Itse kävin tänään juttusilla psykoterapeutin luona, 7. kerta. Olin siellä aivan pelkkää positiivista vaan. Aikaisemmilla kerroilla olen murehtinut ja puhunut ja itkenyt ties mitä vaikeita asioita, mutta tänään ei ollut mitään sellaista mielessä. Kerroin vain, kuinka olen alkanut nähdä asioita positiivisesti, kuinka elämä on alkanut näyttää siltä, että siinä sittenkin on paljon mahdollisuuksia, kuinka olen saanut ymmärtää Jumalan rakkautta, kuinka on hyvä olla tässä ja nyt jne jne. Aivan kuin olisi tapahtunut joku käänne parempaan.
On helppo verrata ajatusmaailmaa tietokoneeksi, jossa pyörii kaikenlaista ohjelmaa. Itsestä kuitenkin tuntuu, että oma virustorjunta on ollut rikki hyvin alusta lähtien. Monenlaista haittaohjelmaa on ehtinyt kertyä ja ne ovat hidastaneet kauheasti tervettä ajatuskulkua. Mielessä on pyörinyt enemmän ”saatanan ohjelmia” kuin ”Jumalan ohjelmia”. Saatanan ohjelmissa pyörii syytösten, häpeän, pelkojen, ahdistusten ja ties minkä kamalat virukset. Ne ovat tuhonneet ihmissuhteita, Jumalasuhdetta ja suhdetta omaan itseen. Jotenkin viime viikkoina mieleen on vaan silti meinannut nousta positiivisia asioita. Omasta itsestä, lähimmäisistä, Jumalasta. Se on aika ihmeellistä, kun huomaakin että tämmöisiä alkaa pompsahtelemaan. Yllättäviä pop-up ikkunoita mielen biteistä, joissa onkin hienoja asioita :) . Se on niin ilahduttavaa. Että ehkä sittenkään en ole viallinen, vaan että on vain tullut saaduksi paljon vääriä ajatusmalleja. Joista Jumala auttaa vapautumaan.
Epäilemättä monenlaista haittaohjelmaa on vielä rattaissa pyörimässä. Mutta onhan se helpottavaa nähdä vähän valoa tunnelin päässä. Luin jostain, että lapsuuden traumojen käsittelemiseen menee 2-3 vuotta. Itsellä on nyt 3 vuotta siitä, kun asioiden käsittely alkoi sielunhoidollisessa keskusteluryhmässä. Ja nyt on jo paljon enemmän niitä hetkiä, ettei enää tarvitse niin miettiä näitä asioita.
Parhaimpia hetkiä ovat ne, kun kokee, että on levollinen ja tyytyväinen tässä hetkessä. Se kuulostaa minusta suorastaan kliseeltä, mutta taitaa sitten olla niin että joku muukin on samasta asiasta osannut nauttia. Etteivät ajatukset väännä menneeseen eivätkä tulevaan, vaan lepoon tässä hetkessä. Ettei onni ole siellä tai täällä tai tuolla vaan tässä. ”Minä olen” on Jumalan nimi. Ja Jumalan kuvana ihmisenkin paras olotila on tässä hetkessä oleminen. Omana itsenä oleminen. Miten vaikea laji. Human being. Ei Human doing.
Minä opettelen ihmisenä olemista. Ja rakkautta, mikä on jotenkin salatusti kätketty tähän asiaan. En sitä ymmärrä järjellä, mutta jossain sisimmässäni aavistan että oleminen ja rakkaus ovat yhdessä. Niin kuin Jumala sanoo, että hän on ”Minä olen ” ja ”Rakkaus”. Samaa olemusta. Rakkaus, joka rakastaa olemusta. Miten vaikea sitä onkaan ottaa vastaan sellaisen ihmisen jonka ympärillä työtä ja tekemistä on korostettu persoonan yli. Kuinka vaikea on ottaa vastaan totuus. Rakkaus, joka rakastaa olemusta. Jumala, joka rakastaa minua. Jumala, jolle heikkouteni, vajavuuteni ja syntisyyteni ei ole mikään ongelma. ”Rakkaus peittää syntien paljouden”.
Tietokoneeseen asennettiin uusi virustorjuntaohjelma. Toivon että minuunkin sen Jumala asentaa. Ettei tarvitse niitä valheita uskoa, mitä tämä maailma syöttää. Ettei jokaista pahaa ajatusta omasta itsestä, toisista tai Jumalasta tarvitse imeä, vaan että ne eivät sijaa saa. Raamattu on. Jumalan sana on. Totuus on. Jeesus on. Rakkaus on. Toivo on.
