sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Ravitsemustiedettä

Kanojen ruokinta ei ole mitään aivan yksinkertaista hommaa ollenkaan! Voisi äkkiseltään luulla, että niille vain nakellaan jotain jyviä ja siinä kaikki, mutta ei se aivan niin mene. Itsekään en oikein tahdo muistaa aiheesta opiskeluajalta enää mitään.

Meillä kanoille on tarjoiltu kauroja, spelttivehniä, munitus-punaheltta-pt-plus -rehua, kanankalkkia, satunnaisesti piimää ja perunaa ja jotain muita ruuantähteitä sekä soraa. Vintiltä sattuikin löytymään edellisen sukupolven aikaista kanankalkkia, säkillinen murskattuja simpukankuoria. Kalkkia tarvitaan munankuorien muodostumiseen. Soraa kanat syövät sen takia, että niillä on kivipiira-niminen elin, joka on sisäinen mylly ja siellä jyvät jauhautuvat näiden jauhinsorakivien seassa. Aika innokkaita ovat olleet kivien syönnissä! Hauskaa oli nähdä kanojen ensi kertaa juovan Asidofilus-piimää. Ja Atrian punainen teki myös kauppansa. Sekä valkoviinissä haudutettu kirjolohi! Spagetti ei heti innostanut.

Ihmettelyä on kuitenkin aiheuttanut jyvien ja munitusrehun syönti. Ohjeen mukaan munitusrehua kuuluisi olla jatkuvasti saatavilla ja sen lisäksi jyviä annettava 50-70 g/kana/päivä. Tarkoittaa siis sitä, että kanojen kuuluisi innokkaasti syödä ensin jyvät ja sen jälkeen täyttää loppu ruuantarpeensa munitusrehulla. Ja nyt kuitenkin näyttää siltä, että meidän kanat eivät ole tätä ohjetta ollenkaan ymmärtäneet, vaan ne vetävät kupunsa täyteen munitusrehua ja kauroja vain jonkun verran. Ja nyt sitten murehditaan, että saavatko ne liikaa valkuaista, jota munitusrehu siis sisältää. Ja jos saa liikaa valkuaista, niin sitten voi tulla virtsahappomyrkytys. Miksei nää kana-aivot tajua, että kaurat on hyviä?! Kuorittunakin niitä on tarjoiltu. Eivät ymmärrä, että voi tulla kipeäksi, jos ei syö kauroja tarpeeksi. Nyt sitten on yritetty vähentää munitusrehun tarjoilua, että söisivät myös kauroja ja spelttivehnää.

Ihmisen ruokinta ei myöskään ole ollenkaan yksinkertaista. Ainakaan sisäisen ihmisen ruokinta! Useimmat kyllä tietävät ainakin suurin piirtein, kuinka tulisi syödä terveellisesti ja sitä sitten noudattaa kuka mitenkin. Mutta sisäisen ihmisen ruokinta sitten jo helpommin unohdetaankin. Että senkin pitäisi olla monipuolista ja ravitsevaa. (Monien tv-ohjelmien katselua ainakin voisi verrata oikein epäterveelliseen sapuskaan..) Ja ongelmana on, että se mikä on terveellistä, ei välttämättä ensin maistu hyvältä. Ainakaan ennen kuin on kokeillut. (Näissäkin kanoissa moni on tosi ennakkoluuloisia, yksi vain uskalsi syödä kirjolohta, muut käveli ylitse.)

Parasta sisäisen ihmisen rehua on ainakin omasta kokemuksesta Raamattu eli Jumalan Sana ja siitä kumpuavat asiat eri muodoissaan, opetuksina, puheina, lauluina, kirjoituksina, keskusteluina, tekstareina, nettisivuina jne. Siinä on ihmisen kaikkein sisimmän täysrehu, josta ei mitään puutu. Tämän täysrehun täydelliseen imeytymiseen sisäisen ihmisen ruuansulatukseen tarvitaan kuitenkin se, että on tullut uskoon ja saanut taivaalliset entsyymit, jotka voivat hajottaa tätä hengellistä ravintoa. Muistan kuinka ennen uskoontuloani luin joskus Raamattua ja se oli aika käsittämätöntä tekstiä. Ja kuinka sen jälkeen kun olin saanut ymmärtää Jeesuksen kuolleen juuri minun syntieni tähden, välittömästi myös Raamatun luku alkoi kiinnostaa ja tuli kova nälkä lukea sitä. Jotkut uudet entsyymit siinä sain!

Aika moni on siinä tilanteessa kuin meidän kanat. Syö sellaista rehua eli elämässä on asioita, jotka voivat olla liiallisesti tai yksipuolisesti annosteltuna vahingollista. Eikä ymmärrä syödä sitä, mikä myös olisi tärkeää eli Jumalan Sanaa ja hengellisten asioiden pohdintaa. Rakkaudessani kanoja kohtaan olen nyt joutunut vähentämään munitusrehun annostelua, jotta oppisivat kääntymään myös kaurojen puoleen. Ja rakkaudessaan ihmistä kohtaa Jumala joutuu tyhjentämään ihmisen elämän ruokavatia joistain asioista, jotta hän havaitsisi kääntyä Jumalan Sanan ja hengellisten asioiden puoleen. Tai sitten Jumala sallii tulla esiin niiden oireiden, joita yksipuolinen ruokavalio tuottaa ja siten vetää ihmistä myös Hänen taivaallisen rehunsa puoleen. Jeesus tuli ihmiseksi ja kertoi ihmisen kokonaisvaltaisen täysrehuruokintareseptin: ”Jeesus sanoi heille: ’Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa’” (Joh. 6:35).