Kun kanoja tarkkailee häkin ulkopuolelta, niin havaitsee, että neljä niistä on aktiivista ja yksi surkein ja arin. Tämän viidennen harjassa on eniten toisten nokanjälkiä ja jos se tulee paikalle muiden mielestä huonoon aikaan, niin se saa tuntea toisten nokat selässään tai harjassaan. Minäkin nimitin sen Outolinnuksi, kun se niin paljon vietti aikaansa kopissa ja siellä vain nokki pahvilaatikon seinää. Ajattelin että onko se päästänsä vialla. Se on pienin, silmänsä ovat vähän surkean näköiset, höyhenpeitteensä kulunein. Niinä päivinä kun tulee vain 4 munaa, epäilen että juuri Outolintu ei ole muninut.
Asialle ilmeni kuitenkin aivan käänteinenkin puoli. Kun menen häkkiin ja yritän tehdä tuttavuutta kanojen kanssa, houkutella niitä lähelleni ja koittaa kesyttää ruuan kanssa, niiden rohkeusjärjestys onkin aivan toisenlainen. Nämä neljä ulkopuolelta tarkasteltuna niin mahtavaa ja pienimmän rökittäjää pinkovat karkuun pyrstösulat pölisten. Sen sijaan Outolintu tulee kaikkein lähimmäksi. Eilen minulla oli pakottava tarve saada pitää kanaa sylissä. ”Rohkea” nelikko säntäili tiehensä siihen tahtiin, ettei siitä mitään tullut, mutta Outolinnun sai helposti kiinni ja niin se oli sylissä paijattavana ihan kiltisti jonkun aikaa.
En tiedä minkä syyn takia Outolinnusta on tullut nokkimisjärjestyksen viimeinen. Joku pieni heikkous on riittänyt siihen, että siitä on tullut surkein ja sen jälkeen muut ovat pitäneet huolen, että se varmasti pysyy surkeimpana. Kai se jotenkin pelkää muita kanoja, kun niin pysyttelee paljon omissa oloissaan. Ettei tulisi nokituksi yhtään enempää, kuin mitä välttämättömillä ruuanhakumatkoilla joutuu kohtaamaan. Minun näkökulmastani Outolintu on kuitenkin kaikkein rohkein ja viisain lintu. Se ei pelkää ihmistä, joka on sentään niin paljon suurempi kuin kana. Ja se tulee edes hiukan tekemään tuttavuutta minun kanssani toisin kuin muut. Haluaisin seurustella kaikkien kanojeni kanssa, mutta tällä hetkellä kontaktia on saanut vain Outolintuun.
Näin se vaan menee usein Jumalasuhteessakin. Ensimmäisenä hänen luokseen yleensä uskaltavat mennä ne, jotka ovat tulleet nokituiksi muiden ihmisten taholta. Jotka eivät saa arvostusta muilta ihmisiltä ja jotka eivät jotenkin täysin sopeudu joukkoon. Näistä sitten sanotaan, että ovat keksineet Jumalan turvakseen, kun eivät elämässä muka muuten pärjäisi. Mutta Jumalan silmissä nämä ovat varmasti niitä rohkeimpia ja hän iloitsee siitä, että nämä tulevat Hänen luokseen, niin kuin minä siitä että Outolintu tulee luokseni. Jumalan maailmassa pätee käänteinen nokkimisjärjestys: ”monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi” (Mark. 10:31).
Mutta aivan yhtä paljon kuin minä haluaisin, että kaikki kanat rynnisivät luokseni, uskon että Jumala haluaisin että kaikki ihmiset rynnisivät Hänen luokseen. Jeesus sanoo eräälle kaupungille: ” Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Matt. 23:37)
Vaikka Outolintu on kaikkein nokituin, kyllä kaikilla muillakin toistensa nokkimisjälkiä harjoissaan näkyy, eikä niiden neljänkään elämä mitään täyttä harmoniaa ole, vaan nokaniskuja nekin saavat toisiltaan. Eikä tässä elämässä kukaan selviä haavoja saamatta. Kovin kauaa ei tarvitse ihmisen kanssa jutella, kun jo saa kuulla tai havaita, miten hänen elämäänsä on murrettu ja mitä haavoja herkkiin kohtiin on tullut. Kanoillakin harja on niin näkyvällä ja suojaamattomalla paikalla. Siihen tulee herkästi iskut ja siitä ne voi myös havaita. Emme me ihmisetkään pysty kipujamme piilottamaan. Tavalla tai toisella saamamme iskut ovat aina esillä. Jos ei suoraan, niin välillisesti.
Jumala haluaisi kuitenkin hoitaa kaikkia näitä matkan varrella saamiamme haavoja: ”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” (Jes. 57:15). Toisaalla: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä.., lohduttamaan kaikkia murheellisia.” (Jes. 61:1,2) Ja Jeesus itse kertoo: ”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.” (Matt. 5:4) ja ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt. 11:28).
