Heinäkuun viimeinen päivä. Vielä on kesää jäljellä, mutta ehkä on ilmassa jo jotain häivähdyksiä syksyynkin päin käymisestä. Vaikka kesä on ollut peltokasveille liian kuiva, on silti kiitollinen mieli runsaista aurinkoisista päivistä ja lukuisista uintiretkistä. Vajaa viikko sitten vuokrasin ekaa kertaa sup-laudan ja sehän oli oikein mukavaa toimintaa. Suppailtiin pikkujoessa ja sitten myös kauniissa järvimaisemissa. Kiitos Herralle niistäkin päivistä, joissa pääsi kovastikin lomatunnelmaan. Myös naapurikaupungissa vuoden tauon jälkeen järjestetty kristillisen musiikin kesätapahtuma oli oikein mukavaa ja iloista vaihtelua. Vaikka en isoja tapahtumia juurikaan kaipaa, oli tuolla kuitenkin hyvä olla ja kiva nähdä paljon tuttuja ja tuntemattomiakin naamoja pitkästä aikaa.
Kanoille kuuluu edelleen oikein hyvää. Muniminenkin on opittu sisätiloihin, mikä on hieno juttu. Sitten päivät kulunut tonkimisessa, kuopsutuksessa ja pörriäisten perässä juoksennellessa. Ihmisten perään tulevat myös oikein innokkaasti ruuan toivossa ja ihan iloisia ja reippaita kavereita ovat. Rauhallisin ja ihmisaroin on silkkikukko, mutta kyllä sekin kanalaumansa kanssa ihan hyvin pärjää, vaikka ei kooltaan isompi olekaan, painoltaan varmaan kanoja kevyempikin. En ymmärrä miten joskus minulla on voinut olla joka toinen päivä jotakin kana-asioita kerrottavaksi ja kirjoitettavaksi. Nyt on kanapuoli aika äkkiä raportoitu. Mutta olen iloinen, että Herra antoi intoa kanat hankkia tänäkin vuonna. Nähtäväksi jää, mitä syksy tuo tullessaan. Päätä pölkylle vai talvikanalan rakentamista.. Tätä en vielä tiedä. Ai, niin olihan se palautusmahdollisuuskin. En vaan tiedä tarkoittaako sekin, että sitten vaan siellä päässä laitetaan päätä pölkylle.
No sitten on tämä tapailu, joka on avoin kortti ja rukousaihe. Tuntuu, että avoimia asioita on niin paljon, ettei ole pystynyt edes seurustelusta puhumaan. Koska kyseessä ei ole mikään kaukosuhde (vaan aivan päinvastoin), yhteistä hengailuaikaa tulee aika helposti ”ihan itsestään”. Mutta sitten on liuta isoja asioita, joista ei voi päästä eteenpäin, muuta kuin että Jumala niissä eteenpäin vie. Ja jos ei vie, niin sitten on turha yrittää itse potkia eteenpäin, vaikka joskus sellaista kovasti haluaisikin. Ja sitten taas kuitenkaan ei halua itse potkia, kun sillä tyylillä pääsee sitten vain syvemmälle karikkoon. Onhan tämä tapailu yhdenlainen tämän kesän teema ollut ja sillä asialla olen ainakin pientä päätäni väsyksiin saakka vaivannut. En yhtään tiedä, mikä asia voisi tuoda selvyyden suuntaamme, mutta uskon, että kyllä Jeesus voi. Toivon todella, ettei tämä olisi taas joku epämääräinen jämähdyssuhde, mihin jää vain roikkumaan, kun ei muutakaan osaa. Toisaalta tyypillisempi käyttäytymiseni on ollut juosta hyvin äkkiä karkuun enkä nyt haluaisi toimia silläkään lailla. Herralta tähän apua ja vastausta pyydämme. Antaakohan hän rakkauden virtojen nousta ja viedä yli nyt hankalilta tuntuvien asioiden vai tekeekö selvyyden jollakin muulla lailla, että tästä ei paatti eteenpäin kulje? Se jää nähtäväksi.
Alkava elokuu muistuttelee myös vuodentakaisista tapahtumista eli äidin sairastumisesta ja kuolemasta. Aina välillä on ikävä. Joskus haluaisi kertoa jotakin. Joskus toivoisi, että hän olisi vielä kantamassa vastuuta eikä se kaatuisi minun päälleni. Tuntuu, että olen ollut äidin kuoleman jälkeen vakavampi ja taakoittuneempi vastuista, kun nyt sitten vasta opettelee näiden uusien taakkojen heittämistä Herran haltuun. Joskus on yksinäinen olo. Mutta on tämä vuosi sitten hyvinkin mennyt. Kiitos Jumalalle, 85 v isäni on ollut kuluneen vuoden ihan tarpeeksi hyvässä kunnossa, eikä ole hänen vointiaan tarvinnut murehtia. Äidin kuoleman jälkeen ajattelin, että olisi kamalaa, jos isä kuolisi hyvin pian perään. On se kuolema niin valtavan työllistävää toimintaa kaiken muun surutyön jne lisäksi. Mutta kyllä Herra siinäkin auttaa ja voimat antaa eli hyvin on kaikki mennyt.
Tämmöisissä mietteissä sitten kohti elokuuta. Varmaankin puintiaikaakin sitten luvassa, jos sopivia ilmoja suodaan ja muutenkin saadaan homma käyntiin.
”Olkoon ilosi Herrassa, niin hän antaa sinulle, mitä sydämesi pyytää. Anna tiesi Herran haltuun ja luota häneen, niin hän sen tekee.” (Ps. 37:4,5)