Munintatauko

Oon lähdössä vähän reissuille ny. Munijat jää muiden hoitoon. En tiedä koska tulee seuraava ploki. En kyllä tähänkään saakka ole mitenkään yrittänyt kirjoittaa säännöllisesti, mutta niitä on vaan tässä nyt pullahdellut niin kuin kanoilta munia, siis muna/ploki per päivä! :) Voi mennä heinäkuun puolelle ennen kuin pukkaa seuraavaa.

Siiven alla

Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että kanat ovat oikeastaan aika hassun näköisiä. Sen takia kun niillä ei ole käsiä. Että kulkevat kahdella jalalla ja sitten on siivet, mutta niillä ne nyt eivät tee kauheasti mitään näkyvää. Kunhan oikoilevat niitä välillä. Ja pitävät apuna tasapainoillessaan orrella. Välillä hyppäävät ilmaan ja räpyttävät hiukan siipiä, mutta ei kyllä vielä mitään kanan lentoa ole nähty.

Siiville tulisi varmaan enemmän käyttöä, jos kanoilla olisi poikasia. Silloin ne varmasti ottaisivat poikasia siipiensä alle ja pitäisivät lämpimänä ja suojelisivat niitä. Poikasethan tarvitsevat paljon lämpöä. Ei kanallakaan siipiä turhaan ole.

Ihmisenkin on helpompi käsittää Jumalan huolenpitoa, lämpöä ja suojelua, kun Jumala itse vertaa itseään huolenpidossaan kanaemon toimintoihin. Toimintamalli ei varmaankaan ole Jumalalle vieras, kun onhan Hän Luojana suunnitellut ja toteuttanut kanan sekä koodannut sen geeneihin tällaisen toimintamallin poikasiaan kohtaan. Tuon mallin idean Hän on varmaankin ottanut omasta toimintatavastaan.

Jeesus kehottaa: ”Katsokaa taivaan lintuja” ja ”Katselkaa kedon kukkia” (Matt. 6:26,28). Sekä luonnon tuntemisessa että Jumalan tuntemisessa pätee sama havainto: Mitä enemmän tietää asioita, sitä paremmin ymmärtää, kuinka vähän oikeastaan tietää ja ymmärtää. Jos ei tiedä oikeastaan aiheista paljon mitään, ei voi käsittääkään, kuinka loputtoman monimuotoisia ne kumpikin ovat. ”Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee.” (1. Kor. 8:2)

Seuraavat siivekkäät Raamatunkohdat ovat lohdullisia niille, jotka haluavat turvata Jumalaan. Saa uskoa että Hän toimii samalla lailla suojaavasti Hänen luokseen tulevaa ihmistä kohtaan, kuin kana omia poikasiaan kohtaan.
”Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla” (Ps. 91:4)
”Varjele minua niin kuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan.” (Ps. 17:8)
”Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse.” (Ps. 57:2)

Pikatesti

Kanojen kieltä en edelleenkään ymmärrä. Aamulla ne rääkyvät, en tiedä miksi. Myöhemmin päivällä ne puhuvat kaa-kaa-kaa. Ja minä vastaan niille että kaa-kaa-kaa. Ja olen huomannut, että ehkä tekis hyvää välillä taas olla enemmän ihmisten ilmoilla, kun kohta vaan puhun kaikille että ”kaa-kaa-kaa” ja ”onkos meitä tänään on munituttanut” ja ”ei saa kiusata Outolintua”. Mielestäni kanat eivät edelleenkään kotkota iloisesti. En ymmärrä. Sitä odotellessa pitää sit vaan kirjoittaa plokeja.

Ihmisen suusta tulee ulos myös kaikenlaista äänimaailmaa. Raamatussa puhutaan paljon suusta ja sen sanoista. Jopa niin että ”jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä” (Matt. 12:36). Siinä kyllä riittää selittelemistä silloin itse kullakin..

Mulla on ollu ny mielessä uskossa olemisen pikatesti. Tää on ihan omasta hatusta vedetty ja siihen pitää suhtautua niin kuin kaikkiin pikatesteihin yleensä. Tulokset ovat siis vain erittäin suuntaa antavia ja voivat täten heittää suuntaan tai toiseen. Mutta kuitenkin. Kerron sen tässä:

Kuvittele, että ajat autoa kaikessa rauhassa. Radio soi ja olet rennoissa mietteissä. Vastaan tulee toinen auto ja kun se on melkein kohdallasi, yhtäkkiä huomaat kauhuksesi, että se onkin tulossa suoraan sinua kohti, sinun kaistalle. Mitä suustasi pääsee tuossa äkillisessä tilanteessa?
A) perkele/saatana!
B) Jumala/Jeesus/Herra auta!

Tästä voi vähän päätellä, ketä avuksensa huutaa hädän hetkellä. Molemmat osapuolet ovat todellisuutta, vaikkei moni sitä perkeleen nimeä lausuessaan ajattelekaan. Tai en minä ainakaan ollut ajatellut yhtään ennen uskoontuloani. Mutta ei kaiketi olisi sanaa perkeleelle, jos sitä ei olisi olemassa? Kumman apua tällaisessa tilanteessa sitten kaipaa? Jeesus sanoo: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan” (Matt. 12:30). Kehotetaan myös: ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne” (2. Kor. 13:5).

Enkä ollenkaan sano, ettei pidä kiroilla. Kyllä sananvapaus on oikein hyvä asia. ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu” (Matt. 12:34) ja jokainen voi tällöin omista sanoistaan pohtia kumpaa osapuolta haluaa kutsua tai ajattelemattaan kutsuu. Harva sanoo muuten yllämainitussa kuvitellussa pikatestitilanteessa: voihan nenä! ;)

Jaahas, jokohan kanat on jo alkanu kotkottaa…?

Mistä kana pissaa?

Onneksi jotkut miettivät elämän perimmäisiä kysymyksiä juhannuksenakin! Sain tänään nimittäin sähköpostia, jossa kysyjä kertoi pohtineensa koko aamun, että mistä kana pissaa. Vaikka montaa asiaa en kanan elintoiminnoista tiedäkään, tähän osasin antaa vastauksen, jonka olen oppinut äidiltäni jo lapsuudestani lähtien. Kanan niin kuin muidenkin lintujen pläjäykset sisältävät sekä pissan että kakan. Kätevä yhdistelmä, molemmat samassa! Valkoinen osa on pissaa ja se on värjäytynyt kalkista valkoiseksi. Tumma on sitten taas kakkaa. Että kun puhutaan vaikka biolanin kanankakasta ”yks kakkaa, kaks kakkaa”, niin se on oikeastaan harhaanjohtavaa mainontaa, kun siinä on myös kanan pissaa! Tätä jälkimmäistä asiaa en olekaan tajunnut itsekään aikaisemmin, vaan tämä kysymys ja siihen vastaaminen opetti nyt juuri minulle tämänkin asian. On se valtavaa! :)

Kysyminen on erittäin hyvä asia. Tämän yllämainitun kysymyksen arvoa nosti vielä huomattavasti se, että kysyjä on itse kotieläintieteen agronomi. Ja hän pystyi noin vain kysymään minulta, tänään kaksi viikkoa kesäkanoja pitäneeltä tyttöseltä tällaista kysymystä. Se kyllä vaatii tietynlaista nöyrää mielenlaatua. Joka taas koitui siunaukseksi minullekin. Minä taas en ollut tullut ajatelleeksi koko asiaa aiemmin, kun se oli ollut minulle ”itsestään selvää” lapsesta lähtien. Ja näiden asioiden kohtaamisesta syntyi mielenkiintoinen(??) blogi! :)

Hengellisissä asioissa vallitsee monilla nämä kaksi teemaa. ”Lapsesta saakka” ja ”voiko tällaista kysyä”. Tiettyihin asioihin on vaan urautunut lapsesta saakka, eikä niitä sitten ole tullut sen enempää pohdittua. Että Jumala on jonkinlainen ja että hengellisyys on jotakin tietynlaista, mitä isotäti tai mummu tai joku muu harjoitti. Ja että Jumala on Taivaallinen Isä, jolle voi sanoa iltarukouksen ja kirkossa voi käydä joskus. Näinhän se monilla menee, eikä asiat vain tule eteen eikä niitä tule mietittyä. Se on ihan luonnollista.

Jumala on kuitenkin antanut ihmisille aivot niitä käyttääksemme. Ja hengellisiä asioita saa ja on lupa kysellä ja kyseenalaistaa. Ja miettiä ja pohtia. Mitä tyhmemmän kuuloinen kysymys, sen parempi! Uskovat ilomielin odottaisivat kuulevansa kaikenlaisia kysymyksiä hengellisistä asioista. Kristilliset kirjakaupat ovat täynnä hengellisiä kirjoja. Ja Jumala odottaa, että Häneltä rukouksessa kyseltäisiin asioita. Varmasti Hän sitten järjestäisi jonkun vastaamaan tuohon kysymykseen. Vaatii vain pikkuisen nöyryyttä kysyä joltakin sitä asiaa, mitä on aina miettinyt. Jotakin ihan hassun kuuloistakin. Hengellisten asioiden mistä kana pissaa!

Jeesus sanoo: ”ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan” (Matt. 18:3). Lapset ovat tietyssä iässä kovia kyselemään. Ja taivasten valtakuntaan ei Jeesuksen sanojen mukaan pääse, jos ei tule lasten kaltaiseksi. Kyselyikään. Monet pienet hassut kysymykset voivat olla esteenä sille, ettei ole päässyt uskon tiellä eteenpäin. Tai edes sille uskontielle. Varsinkin jos on saanut jostain huonoja vastauksia. Jeesus sanoo: ” Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.” (Matt. 23:13). Jos joskus on saanut ikävän tai tyhjäksi jättävän vastauksen, niin se ei tarkoita sitä että se välttämättä olisi ollut ollenkaan Jumalan tarkoittama vastaus tuohon kysymykseen. Sitä vaan sitten kannattaa kysyä muutamalta muultakin. Tai lukea joku toinen kirja, jos ensimmäinen ei antanut vastauksia. Uskovien vastaukset voivat olla joskus ”aivan mitä sattuu” tai kenties vastaaja ei edes ole uskossa, luulee vain olevansa. Mutta silti Jeesus kehottaa etsimään että löytäisi. Varmaan tarkoittaa vastauksia kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin.

Parhaimpia kysymyksiä on miksi Jeesuksen piti kuolla? Se oli minullekin, lapsesta saakka, ollut mysteeri. Jumala kyllä oli selvästi olemassa, mutta että mitä virkaa oli Jeesuksella? Tähän kysymykseen Jumala haluaisi myös henkilökohtaisesti jokaiselle vastata. Ja vastasi minullekin, silloin kerran, kun halusin oikein Jeesukseen tutustua. Vastaushan voidaan sanoa näinkin: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16). Mutta jos ei pysty ottamaan tätä vastausta vastaan tai ymmärrä sitä tai se kuulostaa vain sanahelinältä, niin se ei tarkoita, etteikö asia kuitenkin voisi vielä koskettaakin. Pitää vain kysyä ne kaikki muut kysymykset ensin pois alta, ennen kuin tulee tämän vuoro. Että miksi Jumala sallii sodat? Miksi on niin paljon kärsimystä? Miksi lapsuuteni oli sellainen kuin oli? Miksi joku kuoli nuorena? Miksi minulla on tämä sairaus? Miksi on niin monia eri uskontoja? Jne. Isän luo saa tulla kyselemään ja hän haluaa vastata niin kuin vanhempi lapselleen. Raamatun sanoja nämäkin: ”Se huulille suutelee, joka oikean vastauksen antaa.” (Sananl. 24:26)

Käänteinen nokkimisjärjestys

Kun kanoja tarkkailee häkin ulkopuolelta, niin havaitsee, että neljä niistä on aktiivista ja yksi surkein ja arin. Tämän viidennen harjassa on eniten toisten nokanjälkiä ja jos se tulee paikalle muiden mielestä huonoon aikaan, niin se saa tuntea toisten nokat selässään tai harjassaan. Minäkin nimitin sen Outolinnuksi, kun se niin paljon vietti aikaansa kopissa ja siellä vain nokki pahvilaatikon seinää. Ajattelin että onko se päästänsä vialla. Se on pienin, silmänsä ovat vähän surkean näköiset, höyhenpeitteensä kulunein. Niinä päivinä kun tulee vain 4 munaa, epäilen että juuri Outolintu ei ole muninut.

Asialle ilmeni kuitenkin aivan käänteinenkin puoli. Kun menen häkkiin ja yritän tehdä tuttavuutta kanojen kanssa, houkutella niitä lähelleni ja koittaa kesyttää ruuan kanssa, niiden rohkeusjärjestys onkin aivan toisenlainen. Nämä neljä ulkopuolelta tarkasteltuna niin mahtavaa ja pienimmän rökittäjää pinkovat karkuun pyrstösulat pölisten. Sen sijaan Outolintu tulee kaikkein lähimmäksi. Eilen minulla oli pakottava tarve saada pitää kanaa sylissä. ”Rohkea” nelikko säntäili tiehensä siihen tahtiin, ettei siitä mitään tullut, mutta Outolinnun sai helposti kiinni ja niin se oli sylissä paijattavana ihan kiltisti jonkun aikaa.

En tiedä minkä syyn takia Outolinnusta on tullut nokkimisjärjestyksen viimeinen. Joku pieni heikkous on riittänyt siihen, että siitä on tullut surkein ja sen jälkeen muut ovat pitäneet huolen, että se varmasti pysyy surkeimpana. Kai se jotenkin pelkää muita kanoja, kun niin pysyttelee paljon omissa oloissaan. Ettei tulisi nokituksi yhtään enempää, kuin mitä välttämättömillä ruuanhakumatkoilla joutuu kohtaamaan. Minun näkökulmastani Outolintu on kuitenkin kaikkein rohkein ja viisain lintu. Se ei pelkää ihmistä, joka on sentään niin paljon suurempi kuin kana. Ja se tulee edes hiukan tekemään tuttavuutta minun kanssani toisin kuin muut. Haluaisin seurustella kaikkien kanojeni kanssa, mutta tällä hetkellä kontaktia on saanut vain Outolintuun.

Näin se vaan menee usein Jumalasuhteessakin. Ensimmäisenä hänen luokseen yleensä uskaltavat mennä ne, jotka ovat tulleet nokituiksi muiden ihmisten taholta. Jotka eivät saa arvostusta muilta ihmisiltä ja jotka eivät jotenkin täysin sopeudu joukkoon. Näistä sitten sanotaan, että ovat keksineet Jumalan turvakseen, kun eivät elämässä muka muuten pärjäisi. Mutta Jumalan silmissä nämä ovat varmasti niitä rohkeimpia ja hän iloitsee siitä, että nämä tulevat Hänen luokseen, niin kuin minä siitä että Outolintu tulee luokseni. Jumalan maailmassa pätee käänteinen nokkimisjärjestys: ”monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi” (Mark. 10:31).

Mutta aivan yhtä paljon kuin minä haluaisin, että kaikki kanat rynnisivät luokseni, uskon että Jumala haluaisin että kaikki ihmiset rynnisivät Hänen luokseen. Jeesus sanoo eräälle kaupungille: ” Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Matt. 23:37)

Vaikka Outolintu on kaikkein nokituin, kyllä kaikilla muillakin toistensa nokkimisjälkiä harjoissaan näkyy, eikä niiden neljänkään elämä mitään täyttä harmoniaa ole, vaan nokaniskuja nekin saavat toisiltaan. Eikä tässä elämässä kukaan selviä haavoja saamatta. Kovin kauaa ei tarvitse ihmisen kanssa jutella, kun jo saa kuulla tai havaita, miten hänen elämäänsä on murrettu ja mitä haavoja herkkiin kohtiin on tullut. Kanoillakin harja on niin näkyvällä ja suojaamattomalla paikalla. Siihen tulee herkästi iskut ja siitä ne voi myös havaita. Emme me ihmisetkään pysty kipujamme piilottamaan. Tavalla tai toisella saamamme iskut ovat aina esillä. Jos ei suoraan, niin välillisesti.

Jumala haluaisi kuitenkin hoitaa kaikkia näitä matkan varrella saamiamme haavoja: ”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” (Jes. 57:15). Toisaalla: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä.., lohduttamaan kaikkia murheellisia.” (Jes. 61:1,2) Ja Jeesus itse kertoo: ”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.” (Matt. 5:4) ja ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt. 11:28).

Muodonmuutos

Kanahäkkiä siirrettiin tänään uuteen paikkaan, uuteen puhtaaseen kohtaan. Nyt riittää taas ruohoja syötäväksi. Häkin siirtoa kanat pelkäsivät kovin. Eilen yritin kesyttää niitä heittelemällä nokan eteen herkkuaan, munitusrehua. Mutta sitäkin pelkäsivät kovin. Luulivat että pommitan niitä jollakin, vaikka oikein rauhallisesti yritin heitellä. Kun ei ne meinaa ymmärtää, että kanojen kuuluis tykätä siitä että niille heitellään jyviä tai muuta rehua! Säntivät karkuun ja heittäytyvät verkkoakin vasten. Ei siinä auta kuin koittaa vain rauhallisesti liikkua häkissä ja laittaa rehut kaukaloon. Kuuroille korville tuntuvat menevät kaikki lempeän hellät sanat ja muut tekemiset. Eivät ne osaa yhdistää, että joku kiltti ihminen tuo niille ruokaa eikä tuota kilttiä tarvitsisi pelätä, kun se haluaa vain niiden parasta.

Kanojen kyky ymmärtää ihmisen puhetta on siis jokseenkin rajallinen! Jos haluaisin mennä kertomaan niille, että minulla on hyvä tahto niitä kohtaan ja että asiat mitä niiden ympärillä teen, ovat niiden parhaaksi, niin minun pitäisi muuttua kanaksi, että voisin kertoa asioita heidän kielellään. Kenties jonkun mielestä olenkin jokseenkin munapää, mutta eläväksi kanaksi muuttuminen ei kuitenkaan onnistu. Enkä varmaan sitä haluaisikaan kokeilla. Tuonne koppiin asumaan. Kananpaskaan astelemaan. Nokkimisjärjestyksen armoille. Pitäisi rakastaa kanoja todella paljon, että haluaisin tulla edes joksikin aikaa sellaiseksi.

Minä en haluaisi tulla kanaksi, vaikka saisin silti elää tässä samassa pihapiirissäkin. Jumalan Poika halusi kuitenkin tulla ihmiseksi, vaikka se tarkoitti sitä, että Hän jätti taivaan kirkkauden ja oman valtansa, Isän ja enkelilegioonien seuran ja palvelukset sekä olotilan, jossa ei ole ajan eikä ruumiin rajoitteita. Hän tuli tänne hikoilemaan, käymään huusseissa, sairastelemaan, työskentelemään, elämään lapsiperheessä esikoisena kenties muiden lasten kiusattavana, kiertelemään ilman majapaikkaa, kuulemaan ivaa ja tulemaan teloitetuksi.

Minusta ei tulee kanaa, mutta Jumalasta tuli ihminen. Jeesus ”otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen. ” (Fil. 2:7) ”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi.” (Hebr. 2:14) ”Sentähden että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” (Hebr. 2:18) Ja ”sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.” (Hebr. 2:17).

Jos tulisin kanaksi kertoisin niille, että niistä välitetään ja että ei tarvitse murehtia mistään eikä pelätä mitään, ja että annan niille kyllä ruuan ajallaan, mutta tosin päiväannoksen kerrallaan, jne. Näitä samoja asioita Jeesuskin kertoi ihmisille, kun massoittain väkeä oli kokoontunut kuulemaan häntä Gennesaretin järven läheisyyteen. :) (Matt. 6:25-34)

Päivän extra

Oltiin tänään iltapäivään asti pois kotoa ja vasta neljän maissa kävin hakemassa päivän munat. Hämmästyksekseni niitä oli 6! Viideltä kanalta. Ajattelin, että onko joku tehnyt mulle käytännön pilan ja tuonut pesään yhden ylimääräisen! Mutta missään munassa ei ollut leimamerkintöjä :)