuu.
Kaipaisi kyllä niin paljon, että olisi joku uskova ”työtoveri”. Kanatkin saavat kukolta varoituksia kanahaukoista ja itsekin kokisi tarvitsevansa kovasti apua näihin vihollisen hyökkäyksiin. Sitä on niin oman elämänsä vanki, ettei edes osaa erottaa, mikä on vihollisen juttuja. Niin monet masentavat valheet erityisesti itsestä menevät niin helposti läpi. Sanotaanhan Raamatussakin: ”Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa”. Kaikkien tällaisten asioiden takia kuitenkin uskovien yhteys on kamalan tärkeää. Jos ei koskaan ole uskovien yhteydessä, on valtavan helppo nakki viholliselle. En tarkoita sitä, että menettäisi uskoaan Jeesukseen ja taivaspaikkaa, mutta kaiken muun mitä Jumala olisi halunnut antaa voi tavallaan vihollinen silloin viedä (jos ei tajuakaan, mitä kaikkea ihmeellistä Jumalalla olisi ollut varattuna). ”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä (Jeesus) olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.”
Tässä nyt sitten vain katsellaan ja rukoillaan, että Jumala varjelisi kanahaukoilta ja muuten elämässä, että voisi päästä erilaisista ahdistavista vihollisen asettamista pauloista ja siteistä vapauteen. ”Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni, joka opettaa minun käteni taistelemaan, minun sormeni sotimaan, hän, joka antaa minulle armon; minun linnani, varustukseni ja pelastajani, minun kilpeni, jonka turviin minä pakenen”.
