Kenties kesän viimeinen mökkijakso on meneillään. Onhan
täällä kuluneen neljän kuukauden aikana tullut aikaa vietettyä. Pikaisen
laskutoimituksen perusteella toukokuun alusta lähtien aamuista 37 %:na olen
herännyt mökillä. Etukäteen kuvittelin ehkä, että olisin ollut vielä enemmänkin.
Erinäisistä syistä johtuen aamuja ei tullut tämän enempää. Missään vaiheessa en
tullut sisustaneeksi mökkiä ruokapöytää ja sänkyä enemmillä kalustuksilla.
Kuvittelin, että tätä mökkiä korjailtaisiin vähän kesän aikana, mutta kaikki
semmoinen jäi maatilan toisen remppaprojektin jalkoihin. Alkukesän innostuksen
jälkeen itselläkään ei ole ajatuksia tämän mökin kunnostukseen liittyen
riittänyt.
Nyt syksyn alkaessa en yhtään tiedä, mitä nyt pitäisi tälle mökille
tehdä. Jättääkö 8 kuukaudeksi ilman mitään käyttöä, jotta toukokuussa voi
sitten taas palata, vai lähteekö hakemaan vuokralaista, joka sitten kuitenkin
etsii varmaankin pidempiaikaista asuntoa enkä sitten saakaan tätä omaan
käyttöön ensi kesänä? Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu oikein hyvältä. Voisiko
Jumalalla olla varattuna vielä joku paremmin sopiva kuvio, jossa mökillä olisi
edes osittaista talviaikaista käyttöä ilman että se rajoittaa kaikkia omia
juttuja ensi kesänä..? Sitä jään kyselemään ja ihmettelemään.
Mökki- ja puintiasioiden lisäksi olen viime aikoina
miettinyt myös ns. lakihenkisyyttä eli semmoista että jotenkin ja jotakin
omassa voimassa yrittää miellyttää Jumalaa, noudattaa jotakin sääntöjä jne.
Minun on vaikea edes kertoa, mitä tämä lakihenkisyys on, kun en sitä kunnolla
itsekään ymmärrä. Varmasti sillä on minussa tilaa, kun näin huonosti osaan sen
erottaa armossa olemisesta ja Hengessä vaeltamisesta eli Jeesuksen rakkaudessa elämisestä.
Yksi kesäinen rukoushetki toimi ehkä avaimena tämän
ajattelun suuntaan. Siinä erään rukoilijan kautta Jumala jotenkin antoi
ymmärrystä siihen, että ajatuksiini on niin vahvasti piirtyneet ja pinttyneet
tietyt toimintamallit, ”lait” ja ”säädökset”, joiden mukaan
toimintaympäristössäni toimintaan. Että kun sitten on arjessa jo ollut niin
paljon ”lakien” alla, ja ihmissuhteetkin ovat rakentuneet ”lainalaisuuksille”,
niin sitten helposti ajatuksissa mieli vääntyy siihen suuntaan, että
Jumalasuhdekin rakentuu erilaisten ”lakien” tietämiseen, tuntemiseen,
osaamiseen ja niistä elämiseen. Vaikka Henki todistaa toista ja Raamatun Sana
Uudesta liitosta, niin silti sitä on niin vaikea ottaa vastaan, varsinkin kun
kyse ei ole niinkään asioiden ymmärtämisestä, vaan aidosti sydämestä lähtevästä
elämästä. Voin vielä jotenkin ymmärtää sen järjelläni, mutta niin kauan kuin
rakkaudessa on kyse rakkauden ymmärtämisestä järjellä, se ei sitten kuitenkaan
ole muuta kuin järkeä – ei sydäntä..
Helposti ajattelen asioista ”oikein – väärin” –akselilla.
Muistan jonkun kaukaisen muiston, jolloin ajattelin että pysäköinninvalvoja
olisi hyvä ammatti, kun olisi niin selvää, missä joku on tehnyt väärin- ollut
minuutin ylimääräistä kaupassa – ja voisi sakottaa siitä. No, pitkään aikaa en
kyllä ole siitä ammattia ajatellut (eniten siksi etten jaksaisi kuljeskella
ulkona päivät pitkät säässä kuin säässä..) ja kaippa jonkun verran on
armollisuuttakin tullut matkaan lisää. Kuitenkin oikein –väärin akseli on
edelleen olemassa. Sen
huomaa muun muassa kovuudestaan ja rakkaudettomuudestaan, kun joku tekee ”väärin”,
ankaruudesta itseään kohtaa ja omasta pelosta siitä että tekee ”väärin”,
riittämättömyyden tunteista ja väsymisestä elämää ja erilaisia töitä ja toimia kohtaa,
kun yrittää tehdä ”oikein”, toisten ja itsensä kriittisestä arvioimisesta
väärin-oikein akselilla rakastamisen sijaan jne jne. Seurauksia varmasti
riittää.
On todella radikaali ajatus, ettei Jeesukseen uskovan Henki tarvitse
lakia ja säädöksiä vaan että ohjaaja on Pyhä Henki rakkaudessa. Laki tarvitaan
kyllä synnin osoittamiseen, mutta uuden elämän voimana on Jumalan rakkaus Pyhän
Hengen kautta eikä ”oikeat tai väärät” valinnat: ”Hän on myös tehnyt meidän
kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen vaan Hengen.
Kirjain tuottaa kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.” (2. Kor. 3:6)
En nyt mitenkäänpäin osaa selvästi tästä asiasta kirjoittaa,
kun itse aivan hapuilen näitä asioita. Termitkin ovat ehkä vähän vaikeita ja
tätä todella on vaikea selvittää niin, ettei tule väärinymmärryksiä (En esim. puhu Suomen laista..). Raamatusta
voi lukea Paavalin kertomana lain/Hengen alaisena olemisesta.
Mitä tässä sitten voi? Muuta kuin YRITTÄÄ ITSE vähemmän ja
vähemmän. Minussa itsessäni ei ole pisaraakaan rakkautta. Jos YRITÄN jotakin
rakkauteen viittaavaa, se on jotakin ihan muuta kuin rakkautta.
